Miksi lapsesta kasvaa valehtelija, joka ei tunne syyllisyyttä?
Minulla on kaksi lasta, joista toinen on empaattinen ja huomioiva. Toinen kaikkea muuta.
Molemmat ovat aikuisia, ja tästä valehtelijasta, joka ei ikinä pyydä anteeksi, on tullut aikuinen, joka ei välitä muista ihmisistä. Katsoo vain omaa napaansa.
Kun lapset olivat pieniä, niin minun kasvatusfilosofiani oli empatiakasvatus. Pohdittiin, miltä asiat tuntuu ja miltä asia näyttäytyy muiden silmissä. Pyysin heiltä aina anteeksi, jos olin tehnyt virheen. Miten ihmeessä sillä ei ollut mitään merkitystä?
Valehtelu tuli kuvioihin kouluiässä. Hän sanoi teininä, että kaikkea saa tehdä, jos ei vain jää kiinni. Millään ei tavallaan ollut mitään väliä. Silloin ajattelin, että ylimielisyys kuuluu teini-ikään, mutta nyt hän on jo 21 v, ja yhä samanlainen.
Oletteko tavanneet tällaisia ihmisiä? Mikä on mennyt pieleen?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ihan suoraan keskustelleet hänen kanssaan asiasta?
Kyllä. Vastaus: ”en mä jaksa”. Se on vain sellainen väistö, johon ei voi oikein mitään sanoa.
Tätä palstaa paljon lukeneena en edelleenkään osaa olla järkyttymättä, kun kylmä tai ilkeä tai väkivaltainen lapsi muuttuu jossakin vaiheessa kommenttiketjua kommentoijien toimesta ”pojaksi”.