ÄItini on väärinkäsittämisen mestari..

..sekä melkoinen hamsteri, tavaraa löytyy aina hamasta 60-luvulta saakka, mitään ei ole voinut ikinä heittää pois vaan päin vastoin kaikki sukulaisten vanhat rojut ja kirpparilöydöt sun muut "aarteet" kannetaan vintille hiirten syötäviksi.



No, nyt kun elämäntilanne on muuttunut ja sai kiikariinsa myynnissä olevan talon, jonka haluaa ja todennäköisesti saa ja ostaa.. Äsken puhelimessa sitten sanoin, ehkä vähän turhan huumoripitoisesti, että nythän on tuhannen taalan paikka käydä se koko aarteisto läpi ja heittää turhat tavarat kaatikselle ettei tarvitse niitä minun sitten penkoa aikanaan (kun äidistä aika jättää..).



Niin otti sitten niin nokkiinsa, että itku kurkussa sanoi, että aijaa sinä oikein toivot hänen kuolemaansa, että saat sitten nämä kaikki tavarat.



HÄH... nimenomaan EN halua yhtäkään rojua!! Kuolemaa en toivo, mutta väistämättä se on kuusikymppisellä aina vaan lähempänä ja minä nyt vaan olen se ainoa perijätär, joka hoitaa perunkirjoitukset, hautajaiset ja hänen tavaroidensa roudaamisen (sinne kaatikselle..).



Että meni taas sukset ristiin, mokomasta asiasta... =0////