Ovikellosi soi, avaat oven ja sen takana on koiranpentu rusetti kaulassa.

Ei

Eläinlääkäriin tarkistuttamaan, että onko koira sirutettu ja jos on, niin omistajaan yhteyttä. Jos ei, niin somessa etsin omistajaa ja jos ei löydy, niin pidän itselläni.

Ei, meidän koira ei erityisemmin arvosta pentuja. Missään lajissa.

Ei, vaan toimitan sen löytöeläintaloon.

Epäilisin jonkunlaista vilppiä ja jättäisin koiran rappuun ja soittaisin poliisille.

Heitän aidan yli naapurin puolelle.

Riippuu rodusta, voisiko sen ottaa tai antaa sukulaisille

Tulee.

Olettaisin sen olevan karkuteillä, joten ilmoittaisin löytöeläintaloon.

Säikähdän kovasti pennun puolesta! Koitan sulkea oven mahdllisimman pian, jotta reviiriään kovasti puolustava kissamme ei tee siitä hakkelusta. Tämän jälkeen jatkan AV:n juttujen lukua.

Jos koiranpentu ylettyy soittamaan ovikelloani, se on täysikasvuisena liian iso minulle.

Jos se mahtuisi helposti pönttöön pitäisin korin.

Onneks meillä ei ole ovikelloa.

Ovikellosi soi, avaat oven ja sen takana on isoäitisi kuolleena rusetti kaulassa. Mitä teet?

Ottaisin koiran ensin istuskelemaan ja vettä juomaan. Kääpiökoiran veisin Viikkiin ja isomman koiran saattaisin haluta itselleni, jos se on kiltti ja hyvätapainen. Tietysti kiinnostaisi, miksi se olisi juuri minun oveni takana, mutta samapa tuo toisaalta.

Ilahdun pennusta kovin ja alan selaamaan innolla kiinalaista keittokirjaa...!

Löytöeläintaloon lähtisi. Heti.

Viikkiin veisin Hesylle ja Facebookin ryhmiin laittaisin tietoa, mistä voi omistaja käydä hakemassa. 

Tarkistuttaisin eläinlääkärissä sen kunnon ja onko sillä siru. Jos ei ole pitäisin pennun.

Jaana_59 kirjoitti:

Ovikellosi soi, avaat oven ja sen takana on isoäitisi kuolleena rusetti kaulassa. Mitä teet?

Heitän kannullisen vettä mummon naamalla hihkaisten: "Lakkaa pelleilemästä, ei mene enää läpi!" ja sitten juomme kaffet.