En ymmärrä miksi väitetään, että vauva-arki olisi jotenkin kauhean rankkaa äidille? Helppoa se on

Meillä vauva nukkui 4 tuntia vuorokaudessa, mutta ei putkeen.

Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri kuin sinulla. Toisten vauva-arjessa voi olla ongelmia. Voi sairastua raskauden/synnytyksen jälkeen fyysisesti tai henkisesti. Vauvalla voi olla uniongelmia... Näitä on paljon.

Puolen kilon painoinen vauva?

Öh puolikiloisen vauvan kanssa ei kyllä pääse kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauva nukkui 4 tuntia vuorokaudessa, mutta ei putkeen.

Meillä sama. Painoa oli myös puolen kilon sijaan yli 3kg (kevyt) ja sitä piti kanniskella siitä kahdestakymmenestä tunnista ainakin puolet. Lopun aikaa se itki.

Mulla ei ollut yhtään kaveria tai sukulaista jota olisin vauvavuonna pystynyt näkemään ja se yksinäisyys ja älyllisen tekemisen puute oli kaikkein rankinta

Meillä ei ollut helppo vauvavuosi, mutta ei mikään pahimmasta päästäkään. Kyllä minä silti silmäpussien kanssa pääsin kotona helpommalla. Sitten kun alkaa se hoitoon-töihin-hoidosta-kotiin-rumba, niin se vasta rankkaa on!

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri kuin sinulla. Toisten vauva-arjessa voi olla ongelmia. Voi sairastua raskauden/synnytyksen jälkeen fyysisesti tai henkisesti. Vauvalla voi olla uniongelmia... Näitä on paljon.

Ap ei ole mitään vauvaa ikinä nähnytkään kun väittää normaalin vauvan painavan puoli kiloa..

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauva nukkui 4 tuntia vuorokaudessa, mutta ei putkeen.

Yksikään vauva ei pärjää 4 tunnin unilla, joten höpö höpö.

Mutta ap:lle sanoisin, että on vauvoja, joiden kanssa on todella helppoa. Omani heräsi alussa kaksi kertaa yössä: kello 1 ja 5. Mutta jo nelikuukautisena nukkui koko yön heräämättä kertaakaan. Päivisin oli hyväntuulinen. Olisin selvinnyt vaikka viidestä tällaisesta lapsesta. Mutta kun ne kaikki lapset ei ole tällaisia. Älä vähättele niiden kokemusta, jotka uupuvat niin täysin, etteivät koko elämänsä aikana enää palaudu.

En kyllä koe vauvavuosia mitenkään erityisen rankoiksi, toki unenpuute teki olon toisinaan sumuiseksi, mutta enpä silloin tehnytkään muuta kuin hoivat vauvalle ja sitten tosiaan köllöteltiin sohvalla, sängyssä tms otin iisisti.

Mulla oli maailman helpoin esikoinen, tokakin kuin liitelyä vain, kolmas oli jo vähän temperamenttisempi ja kaikkea pientä hässäkkää alussa, mutta silti helppo. Synnytykset myös superhelpot. Ehdin opiskella, tehdä osa-aikatyötä yms.

MUTTA.. Joka ikinen päivä kiitin onneani, kyllä siinä sivussa näki kaikenlaisia haasteita muilla. Joten provo on ap:n aloitus. Ei kukaan voi olla noin yksinkertainen. Ei edes 15-v määkyjä.

Puolikiloisen (tai vähän päälle) vauvan hoito se vasta vaikeaa onkin, siihen tarvitaan ihan teho-osasto ja koulutetut ammattilaiset ja silti lähes olemattomat mahdollusuudet jäädä henkiin.

Eiköhän se väsymys ole siinä yksi isoimpia juttuja. Minulla ei ole lapsia joten en puhu todellakaan kokemuksesta, mutta kuulopuheiden perusteella toisilla käy niin ettei vauva oikein tahdo nukkua, herättää todella usein. Voi olla myös koliikkia.

Vauva-arki tietenkin myös rajoittaa elämää paljon aiempaan verrattuna. Uusi elämäntilanne, äidilläkin on voinut olla raskas synnytys tai vaikka synnytyksenjälkeistä masennusta yms.

Ei kaikki ole niin itsestäänselvää. Toki toisilla varmasti menee myös ongelmitta ja hienoa niin, muttei voi kyllä yleistää. Onhan se työtä 24/7, ei pidä vähätellä.

Varmasti normaalipainoisen vauvan hoitaminen äitiyslomalla on helpompaa kuin syrjäytyneen satakiloisen miesvauvan ruokkiminen ja aktivointi työn ohessa. Kysykää vaikka aloittajan äitiparalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauva nukkui 4 tuntia vuorokaudessa, mutta ei putkeen.

Yksikään vauva ei pärjää 4 tunnin unilla, joten höpö höpö.

Mutta ap:lle sanoisin, että on vauvoja, joiden kanssa on todella helppoa. Omani heräsi alussa kaksi kertaa yössä: kello 1 ja 5. Mutta jo nelikuukautisena nukkui koko yön heräämättä kertaakaan. Päivisin oli hyväntuulinen. Olisin selvinnyt vaikka viidestä tällaisesta lapsesta. Mutta kun ne kaikki lapset ei ole tällaisia. Älä vähättele niiden kokemusta, jotka uupuvat niin täysin, etteivät koko elämänsä aikana enää palaudu.

Meillä ensimmäinen vauva nukkui 4 tuntia vuorokaudessa. Toinen lapsi vauvana sitten taas nukkui koko ajan, heräsi vain syömään.

Mutta ole uskomatta jos haluat.

Kun vauva huutaa iltaisin ja öisin koliikkia 3-4 tuntia putkeen, ja koko se aika pitää heiluttaa ja kävellä vauva sylissä, niin... on se aika rankkaa. Ja tietty vauva heräilee syömään säännöllisin ajoin, joten nukuttua ei saa koskaan täysinäistä yötä putkeen. Päivällä riittää tekemistä yllin kyllin varsinkin jos on muitakin lapsia. En kyllä sanoisi vauva-aikaa helpoksi enkä taaperoaikaakaan.

Onko Ap kenties aikamiespoika, joka painostaa tapaamaansa naista tekemään lapsen hänen kanssaan samalla selostaen että lapsen hoito on akkojen hommaa? Naiselle yksi kotityö kaikkien muiden joukossa?

No silloin on kyllä todella onnekas tapaus jos vauva viihtyy koko päivän sohvalla sylissä pötköttelemässä :D onneksi myös kotityöt hoituu kuin itsestään, pukluiset vaatteet menee pesuun ja kuivumaan, terveellinen ruoka tulee pöytään että jaksaa imettää, mies ei ikinä sotke jne...

Mulla on ollut aikalailla aloituksen mukaista elämää vauvavuonna Mutta enpä siitä valittanutkaan. Työ alkaa vasta kun päälle iskee uhma pari-kolmivuotiaana ja siihen päälle kiireinen työarki kun eteisessä makaa pukeutumishaluton kirkuva lapsi ja palaveri alkaisi puolen tunnin päästä.

Vierailija kirjoitti:

Kun vauva huutaa iltaisin ja öisin koliikkia 3-4 tuntia putkeen, ja koko se aika pitää heiluttaa ja kävellä vauva sylissä, niin... on se aika rankkaa. Ja tietty vauva heräilee syömään säännöllisin ajoin, joten nukuttua ei saa koskaan täysinäistä yötä putkeen. Päivällä riittää tekemistä yllin kyllin varsinkin jos on muitakin lapsia. En kyllä sanoisi vauva-aikaa helpoksi enkä taaperoaikaakaan.

Meillä tuo ensimmäinen vauva nukkui vain 4 tuntia, mutta ei putkeen. Toinen lapsi sitten taas vauvana nukkui. Lisää hankaluuttaa aiheutti naapurin lapsi, joka soitteli ovikelloa joka päivä 12 tuntia. Itse asiassa soitti pari vuotta. Muutettiin ja uudessa paikassa sama juttu, naapurin lapsi soitteli ovikelloa pari vuotta 12 tuntia päivässä.

Nyt voi huokaista, nuo ajat ovat ohi. Ja mies ei osallistunut lapsen eikä kodin hoitoon. Mutta sen olen päättänyt, että eläkeläisten hoitoon en osallistu, nyt on minun vuoro levätä ja harrastaa.

Riippuu lapsesta ja elämäntilanteesta.