Onko muita, joilla yksinäisyys aina korostuu kun on kaunis aurinkoinen sää?

Kyllä! Kesä on yksinäiselle pahinta aikaa.

Tulee sellanen fiilis, että kaikki on niiin ihanaa, että ihan ällöttää.

Haluaisin, että olisi jo syksy.

Täytyy toivoa, että jusssina olisi sellainen sää, että saisi pysyä himassa ilman kesän pakollista mökkikäyntiä. Tai aina saa pysyä, mutta ei tartte selittää. 2 vuotta koronaa on tehnyt musta aika erakon.

Heinäkuun pelko. Kun kaikki on kiinni.

Ennen oli vaikeaa, kun ei ollut nettiä, ei edes kännykkää. Nykyään voi jakaa ajatuksia vaikka täällä. Ette ole yksin.

Kuinka kauniita kesäpäiviä vihaan

Juhannus on kauhea! Silloin oli vieläkin kauheampaa, kun kaikki kaupatkin oli kiinni.

Kyllähän se korostuu mutta en anna sen estää sitä että kävisin esim maauimalassa tai rannalla yksin.

Kyllähän se korostuu ja välillä siitä tulee tosi surullinen olo. Teen yksin retkiä eri paikkoihin ja käyn syömässä ulkona, mutta niitä hetkiä varjostaa se oma yksinäisyys, kun muut ympärillä ovat omissa seurueissa ja ovat iloisella päällä. Kun suunnittelen tekemistä niin jo silloinkin käy mielessä se, että katsotaanko mua oudosti kun olen liikkeellä itsekseni. Moni asia olisi niin paljon antoisampaa, jos sen kokemuksen voisi jakaa jonkun toisen kanssa.

Tänään kävin alkuillasta kaupassa ja tuntui että kaikilla oli kavereita mukana ja iloinen meininki ja paljon suunnitelmia illaksi.

Tiedostin taas miten yksinäinen olen.

Mä oon kiitollinen ettei kukaan kaipaile ulos, saan rauhassa vältellä helteitä ja aurinkoa kotona :P

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se korostuu ja välillä siitä tulee tosi surullinen olo. Teen yksin retkiä eri paikkoihin ja käyn syömässä ulkona, mutta niitä hetkiä varjostaa se oma yksinäisyys, kun muut ympärillä ovat omissa seurueissa ja ovat iloisella päällä. Kun suunnittelen tekemistä niin jo silloinkin käy mielessä se, että katsotaanko mua oudosti kun olen liikkeellä itsekseni. Moni asia olisi niin paljon antoisampaa, jos sen kokemuksen voisi jakaa jonkun toisen kanssa.

Samat fiilikset ❤

Eii mulla itseasiassa ainakaan. Saan ennemminkin enemmänkin positiivisia fiilareita siitä jos näen ihmisiä iloisina.

Vierailija kirjoitti:

Eii mulla itseasiassa ainakaan. Saan ennemminkin enemmänkin positiivisia fiilareita siitä jos näen ihmisiä iloisina.

Mä luuulen että mussa on kuiteeenkin on ollut sitä kapinahenkeä tavallllaan ollut aina sitä vastaan asetttelua kohtaaan että kiiimasta juossut sinnne.

Ei alkuunkaan.  Silloinhan voi mennä terassille istumaan ja katselemaan naisia!  Yksin oleminen ja yksinäisyys eivät ole sama asia.  Sitäpaitsi myös deittisovelluksissa naiset selvästi piristyvät ja ottavat yhteyttä, kun ilmassa on lämpöä!

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se korostuu ja välillä siitä tulee tosi surullinen olo. Teen yksin retkiä eri paikkoihin ja käyn syömässä ulkona, mutta niitä hetkiä varjostaa se oma yksinäisyys, kun muut ympärillä ovat omissa seurueissa ja ovat iloisella päällä. Kun suunnittelen tekemistä niin jo silloinkin käy mielessä se, että katsotaanko mua oudosti kun olen liikkeellä itsekseni. Moni asia olisi niin paljon antoisampaa, jos sen kokemuksen voisi jakaa jonkun toisen kanssa.

Jos yksin tekeminen/meneminen olisi edes liki sama kuin kaksin/porukallakin niin ei kai missään näkisi ihmisiä pareittain/porukalla tekemässä, juhlimassa ja viettämässä aikaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eii mulla itseasiassa ainakaan. Saan ennemminkin enemmänkin positiivisia fiilareita siitä jos näen ihmisiä iloisina.

Mä luuulen että mussa on kuiteeenkin on ollut sitä kapinahenkeä tavallllaan ollut aina sitä vastaan asetttelua kohtaaan että kiiimasta juossut sinnne.

Luulen etttä selllainen täydelllinen passiviisuuus voi tarkoitttaa sitä etttä ne argumentit etttä ne on niiiin vääristyneitä ja suhteeellisuudentajultaaan pimeitä ettttä häpeäää niitä liiiaksimuttta jos ajatus on kirkas ja pyrkiii pitämämäään sen kaikesta vastoinkäymisistä huolimattta kirkkaaana niiin ihminen myös rohkeneee sanomaaan niitä ääneeen.

Se paha olo korostuu jos jää yksin kotiin. Olen keksinyt lähteä baariin kun on yksinäinen olo. Siellä on monta muutakin yksinäistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei alkuunkaan.  Silloinhan voi mennä terassille istumaan ja katselemaan naisia!  Yksin oleminen ja yksinäisyys eivät ole sama asia.  Sitäpaitsi myös deittisovelluksissa naiset selvästi piristyvät ja ottavat yhteyttä, kun ilmassa on lämpöä!

Ja kun tuon teet yksin naisena niin saat seuraasi alta aikayksikön jonkun umpihumalaisen jankkaajan, jonka mielestä olette ihan täydellinen match kun kummallakaan ei ole seuraa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eii mulla itseasiassa ainakaan. Saan ennemminkin enemmänkin positiivisia fiilareita siitä jos näen ihmisiä iloisina.

Mä luuulen että mussa on kuiteeenkin on ollut sitä kapinahenkeä tavallllaan ollut aina sitä vastaan asetttelua kohtaaan että kiiimasta juossut sinnne.

Luulen etttä selllainen täydelllinen passiviisuuus voi tarkoitttaa sitä etttä ne argumentit etttä ne on niiiin vääristyneitä ja suhteeellisuudentajultaaan pimeitä ettttä häpeäää niitä liiiaksimuttta jos ajatus on kirkas ja pyrkiii pitämämäään sen kaikesta vastoinkäymisistä huolimattta kirkkaaana niiin ihminen myös rohkeneee sanomaaan niitä ääneeen.

ETttä näen että tavallaan josssain hulluuudessakin tapahtuu niitä ns lumipalloefektejä eli kun ihminen ei enäää elä todellisuuudessa niin keksii oman todelllisuutensa ja alkaaa muovata lumipalloefektin aliilla omaaa rinnakkkaistodelllisuuutta.