Haluaisitko romanssin jos olisi tiedossa

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten parin kuukauden päästä tapahtuu, ootko menossa takaisin exälle, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? 

Ehkä mies olettaa suhteen päättyvät kun nainen saavuttaa maagisen iän, jossa yhtäkkiä rupsahtaa.

Riippuu vähän. Siis nyt kun oma parisuhde on mitä on, eli hyvä, niin ei tähän mahdu romanssia tai edes mitään keski-ikäisten säätösuhdetta.

Selkeä suhde, oli se mitä tahansa on ok, mutta en jaksaisi enää mitään jatkuvaa säätämistä tai suhteen tilan arpomista. Niin kauan kun se olisi ihmissuhde, joka ei ainoastaan vie energiaa niin mikä ettei.

Energiasyöpöt ei kiinnosta.

Mistä sitä voi tietää etukäteen, kuinka kauan suhde kestää.  Useimmiten tällaista ei sovita etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitä voi tietää etukäteen, kuinka kauan suhde kestää.  Useimmiten tällaista ei sovita etukäteen.

Siinä alttarilla taidetaan sopia, mutta ... 

Scheherazade kirjoitti:

En. Olen ennemmin yksin kuin suhteessa josta tiedän, ettei se kestä kauaa. Voin odottaa jopa vuosia että löydän miehen, jolle pitkä suhde on yhtä tärkeä kuin minulle. 

Minä taas olen ollut yksin jo vuosikausia, en edes muista viimeistä seksikertaa.

Ei tässä ole ollut tarjokkaita näköpiirissä, ja olen ajatellut pysyä lopun elämää yksin. Juuri siksi voisi passata vaikka se viimeinen kerta. Mutta rima olisi korkealla, vaikka keski-ikäinen olenkin.

Jos olisin 20 vuotta nuorempi ja yhtä hyvässä kondiksessa kuin silloin, niin mikä ettei. Nyt on liikaa ikää, läskiä ja selluliittia, en kehtaisi itseäni esitellä alasti. Ja ainakaan ennen ei olisi onnistunut tuollainen suhde, miehillä on tapana jäädä roikkumaan, vaikka mitä sovittaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin 20 vuotta nuorempi ja yhtä hyvässä kondiksessa kuin silloin, niin mikä ettei. Nyt on liikaa ikää, läskiä ja selluliittia, en kehtaisi itseäni esitellä alasti. Ja ainakaan ennen ei olisi onnistunut tuollainen suhde, miehillä on tapana jäädä roikkumaan, vaikka mitä sovittaisiin.

Rohkeasti vaan!  Ei ikä eikä selluliitti haittaa yhtään mitään.   Läskiä jos on ylimääräistä yli 25 kiloa, niin se ehkä jo haittaa...

En missään nimessä , seksi kuuluu Vain avioliittoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan.

Mikset? Perustelkaa nyt?

Entäs romanssi ilman seksiä? Eikö keski-ikäisillä ole enää kesäromansseja?

Koska haluan kaiken tai en mitään. Sitä en tiedä, en ole keski-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten parin kuukauden päästä tapahtuu, ootko menossa takaisin exälle, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? 

Meillä on esim. niin erilaiset taustat ja nykytilanteet, että en näe yhteistä tulevaisuuttaa ja saman katon alla asumista mahdollisena. Lyhyempi tapailusuhde jossa molemmat voivat tuntea itsensä pitkästä aikaa halutuksi ja rakastetuksi ja joka nostaisi molempien itsetuntoa olisi tarkoituksena.

Mutta en halua satuttaa ketään naista antamalla mitään vääriä signaaleita tai toivoa pidemmästä yhteisestä tulevaisuudesta. Mietin mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä. Pettymys on edessä joka tapauksessa jos vetäydyn nyt.

Niin ja eksällä ei tässä kuviossa ole osaa eikä arpaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin 20 vuotta nuorempi ja yhtä hyvässä kondiksessa kuin silloin, niin mikä ettei. Nyt on liikaa ikää, läskiä ja selluliittia, en kehtaisi itseäni esitellä alasti. Ja ainakaan ennen ei olisi onnistunut tuollainen suhde, miehillä on tapana jäädä roikkumaan, vaikka mitä sovittaisiin.

Ei kaikki tavismiehetkään ole enää tässä iässä mitään adoniksia ja ovat nähneet erilaisia naisvartaloita. Joten tuskin pienestä hätkähtävät. Eri asia sitten ne kovatasoiset maratoonarilookin miehet joilla vientiä riittää.

Riippuisi täysin siitä, mitkä omat toiveet yleisesti ja tuon mieheen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten parin kuukauden päästä tapahtuu, ootko menossa takaisin exälle, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? 

Meillä on esim. niin erilaiset taustat ja nykytilanteet, että en näe yhteistä tulevaisuuttaa ja saman katon alla asumista mahdollisena. Lyhyempi tapailusuhde jossa molemmat voivat tuntea itsensä pitkästä aikaa halutuksi ja rakastetuksi ja joka nostaisi molempien itsetuntoa olisi tarkoituksena.

Mutta en halua satuttaa ketään naista antamalla mitään vääriä signaaleita tai toivoa pidemmästä yhteisestä tulevaisuudesta. Mietin mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä. Pettymys on edessä joka tapauksessa jos vetäydyn nyt.

Niin ja eksällä ei tässä kuviossa ole osaa eikä arpaa.

Mä oon ollut jo viisi vuotta parisuhteessa miehen kanssa, joka ajatteli noin. Asutaan yhdessä nykyään.

Vähän vahingossa meni näin, seksi vei molempia. Itse en edelleenkään osaa ottaa miestä täysin tosissaan alun asenteidensa vuoksi ja hän ei sitä ymmärrä. Kun olosuhteet on muuttuneet, hänestä esteet on pois. Musta taas esteet oli pienet, mut alun asenne ratkaiseva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten parin kuukauden päästä tapahtuu, ootko menossa takaisin exälle, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? 

Meillä on esim. niin erilaiset taustat ja nykytilanteet, että en näe yhteistä tulevaisuuttaa ja saman katon alla asumista mahdollisena. Lyhyempi tapailusuhde jossa molemmat voivat tuntea itsensä pitkästä aikaa halutuksi ja rakastetuksi ja joka nostaisi molempien itsetuntoa olisi tarkoituksena.

Mutta en halua satuttaa ketään naista antamalla mitään vääriä signaaleita tai toivoa pidemmästä yhteisestä tulevaisuudesta. Mietin mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä. Pettymys on edessä joka tapauksessa jos vetäydyn nyt.

Niin ja eksällä ei tässä kuviossa ole osaa eikä arpaa.

Mä oon ollut jo viisi vuotta parisuhteessa miehen kanssa, joka ajatteli noin. Asutaan yhdessä nykyään.

Vähän vahingossa meni näin, seksi vei molempia. Itse en edelleenkään osaa ottaa miestä täysin tosissaan alun asenteidensa vuoksi ja hän ei sitä ymmärrä. Kun olosuhteet on muuttuneet, hänestä esteet on pois. Musta taas esteet oli pienet, mut alun asenne ratkaiseva.

Miten tuo tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten parin kuukauden päästä tapahtuu, ootko menossa takaisin exälle, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? 

Meillä on esim. niin erilaiset taustat ja nykytilanteet, että en näe yhteistä tulevaisuuttaa ja saman katon alla asumista mahdollisena. Lyhyempi tapailusuhde jossa molemmat voivat tuntea itsensä pitkästä aikaa halutuksi ja rakastetuksi ja joka nostaisi molempien itsetuntoa olisi tarkoituksena.

Mutta en halua satuttaa ketään naista antamalla mitään vääriä signaaleita tai toivoa pidemmästä yhteisestä tulevaisuudesta. Mietin mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä. Pettymys on edessä joka tapauksessa jos vetäydyn nyt.

Niin ja eksällä ei tässä kuviossa ole osaa eikä arpaa.

Mä oon ollut jo viisi vuotta parisuhteessa miehen kanssa, joka ajatteli noin. Asutaan yhdessä nykyään.

Vähän vahingossa meni näin, seksi vei molempia. Itse en edelleenkään osaa ottaa miestä täysin tosissaan alun asenteidensa vuoksi ja hän ei sitä ymmärrä. Kun olosuhteet on muuttuneet, hänestä esteet on pois. Musta taas esteet oli pienet, mut alun asenne ratkaiseva.

Haluatko avata tätä hieman enemmän? Meillä on erilaiset tilanteet ja toisen työ on sellainen joka asettaa melkoisia rajoituksia tulevaisuutta ajatellen. Olemme myös ulkoisesti jonkin verran epäsuhtainen pari.

Mietin oikeasti mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Heittäytyä romanssiin ja katsoa mitä siitä tulee vai vetäytyä nyt ennen kuin kummallekaan tulee syvempiä haavoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten parin kuukauden päästä tapahtuu, ootko menossa takaisin exälle, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? 

Meillä on esim. niin erilaiset taustat ja nykytilanteet, että en näe yhteistä tulevaisuuttaa ja saman katon alla asumista mahdollisena. Lyhyempi tapailusuhde jossa molemmat voivat tuntea itsensä pitkästä aikaa halutuksi ja rakastetuksi ja joka nostaisi molempien itsetuntoa olisi tarkoituksena.

Mutta en halua satuttaa ketään naista antamalla mitään vääriä signaaleita tai toivoa pidemmästä yhteisestä tulevaisuudesta. Mietin mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä. Pettymys on edessä joka tapauksessa jos vetäydyn nyt.

Niin ja eksällä ei tässä kuviossa ole osaa eikä arpaa.

Mä oon ollut jo viisi vuotta parisuhteessa miehen kanssa, joka ajatteli noin. Asutaan yhdessä nykyään.

Vähän vahingossa meni näin, seksi vei molempia. Itse en edelleenkään osaa ottaa miestä täysin tosissaan alun asenteidensa vuoksi ja hän ei sitä ymmärrä. Kun olosuhteet on muuttuneet, hänestä esteet on pois. Musta taas esteet oli pienet, mut alun asenne ratkaiseva.

Miten tuo tapahtui?

Vuokrasin kesäksi mökin Suomesta (työskentelin ulkomailla). Tapasin miehen, ihastuttiin...mies ei nähnyt yhteistä tulevaisuutta, koska asuin niin kaukana. Mulle etäsuhde ei ois ollut ongelma. Päätettiin yhteisymmärryksessä suhde jo ennen kesän loppua

Meni puoli vuotta. Olin jo pitkään kaivannut muutosta elämään ja erään kesäaikaisen kontaktini kautta palasin kesäpaikkakunnalleni vakituiseen työhön. Tapasin entisen kesäheilan ja simsalabim, hänestä kaikki olikin nyt eri tavoin. Minusta ei, mut vanha vetovoima oli tallella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten parin kuukauden päästä tapahtuu, ootko menossa takaisin exälle, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? 

Meillä on esim. niin erilaiset taustat ja nykytilanteet, että en näe yhteistä tulevaisuuttaa ja saman katon alla asumista mahdollisena. Lyhyempi tapailusuhde jossa molemmat voivat tuntea itsensä pitkästä aikaa halutuksi ja rakastetuksi ja joka nostaisi molempien itsetuntoa olisi tarkoituksena.

Mutta en halua satuttaa ketään naista antamalla mitään vääriä signaaleita tai toivoa pidemmästä yhteisestä tulevaisuudesta. Mietin mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä. Pettymys on edessä joka tapauksessa jos vetäydyn nyt.

Niin ja eksällä ei tässä kuviossa ole osaa eikä arpaa.

Mä oon ollut jo viisi vuotta parisuhteessa miehen kanssa, joka ajatteli noin. Asutaan yhdessä nykyään.

Vähän vahingossa meni näin, seksi vei molempia. Itse en edelleenkään osaa ottaa miestä täysin tosissaan alun asenteidensa vuoksi ja hän ei sitä ymmärrä. Kun olosuhteet on muuttuneet, hänestä esteet on pois. Musta taas esteet oli pienet, mut alun asenne ratkaiseva.

Haluatko avata tätä hieman enemmän? Meillä on erilaiset tilanteet ja toisen työ on sellainen joka asettaa melkoisia rajoituksia tulevaisuutta ajatellen. Olemme myös ulkoisesti jonkin verran epäsuhtainen pari.

Mietin oikeasti mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Heittäytyä romanssiin ja katsoa mitä siitä tulee vai vetäytyä nyt ennen kuin kummallekaan tulee syvempiä haavoja.

Ehdinkin avata jo alla. Ehdotan, että kerrot avoimesti nuo ajatuksesi toiselle. Voi olla, että se päättää jo suhteen tai sitten se sopii toisellekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten parin kuukauden päästä tapahtuu, ootko menossa takaisin exälle, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? 

Meillä on esim. niin erilaiset taustat ja nykytilanteet, että en näe yhteistä tulevaisuuttaa ja saman katon alla asumista mahdollisena. Lyhyempi tapailusuhde jossa molemmat voivat tuntea itsensä pitkästä aikaa halutuksi ja rakastetuksi ja joka nostaisi molempien itsetuntoa olisi tarkoituksena.

Mutta en halua satuttaa ketään naista antamalla mitään vääriä signaaleita tai toivoa pidemmästä yhteisestä tulevaisuudesta. Mietin mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä. Pettymys on edessä joka tapauksessa jos vetäydyn nyt.

Niin ja eksällä ei tässä kuviossa ole osaa eikä arpaa.

Mä oon ollut jo viisi vuotta parisuhteessa miehen kanssa, joka ajatteli noin. Asutaan yhdessä nykyään.

Vähän vahingossa meni näin, seksi vei molempia. Itse en edelleenkään osaa ottaa miestä täysin tosissaan alun asenteidensa vuoksi ja hän ei sitä ymmärrä. Kun olosuhteet on muuttuneet, hänestä esteet on pois. Musta taas esteet oli pienet, mut alun asenne ratkaiseva.

Miten tuo tapahtui?

Vuokrasin kesäksi mökin Suomesta (työskentelin ulkomailla). Tapasin miehen, ihastuttiin...mies ei nähnyt yhteistä tulevaisuutta, koska asuin niin kaukana. Mulle etäsuhde ei ois ollut ongelma. Päätettiin yhteisymmärryksessä suhde jo ennen kesän loppua

Meni puoli vuotta. Olin jo pitkään kaivannut muutosta elämään ja erään kesäaikaisen kontaktini kautta palasin kesäpaikkakunnalleni vakituiseen työhön. Tapasin entisen kesäheilan ja simsalabim, hänestä kaikki olikin nyt eri tavoin. Minusta ei, mut vanha vetovoima oli tallella.

Tarina jatkui siis niin, että en enää osannut nähdä miestä sellaisin silmin, että jutusta voisi tulla vakava. Mutta halut vei ja päädyttiin sellaiseen epämääräiseen säätösuhteeseen, joka jatkui vuoden sellaisena. Miehen aloitteesta alettiin sitten seurustella, mutta mulle tää ei oo koskaan lakannut olemasta epävarma suhde.

Haluaisin kyllä.

Yllätyin siitä, että niin moni ei haluaisi.

Ihastuminen on minulla seksuaalista, eikä siihen liity mitään toivetta yhteisestä tulevaisuudesta.

Minulla tosin onkin ollut aika vilkas ja pitkä sinkkuaika ja nyt, kun olen naimisissa, niin se tapahtui tuollaisen tilapäissuhteen päätteeksi. Eli tapailin miestä ja ajattelin, että seksikäs mies ja ihana romanssi, mutta en halua mitään vakavaa. Oudosti se sitten muuttui sellaiseksi.

Kyllä romanssi piristäisi arkea edelleen ja tavallaan niitä on vähän ollutkin, en vain ole mihinkään fyysiseen edennyt, vaan on ollut ihastumisen ja flirttailun tasolla vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten parin kuukauden päästä tapahtuu, ootko menossa takaisin exälle, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? 

Meillä on esim. niin erilaiset taustat ja nykytilanteet, että en näe yhteistä tulevaisuuttaa ja saman katon alla asumista mahdollisena. Lyhyempi tapailusuhde jossa molemmat voivat tuntea itsensä pitkästä aikaa halutuksi ja rakastetuksi ja joka nostaisi molempien itsetuntoa olisi tarkoituksena.

Mutta en halua satuttaa ketään naista antamalla mitään vääriä signaaleita tai toivoa pidemmästä yhteisestä tulevaisuudesta. Mietin mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä. Pettymys on edessä joka tapauksessa jos vetäydyn nyt.

Niin ja eksällä ei tässä kuviossa ole osaa eikä arpaa.

Mä oon ollut jo viisi vuotta parisuhteessa miehen kanssa, joka ajatteli noin. Asutaan yhdessä nykyään.

Vähän vahingossa meni näin, seksi vei molempia. Itse en edelleenkään osaa ottaa miestä täysin tosissaan alun asenteidensa vuoksi ja hän ei sitä ymmärrä. Kun olosuhteet on muuttuneet, hänestä esteet on pois. Musta taas esteet oli pienet, mut alun asenne ratkaiseva.

Haluatko avata tätä hieman enemmän? Meillä on erilaiset tilanteet ja toisen työ on sellainen joka asettaa melkoisia rajoituksia tulevaisuutta ajatellen. Olemme myös ulkoisesti jonkin verran epäsuhtainen pari.

Mietin oikeasti mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Heittäytyä romanssiin ja katsoa mitä siitä tulee vai vetäytyä nyt ennen kuin kummallekaan tulee syvempiä haavoja.

Kuulostaa siltä, että sinä saat haavoja.