Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulle mies vai lapset tärkeämpiä?
04.06.2021 |
Kunhan pohdiskelen kysymystä. Itse olen lapseton, mutta oletan että jos lapsia siunaantuu niin lapset on tärkeimpiä.
Aloin miettimään asiaa, kun äitini kanssa puhuin muutama viikko sitten ihan muusta ja yksi lause minkä hän sanoi sai mieleen asioita, jotka ollut haudattuna pitkään. Sain lapsuudessa usein kuulla, etten merkitse äidille mitään isään verrattuna. Usein, siis jo pienenä lapsena, teini-iässäkin vielä silloin tällöin. Hauskinta, että vanhempien liitto oli todella myrskyisä ja vähän on-off-liitto. Oireilin paljon teininä, sekä hain hyväksyntää ja sitä että olisin jollekin se tärkein aivan vääristä ihmisistä. Toivoin myös teininä usein kuolemaani tai pahasta loukkaantumista, että äiti huomaisikin, että olen tärkeä.
Meillä nykyään hyvät välit ja ollaan paljon tekemisissä, mutta vähän herkillä ollut kyseisestä keskustelusta alkaen. Olen aina kaivannut olevani rakastettu.
Haluaisin palstalaisten omia tuntemuksia!
Kommentit (32)
Mies on itse valittu ja ollut ensin, eli tietenkin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on tärkein.
Olet kiittämätön.
Lapset menee heittämällä miehen ohi. (tosin vaikutusta saattaa olla sillä että miehellä menee työt meidän ohi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomana taas ihmettelen tätä vertailua. Eikö voisi ajatella niin, että molemmat yhtä tärkeitä ja rakkaita, mutta eri tavalla?
Koen että olen ollut äidille ainakin yhtä tärkeä, isä vähän narsistinen luonne ja ovat eronneet, koen että olen ollut veljeni kanssa "bonus" mitä hänelle kuitenkin jäi käteen, puheistaan päätellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä voi verrata toisiinsa. Kysymyksenasettelu on pielessä. Samoin ei voi myöskään vastata, ketä lapsistaan rakastaa eniten.
Ei näitä voi asettaa tärkeysjärjestykseen sillä mies on toisella tavalla tärkeä kuin lapset. Kun lapset ovat pieniä, heidän tarpeensa menee sekä omien että miehen tarpeiden ohi. Jos perhe olisi uppiavassa laivassa, toki pelastaisin lapseni ennemmin kuin mieheni . Olettan että mieheni toimisi samoin. Mitä vanhemmaksi lapset kasvaa, sitä vähemmän he tarvitsevat vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni.
Heidän jälkeen tulee kaikki muu.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä voi verrata toisiinsa. Kysymyksenasettelu on pielessä. Samoin ei voi myöskään vastata, ketä lapsistaan rakastaa eniten.
Osaisin kyllä tähänkin sanoa, että vanhin lapseni on minulle rakkain, vaikka kaikki ovat toki rakkaita ja kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Esikoinen on kuitenkin suurin elämän muutos ja siksi erityisen tärkeä. Murtuisin jos kahdelle muulle kävisi jotain, mutta esikoisen menettämistä en kestäisi lainkaan.
Tätä ei vain saa sanoa ääneen, koska kyseessä on tabu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on kaikkein tärkein. Lapset ovat tärkeitä, koska ovat mieheni lapsia ja muistuttavat häntä. Sitä en sitten osaa sanoa, rakastaisinko lapsia vähemmän jos lakkaisin rakastamasta miestä tai jos rakkaus häntä kohtaan vähenisi. Ei se ole kyllä todennäköistä, koska olen rakastanut häntä melkein 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä voi verrata toisiinsa. Kysymyksenasettelu on pielessä. Samoin ei voi myöskään vastata, ketä lapsistaan rakastaa eniten.
Miksi ei voisi verrata? On ihan selvää, että minun elämässäni miehellä on paljon enemmän roolia kuin neljällä lapsellani, jotka asuvat ympäri maailmaa ja joita harvoin tapaan. Miehen kanssa kuitenkin jaetaan koko elämä joka päivä.
Se että lapsia ei voi keskenään verrata on ihan eri asia.
N56
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana taas ihmettelen tätä vertailua. Eikö voisi ajatella niin, että molemmat yhtä tärkeitä ja rakkaita, mutta eri tavalla?
Voi tietysti, jos asia on niin. Mutta sitähän tässä kysyttiin, että miten on.
Vierailija kirjoitti:
Koen että olen ollut äidille ainakin yhtä tärkeä, isä vähän narsistinen luonne ja ovat eronneet, koen että olen ollut veljeni kanssa "bonus" mitä hänelle kuitenkin jäi käteen, puheistaan päätellen.
Mikäs tässä antaa aiheen alapeukuttaa?!
Lapseni. Ja se on rakkaus mikä ei ikinä lopu. Miehen kanssa saattaa vaikka ero tulla ja pääsisin siitä yli ja rakkaus loppuisi. Rakkaus lapsiini ei loppuisi ikinä. Rakastan miestäni, mutta lapset tulevat ensin, jos vertailla pitää. Olen samaa mieltä siinä että näitä ei voi oikein vertailla. Rakkaus mieheen on aivan erilaista kuin rakkaus lapsiin. Tämä mielipiteeni.
Vierailija kirjoitti:
Ei näitä voi asettaa tärkeysjärjestykseen sillä mies on toisella tavalla tärkeä kuin lapset. Kun lapset ovat pieniä, heidän tarpeensa menee sekä omien että miehen tarpeiden ohi. Jos perhe olisi uppiavassa laivassa, toki pelastaisin lapseni ennemmin kuin mieheni . Olettan että mieheni toimisi samoin. Mitä vanhemmaksi lapset kasvaa, sitä vähemmän he tarvitsevat vanhempiaan.
Juuri näin. Kaikki on rakkaita niin mies, lapset kun lastenlapsetkin.
Kummatkin tietenkin, olisi tärkeitä ja Rakkaita, olisivat olleet Kaikki
kaikessa rakkaita ilman muuta lapseni isä minulle , jos se mies olisi ensiksi
löytynyt totta kai Lapseni isä sentään
oisin rakastanut heitä kaikkia! Mutta kun ei ole löytynyt sitä rakastettavaa miestä vieläkään .💖♥️
Tässä lainaan vielä Johanna Pakonen tangon sanoja : Naisen Sydän
Naisen sydän, ei käy tunteilla kauppaa
kysy ei koskaan, onko onnella hintaa.
Kyynelin maksoin, minkä tein väärin
sen ainoan oikean kuitenkin sinussa kohtasin.
Mitä muuta kuin sua rakastaa nyt voisin
sun vuokses on mun sydän rauhaton.
Jos onnen huumaa tahdoinkin
kuin tähtitaivaan valloitin
oon luonas sun, vaan silti levoton
niin ihmeellinen naisen sydän on.
Jos pitäis valita mies vai lapset, niin lapset ovat ykkönen. Samoin uskon (toivon) mieheni vastaavan. Rakastan miestäni syvästi, mutta kyllä lapset silti menevät ohi ja näin minusta kuuluu ollakin. Olisin varsin pertynyt, jos mies sanoisi rakastavansa minua enemmän kuin lapsiaan.
Mies tietenkin, mutta ei tulisi mieleenkään sanoa sitä lapsilleni. Ap:n äiti kuulostaa kamalalta!
N56