Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsesta kasvaa valehtelija, joka ei tunne syyllisyyttä?
03.06.2021 |
Minulla on kaksi lasta, joista toinen on empaattinen ja huomioiva. Toinen kaikkea muuta.
Molemmat ovat aikuisia, ja tästä valehtelijasta, joka ei ikinä pyydä anteeksi, on tullut aikuinen, joka ei välitä muista ihmisistä. Katsoo vain omaa napaansa.
Kun lapset olivat pieniä, niin minun kasvatusfilosofiani oli empatiakasvatus. Pohdittiin, miltä asiat tuntuu ja miltä asia näyttäytyy muiden silmissä. Pyysin heiltä aina anteeksi, jos olin tehnyt virheen. Miten ihmeessä sillä ei ollut mitään merkitystä?
Valehtelu tuli kuvioihin kouluiässä. Hän sanoi teininä, että kaikkea saa tehdä, jos ei vain jää kiinni. Millään ei tavallaan ollut mitään väliä. Silloin ajattelin, että ylimielisyys kuuluu teini-ikään, mutta nyt hän on jo 21 v, ja yhä samanlainen.
Oletteko tavanneet tällaisia ihmisiä? Mikä on mennyt pieleen?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän sitä sanotaan, että suutarin lapsella ei ole kenkiä.
kouluissa oon ainakin oppinut kaikkia pahoja tapoja ihan opettajilta.
Koska se toinen lapsesi on älykäs. Empatialla ja muiden huomioon ottamisella jää vain toisten jalkoihin, kun taas itsekkyydellä ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan valehtelulla pääsee pitkälle. Tämä on fakta, jonka harva ymmärtää, ja vielä harvempi haluaa uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Koska se toinen lapsesi on älykäs. Empatialla ja muiden huomioon ottamisella jää vain toisten jalkoihin, kun taas itsekkyydellä ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan valehtelulla pääsee pitkälle. Tämä on fakta, jonka harva ymmärtää, ja vielä harvempi haluaa uskoa.
Mihin olet päässyt tuolla asenteella? Pitkälle eli mihin? Pienissä asioissa valehtelu voi toimia, mutta isoissa kuvioissa ja työelämässä menee helposti maine. Kaikki näkee, että valehtelet, mutteivat sano mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vanhemmat ihmettelevät samaa yhden sisaruksemme kohdalla. Minä en ihmettele yhtään, sillä he olivat paljon ankarampia häntä kohtaan ja jopa vihamielisiä. Hän oppi jo pienenä sen, että parempi puhua palturia kuin saada selkäsauna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhemmat ihmettelevät samaa yhden sisaruksemme kohdalla. Minä en ihmettele yhtään, sillä he olivat paljon ankarampia häntä kohtaan ja jopa vihamielisiä. Hän oppi jo pienenä sen, että parempi puhua palturia kuin saada selkäsauna.
Olemme varmaan olleet ankarampia tätä lasta kohtaan kuin toista kohtaan, sillä on hän on särmikkäämpi ja impulsiivisempi kuin pehmeäluontoinen sisarus. Mutta ei hän selkäsaunoja saanut. Välillä piti ripittää, mutta en muista sitäkään niin paljoa.
Hyvä huomio kuitenkin. Olisiko pitänyt katsoa enemmän läpi sormien ja antaa vapaa kasvatus? Sellaistako tämä luonne olisi tarvinnut?
Vierailija kirjoitti:
Koska se toinen lapsesi on älykäs. Empatialla ja muiden huomioon ottamisella jää vain toisten jalkoihin, kun taas itsekkyydellä ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan valehtelulla pääsee pitkälle. Tämä on fakta, jonka harva ymmärtää, ja vielä harvempi haluaa uskoa.
Tilastollisesti katsoen keskimääräistä älykkäämmät ihmiset kylläkin ovat myös keskimääräistä empaattisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykopaatti? Siihen ei auta kasvatus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhemmat ihmettelevät samaa yhden sisaruksemme kohdalla. Minä en ihmettele yhtään, sillä he olivat paljon ankarampia häntä kohtaan ja jopa vihamielisiä. Hän oppi jo pienenä sen, että parempi puhua palturia kuin saada selkäsauna.
Olemme varmaan olleet ankarampia tätä lasta kohtaan kuin toista kohtaan, sillä on hän on särmikkäämpi ja impulsiivisempi kuin pehmeäluontoinen sisarus. Mutta ei hän selkäsaunoja saanut. Välillä piti ripittää, mutta en muista sitäkään niin paljoa.
Hyvä huomio kuitenkin. Olisiko pitänyt katsoa enemmän läpi sormien ja antaa vapaa kasvatus? Sellaistako tämä luonne olisi tarvinnut?
Miksi mennyt aikamuoto? Kasvatustyö jatkuu edelleen, nykyään kasvattajana on maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatti? Siihen ei auta kasvatus
En usko, koska kyllä hän pienenä oli empaattinen. Ei ole repinyt kärpäsiltä siipiä eikä potkinut mummoja. Ei kertaakaan ole haistatellut minulle, ei edes pahimpina teinivuosina. Kylmyys tuli pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valehtelin koska sain muuten turpaan. Ei mitään pientä läpsyttelyä, vaan nyrkkiä päähän. Osaan edelleen sujuvasti valehdella päästäkseni pälkähästä.
Anoppini on 75v, eikä toivoa näkyvissä.
Vierailija kirjoitti:
Minä valehtelin koska sain muuten turpaan. Ei mitään pientä läpsyttelyä, vaan nyrkkiä päähän. Osaan edelleen sujuvasti valehdella päästäkseni pälkähästä.
Mitä sellaista teit, että sait turpaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä valehtelin koska sain muuten turpaan. Ei mitään pientä läpsyttelyä, vaan nyrkkiä päähän. Osaan edelleen sujuvasti valehdella päästäkseni pälkähästä.
Mitä sellaista teit, että sait turpaan?
En mitään, vanhemmillani sattui tunnesäätely ja kasvatuskyvyt olemaan nolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatti? Siihen ei auta kasvatus
En usko, koska kyllä hän pienenä oli empaattinen. Ei ole repinyt kärpäsiltä siipiä eikä potkinut mummoja. Ei kertaakaan ole haistatellut minulle, ei edes pahimpina teinivuosina. Kylmyys tuli pikkuhiljaa.
Ihminen imee vaikutteita kaikkialta ympäriltään ja kouluiästä alkaen vanhemmilla on aina vain pienempi rooli esikuvina. Kenties pojan kaveripiiri tai muut elämänkokemukset ovat vaikuttaneet, eikä pois voi laskea sitäkään, että taustalla on jokin geneettinen komponentti johon mikään määrä kasvatusta ei olisi ikinä vaikuttanut.
Oletteko ihan suoraan keskustelleet hänen kanssaan asiasta?
Tästä näkee, että kasvatus ei ole kaikki kaikessa, vaan ihmisen oma luonteenlaatu vaikuttaa valtavasti.