Ihan hirveän haikeaa kun lapset kasvoivat
ja nyt tuntuu yksiseltä. Onko muita jolla vastaavaa?
Kommentit (31)
Sulla ap on vielä 11v siinä kotona, et ole yksin missään nimessä.
Minkä ikäisiä lapsia ap sulla on?
Tiedän antaneeni kaikkeni kun lapset olivat pieniä/ nuoria. Omat harrastukseni ym jäivät siksi ajaksi toiselle sijalle. Siksi en tunne nyt haikeutta, vaan vain onnellisuutta ratkaisuistani.
Minä ahdistun kun lapset menee ylä-asteelle, ei enää lapsi vaan nuori. Ei enää mitään tunnelmaa laittaa joulua tai muuta.
No, kyllä nuo teinit ihan lapsia on.
Vierailija kirjoitti:
Eikä ole!!!
Kuopus menee syksyllä lukioon ja on niiiiiin ihanaa!!
Kuopus muuttaa 1.7. omaan asuntoon. 30 v 4 kk aktiiviäitiys loppuu vihdoin.
Ja olen vielä alle 50.
Korona hellittää.
Elämä alkaa alusta.
Se pyörii sittenkin.
Vierailija kirjoitti:
Minun on vielä pieni, mutta olen kauhuissani jo nyt. Miten ikinä voin päästää irti?
Aina nuorena arvostelin takertuja-äitejä, mutta nyt kun itse olen äiti en voi ymmärtää miten sellaiseksi tulemisen voisi välttää. Varmasti tulen nukkumaan hänen vauvanvaate uniriepunani ja vollottamaan aina kun hän lähtee aikuisena luotani visiitiltä kotiinsa tai lopettaa puhelun.
Minä kyllä ymmärrän sua, vaikka se joidenkin mielestä hullulta kuulostaakin. Ehkä aika tekee tehtävänsä. On ihana elää tietynlaisesse symbioosissa pienen lapsensa kanssa. Se on kuitenkin vain pieni hetki lopulta.
Tajuais nyt tuo nuorinkin jo muuttaa pois kotoa, niin saisin vihdoinkin oman huoneen.