Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulle mies vai lapset tärkeämpiä?
04.06.2021 |
Kunhan pohdiskelen kysymystä. Itse olen lapseton, mutta oletan että jos lapsia siunaantuu niin lapset on tärkeimpiä.
Aloin miettimään asiaa, kun äitini kanssa puhuin muutama viikko sitten ihan muusta ja yksi lause minkä hän sanoi sai mieleen asioita, jotka ollut haudattuna pitkään. Sain lapsuudessa usein kuulla, etten merkitse äidille mitään isään verrattuna. Usein, siis jo pienenä lapsena, teini-iässäkin vielä silloin tällöin. Hauskinta, että vanhempien liitto oli todella myrskyisä ja vähän on-off-liitto. Oireilin paljon teininä, sekä hain hyväksyntää ja sitä että olisin jollekin se tärkein aivan vääristä ihmisistä. Toivoin myös teininä usein kuolemaani tai pahasta loukkaantumista, että äiti huomaisikin, että olen tärkeä.
Meillä nykyään hyvät välit ja ollaan paljon tekemisissä, mutta vähän herkillä ollut kyseisestä keskustelusta alkaen. Olen aina kaivannut olevani rakastettu.
Haluaisin palstalaisten omia tuntemuksia!
Kommentit (32)
Lapset aina ensin. Heidän puolestaan tekisin mitä vain. Mies pärjää omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset aina ensin. Heidän puolestaan tekisin mitä vain. Mies pärjää omillaan.
Kyllä. Sekuntiakaan epäröimättä pelastaisin lapseni vaikka uppoavasta laivasta. Sitten katselen selviytyikö mies tai voinko auttaa sitä, mutta järjestys tämä. Ja toivon todella että mies vastaisi samoin tähän kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä voi verrata toisiinsa. Kysymyksenasettelu on pielessä. Samoin ei voi myöskään vastata, ketä lapsistaan rakastaa eniten.
Osaisin kyllä tähänkin sanoa, että vanhin lapseni on minulle rakkain, vaikka kaikki ovat toki rakkaita ja kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Esikoinen on kuitenkin suurin elämän muutos ja siksi erityisen tärkeä. Murtuisin jos kahdelle muulle kävisi jotain, mutta esikoisen menettämistä en kestäisi lainkaan.
Tätä ei vain saa sanoa ääneen, koska kyseessä on tabu.
Mä olen kuullut tämän ennenkin, ja toki olen myös itse nähnyt omassa lapsuuden perheessäni veljeni suosimista monin tavoin.
Mulle tämä kuitenkin tuntuu ihan järjettömältä ja järkyttävältä ajatukselta. Mä siis usein mietin, että jos pitäisi tehdä vaikka Sofien valinta, niin kenet lapsistani uhraisin? Enkä todella pystyisi tekemään sitä päätöstä. Kaikki ovat niin rakkaita, kaikissa omat erityisen rakkaat puolensa, enkä ikinä pystyisi laittamaan heitä rakkausjärjestykseen.
Ymmärrän silti tietenkin myös, ettei tuollaiset tunteet ole oma valinta.
Minulla ei ole kumpaakaan, mutta jotenkin vain tiedän, että lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehiä on maailma pullollaan. Puolisoita voi olla elämän aikana vaikka kymmeniä. Erotessa se " kaikkein rakkain" voi muuttua ihan hirviöksi.
Side lapsiin on aivan erilainen, ja niin paljon syvempi. Ehdottomasti lapset on tärkeintä, aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä voi verrata toisiinsa. Kysymyksenasettelu on pielessä. Samoin ei voi myöskään vastata, ketä lapsistaan rakastaa eniten.
Osaisin kyllä tähänkin sanoa, että vanhin lapseni on minulle rakkain, vaikka kaikki ovat toki rakkaita ja kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Esikoinen on kuitenkin suurin elämän muutos ja siksi erityisen tärkeä. Murtuisin jos kahdelle muulle kävisi jotain, mutta esikoisen menettämistä en kestäisi lainkaan.
Tätä ei vain saa sanoa ääneen, koska kyseessä on tabu.
Mä olen kuullut tämän ennenkin, ja toki olen myös itse nähnyt omassa lapsuuden perheessäni veljeni suosimista monin tavoin.
Mulle tämä kuitenkin tuntuu ihan järjettömältä ja järkyttävältä ajatukselta. Mä siis usein mietin, että jos pitäisi tehdä vaikka Sofien valinta, niin kenet lapsistani uhraisin? Enkä todella pystyisi tekemään sitä päätöstä. Kaikki ovat niin rakkaita, kaikissa omat erityisen rakkaat puolensa, enkä ikinä pystyisi laittamaan heitä rakkausjärjestykseen.
Ymmärrän silti tietenkin myös, ettei tuollaiset tunteet ole oma valinta.
Yhtäkään en lapsistani pystyisi uhraamaan, vaikka rakkaus esikoiseen on aivan erityistä. Jos tilanne olisi se, että uppoavassa laivassa voisin auttaa vain kahta, auttaisin nuorempia. Esikoisella olisi parhaat mahdollisuudet selvitä myös itse.
Mutta jos vertailen mitä tunnen lapsia kohtaan, niin rakastan esikoista eri tavalla kuin muita lapsia. En suosi tms. kyse on vain eri tyylisestä tunteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä voi verrata toisiinsa. Kysymyksenasettelu on pielessä. Samoin ei voi myöskään vastata, ketä lapsistaan rakastaa eniten.
Osaisin kyllä tähänkin sanoa, että vanhin lapseni on minulle rakkain, vaikka kaikki ovat toki rakkaita ja kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Esikoinen on kuitenkin suurin elämän muutos ja siksi erityisen tärkeä. Murtuisin jos kahdelle muulle kävisi jotain, mutta esikoisen menettämistä en kestäisi lainkaan.
Tätä ei vain saa sanoa ääneen, koska kyseessä on tabu.
Kokemuksesi saattaa johtua vain siitä, että esikoisesi kanssa olet ensi kertaa kokenut niin äitiyden kuin lapsen kasvun ja kehityksen ihmeet, ja siksi esikoisen ympärille on mielesi luonut tämän erityisyyden auran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on aina ollut tärkein. Nyt hän on jo aikuinen, mutta jos tulisi jostain käsittämättömästä syystä tilanne, jossa pitäisi esimerkiksi valita lapsen terveys/henki tai puolisoni terveys/henki, niin edelleen valitsisin lapseni.
Lapsen etusija on näkynyt elämässäni myös niin, että erottuani hänen isästään minulle oli itsestäänselvää, että vaikka itse löytäisin ihmisen, johon rakastun, niin lapseni ei joutuisi elämään uusperhe-elämää vaan suhde olisi etäsuhde niin pitkään kuin hän asuisi luonani.
Lapset ovat tärkeintä maailmassa. Suurimmat rakkauteni. Kukaan mies ei mene heidän ohitseen. Ei edes heidän isänsä, minun mieheni.
Lapsi on tärkein. Itsellä on vain yksi lapsi, mutta luulen kyllä, että vanhemmat osaavat myös laittaa lapsensa rakkaus-järjestykseen, he eivät vain halua. Se on niin iso tabu, että harva kehtaa vaikka nimettömänä tai myöntää edes itselleen.