Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa, kun muut ikäiseni eivät ole enää niin leikkimielisiä
03.06.2021 |
Vaan todella totisia, keskustelunaiheet pyörii työn ja miehen, lapsen tai molempien hankkimisen ympärillä. Tapaamiset pitäisi olla vain sitä, että nähdään viinin merkeissä.
Ahdistaa vanheneminen, kun haluaisin tehdä ihan samoja juttuja kuin nuorempana. Kavereiden mielestä on lapsellista pukeutua persoonallisesti, tykätä fantasiajutuista ja TikTokista, lähteä pyöräretkille tai piknikille puistoon.
Ehkä mä vaan sitten teen näitä kivoja juttuja yksin, mutta olisi kivaa jos löytäisi samanhenkisiä ystäviä.
Olen 27-vuotias.
Kommentit (39)
Mene pelottomasti improporukoihin tai muihin draamaryhmiin (esim. draamakasvatusopinnot avoimessa). Siellä on keskimääräistä enemmän heittäytyjiä joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanmielisiä on vaikea löytää. Itse löysin kaverihaun kautta joitain, mutta kaikki lopettivat yhteydenpidon aika alkuunsa. Oikeastaan luulen että heidän aikuisiän leikkisyys johtui samasta mistä ehkä itsellänikin, asperger-piirteistä. Se valitettavasti tekee yhteydenpidosta raskasta, vaikka tahto olisi kova uusiin ystäviin ja seikkailuihin.
N41
AP, sinunkaltaisia ihmisiä pitäisi olla enemmän maailmassa. Jeesuskin sanoi, että Taivaan valtakunta on lastenkaltaisten. Älä koskaan anna, rakas ystävä, toisten ihmisten muuttaa itseäsi kaltaisekseen, "aikuiseksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 47-vuotias ja oikeasti lähtenyt kävelemään työpaikastakin sen takia, että siellä oli liian totinen meininki. En vaan jaksa naama pokerilla raatamista, kun itse olen ilmeisesti epäkypsän iloinen ihminen. Osa ihmisistä masentuu ajan myötä ja vetäähän se vakavaksi, jos ottaa elämän vakavasti. Tunnen kyllä sen tuskan, en vaan viitsi osallistua siihen kun ei se suremalla lopu.
Tsemppiä...
Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna,
Älä koskaan miehisty
En meidän taloon lisää aikuisia haluaMasentumiseen sairastuminen ei ole oma valinta, eikä siihen voi vaikuttaa omalla positiivisuudella.
Ei varmaan, mutta kyllä siinä tervekin ihminen kärsii kun joutuu niitä sitruunansyöneitä kestämään joka päivä. Ja kyllä se vähän omakin valinta on, että näkeekö kaikki asiat kuolemanvakavina vai ei. Sano mitä sanot. Ilo pintaan vaikka sielu märkänis! Hyvä nauru parantaa useimmat vaivat ja laittaa ongelmat perspektiiviin. Lapset nauraa kaikelle jos saavat olla omia itsiään. Siksi niiden seura onkin niin virkistävää.
Joo, kvanttifysiikasta ei hirveesti jaksa innostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän itseäni peruspositiivisena mutta en varsinaisesti leikkimielisenä. Näen kyllä usein hauskuutta arjen sattumuksissa ja välillä itsenikin sangen koomisessa valossa. Vierastan kuitenkin sellaista leikkimielisyyttä, jonka pointti on äänekkyydessä, (hyper)aktiivisuudessa ja siinä, ettei mitään oteta vakavasti. Pari kertaa olen tavannut itseään leikkimieliseksi kutsuvan ihmisen, joka on kovaan ääneen ihmetellyt ja hyvä ettei silmiään pyöritellyt sille, kuinka "miten te siis ootte aina noin jäykkii?", kun porukka ei ole innostunut esimerkiksi spontaanista vesi-ilmapallosodasta.
En tiedä, tarkoittiko aloittaja leikkimielisellä ihmisellä juuri tällaista äärispontaania klovnityyppiä. Tällaiset ihmiset kuitenkin leikkisyytensä alla loukkaantuvat helposti, jos kaikki eivät jaksa ikuista kujeilua, kommelluksia ja nauramista. He tulkitsevat sen tahalliseksi tympeydeksi ja ankeuttamiseksi eivätkä ymmärrä esim. temperamentti- ja persoonaerojen vaikutusta. Ehkä siksi jotkut pitävät mieluummin vähän etäisyyttä kovin leikkisän oloisiin tyyppeihn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä muitakin lapsenmielisiä löytyy. Itse olen 32 ja käyn mielelläni esim. trampoliinipuistoissa ja huvipuistoissa. Ennen koronaa tuli joka kesä käytyä vähintään kerran jossakin huvipuistossa Suomessa tai ulkomailla, jospa pian pääsisi taas. Jos saan valita, menen todellakin mieluummin vesipuiston hurjiin liukumäkiin kuin kylpylän hemmotteluhoitoihin. Omia lapsia ei ole, mutta olen salaa innoissani jos pääsen viemään sisaruksen lapsia vaikka pulkkamäkeen tai leikkipuistoon, ja saan itsekin laskea mäkeä tai keinua näyttämättä hölmölle. :D Nuokaan eivät mielestäni ole liian lapsellisia asioita tämän ikäiselle, ja esim. piknikille nyt voi mennä aivan kuka vain pikkulapsesta vanhukseen. Turha miettiä mitä muut ajattelevat, kannattaa huvitella ja pitää hauskaa jos mieli tekee!
Samoin! Mulla ei myöskään ole lapsia, niin saan sitten siskon lasten varjolla riehua leikkipuistoissa ym :D
Miksi et käy seikkailupuistoissa tai urheilupaikoissa? Aikuisille on paljon hauskoja aktiviteetteja kuten nuo puistot, melonta, kiipeily, laskeutuminen jne. Ei tarvitse leikkipuistoissa harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 47-vuotias ja oikeasti lähtenyt kävelemään työpaikastakin sen takia, että siellä oli liian totinen meininki. En vaan jaksa naama pokerilla raatamista, kun itse olen ilmeisesti epäkypsän iloinen ihminen. Osa ihmisistä masentuu ajan myötä ja vetäähän se vakavaksi, jos ottaa elämän vakavasti. Tunnen kyllä sen tuskan, en vaan viitsi osallistua siihen kun ei se suremalla lopu.
Tsemppiä...
Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna,
Älä koskaan miehisty
En meidän taloon lisää aikuisia haluaMasentumiseen sairastuminen ei ole oma valinta, eikä siihen voi vaikuttaa omalla positiivisuudella.
Ei varmaan, mutta kyllä siinä tervekin ihminen kärsii kun joutuu niitä sitruunansyöneitä kestämään joka päivä. Ja kyllä se vähän omakin valinta on, että näkeekö kaikki asiat kuolemanvakavina vai ei. Sano mitä sanot. Ilo pintaan vaikka sielu märkänis! Hyvä nauru parantaa useimmat vaivat ja laittaa ongelmat perspektiiviin. Lapset nauraa kaikelle jos saavat olla omia itsiään. Siksi niiden seura onkin niin virkistävää.
Masennus on sairaus. Ei siitä parane niin, että "ottaa ilon irti".
Negatiivinen elämänasenne on sitten asia erikseen. Siihen voi itse vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä muitakin lapsenmielisiä löytyy. Itse olen 32 ja käyn mielelläni esim. trampoliinipuistoissa ja huvipuistoissa. Ennen koronaa tuli joka kesä käytyä vähintään kerran jossakin huvipuistossa Suomessa tai ulkomailla, jospa pian pääsisi taas. Jos saan valita, menen todellakin mieluummin vesipuiston hurjiin liukumäkiin kuin kylpylän hemmotteluhoitoihin. Omia lapsia ei ole, mutta olen salaa innoissani jos pääsen viemään sisaruksen lapsia vaikka pulkkamäkeen tai leikkipuistoon, ja saan itsekin laskea mäkeä tai keinua näyttämättä hölmölle. :D Nuokaan eivät mielestäni ole liian lapsellisia asioita tämän ikäiselle, ja esim. piknikille nyt voi mennä aivan kuka vain pikkulapsesta vanhukseen. Turha miettiä mitä muut ajattelevat, kannattaa huvitella ja pitää hauskaa jos mieli tekee!
Samoin! Mulla ei myöskään ole lapsia, niin saan sitten siskon lasten varjolla riehua leikkipuistoissa ym :D
Miksi et käy seikkailupuistoissa tai urheilupaikoissa? Aikuisille on paljon hauskoja aktiviteetteja kuten nuo puistot, melonta, kiipeily, laskeutuminen jne. Ei tarvitse leikkipuistoissa harrastaa.
Köysiradat, vesihiihto, koskenlasku jne. Hauskaa tekemistä kyllä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lapsia kävin yksin huvipuistoissa ja vesipuistoissa. Lasten kanssa ollaan käyty hoplopissa ja siellä menen itse mukana. Nyt kun ovat juuri kouluikäisiä, myös rannalla on jo kivaa, kun ei niin paljon tarvitse vahtia, voi yhdessä leikkiä uimapatjalla ja opettaa lapsia uimaan ja sukeltamaan. Huvipuistoissakin on jo kivaa, vielä eivät pääse 140cm laitteisiin, mutta parin vuoden päästä sitten. Viihdyn myös lapsuuden perheen kanssa, kun ollaan kaikki vähän samanlaisia, huumoria on ja kaikkea ei tarvitse ottaa vakavasti. Myös töissä on kivaa olla, kun työporukka on huumorintajuista, toki työt hoidetaan, mutta tauoilla juttu lentää. Duunarialoilla ainakin tähän asti on ollut hyvä meininki, miesvaltaisella alalla olen. Elämässä on toki ne velvollisuudet ja huolensa, mutta kyllä huumorilla selviää ja hauskaakin voi pitää. Eikä vaivaa verenpaineet tai muut. Vastapainoksi sitten perheen kanssa jutellaan vakavistakin asioista, tieteistä, luonnosta jne. Eli mikään junttiporukka ei olla.
Outoja kavereita!
Kyllä minä oon leikkimielinen ja 35-vuotias.
Ja on älykästä olla leikkimielinen. Leikkimielisyys ei siis ole vastoin "aikuisuutta".
Hassuttelu on hauskaa. Olen introvertti, enkä siis suuna päänä koko ajan hassuttelemassa, mutta sopivasti kyllä ja tilaisuuden ollessa hyvä. Mikään kertomasi ei ole hölmöä eikä omituista. En oikeastaan ymmärrä miksi jonkun mielestä olisi.
Ehkä kaverisi ovat liian nuoria! :D He vielä kuvittelevat, että aikuisena ei leikitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä leikkimielinen 38v! Kotona on pehmoja, sarjiksia, kasa konsoleita ja pelejä, figuureita. Olen tullut vanhuuttani nirsommaksi, joten en seuraa enää mangaa, animea ja pelisarjoja niin laajasti kuin nuorempana, mutta edelleen ne kulkevat mukana. Animaatioita seuraan muutenkin. Netflixin oma lista on täynnä lähinnä piirrettyjä.
Liikun samanmielisten parissa netissä. Lähipiiristä löytyy sentään muutama, joiden kanssa voi istua hakkamaan pleikkaria hyvässä hengessä ja intoilla uusista tulevista jutuista, kuten Venom 2:sta. Minulla on edelleen samat harrastukset ja mielenkiinnon kohteet kuin lapsena, mutta aikuisen ihmisen tuloilla. Oikein mukavaa :)
En pidä spontaanista koheltamisesta tai kilpailemisesta, mitä leikkimielisyys on joillekin aikuisille, miehille eritoten.
Vierailija kirjoitti:
Mene pelottomasti improporukoihin tai muihin draamaryhmiin (esim. draamakasvatusopinnot avoimessa). Siellä on keskimääräistä enemmän heittäytyjiä joukossa.
Tämä on tosi hyvä idea! Pidän mielessä, vaikka ujo olenkin :) Työn ohella voisi olla mukava harrastus, sitten kun korona hellittää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin itse olen iän myötä kiinnostunut vakavista asioista leikkimielisten asioiden lisäksi, enkä niinkään leikkimielisten asioiden hinnalla. Esimerkiksi yhteiskunnallisista aiheista keskusteleminen on hyvin mielenkiintoista, mutta se, että olen kiinnostunut puhumaan vaikka muovisaasteesta tai markkinataloudesta, ei tarkoita, etten olisi myös halukas pelaamaan Aliasta tai menemään vaikka jäätelölle.
Ehkä kavereillasi on vain kova paine antaa aikuismainen ja hillitty vaikutelma? Ovatko he suoraan sanoneet, että heidän mielestään nuo mainitsemasi asiat ovat lapsellisia, vai oletko vain saanut tällaisen vaikutelman? Alkoholin tärkeydestä kohtaamisissa ja elämässä en osaa sanoa, mutta olen huomannut, että alkoholi ottaa joillakin melko keskeisen osan noissa asioissa, mikä on tietty ikävää, jos et itse halua olla kännissä.
27 olen itsekin.
Varsinkin tuo "viinin merkeissä", tai ainakin jonkun alkoholin. Eka kysymys on "mitä juodaan".
En välitä juomisesta, joten eipä sitten tule kaikkia nähtyä kauhean paljon.
On meitä, olen 30v ja kaikki ystäväni vähintään saman ikäisiä. Suunnitellaan mm. Harry Potter -bileitä, olen aina rakastanut teemajuhlia ja -pukeutumista :D Alkoholia käyttävät ne jotka haluavat, itse monesti selvin päin ja niin on moni muukin. Itse en ole mikään kovin aktiivinen ja tykkään ihan vain seurustellakin, mutta mielelläni käyn myös vaikka huvipuistossa tai esim. kokeilemassa kertakäynnillä jotain uutta harrastusta. Musiikki yhdistää myös ja keikoilla ollaan vuosien varrella ravattu paljon, pääsääntöisesti aina selvin päin. Myös viinanhuuruista juhlimista on harrastettu, mutta se oli enemmän silloin teini-iässä kuin nyt aikuisempana. Omissa oloissani luen paljon ja tykkään edelleen myös nuorille suunnatuista kirjoista, joskin nykyään luen laajemmalla skaalalla muutakin.
En jaksa itsekään liian vakavaa seuraa, tosin en myöskään sellaista seuraa, jonka kanssa ei voi ikinä olla vakavissaan. Minulla on paljon sydänystäviä, olen siinä mielessä onnekas. Jaamme surut ja ilot, ja huumori yhdistää. Lapsia tosin ei kellään ole, ja epäilenkin, että lasten myötä monet sysäävät kaverit syrjemmälle ja huolia tulee satakertaisesti lisää.
Tee parit lapset niin voit touhkata kaikenlaista ihan luvan kanssa niiden seurana.
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä väärässä seurassa. On varmasti vielä leikkimielisiä, jossain.
Täällä esimerkiksi. Olen 26 ja edelleen tykkään samoista jutuista kuin aina lapsenakin. Siis jutuista, joita suurin osa ihmisistä pitää ihan pelkästään lasten juttuina. On tämän vuoksi todella vaikeaa löytää samanhenkisiä ystäviä. Harmi, kun emme tunne toisiamme ap. Meillä olisi varmasti paljon yhteistä :(
Masentumiseen sairastuminen ei ole oma valinta, eikä siihen voi vaikuttaa omalla positiivisuudella.