Oon niin onnellinen ja ylpeä itsestäni!

Kukas se kissan hännän nostaa jollei kissa itse?

Lapsella loppuu lukion eka vuosi, ja hyvin on mennyt, 8-9:ä tulee, panostuksesta riippuen.
Olen ollut lapsen kanssa kahdestaan siitä, kun oli about vuoden ikäinen, isä on läheinen ja rakas, mutta sellainen viikonloppu-isä, eli yksin hoidan arkiset asiat.
Olen duunari, elänyt välillä tt-tuella eikä elämä muutenkaan ole silkkihanskoin kohdellut.
Eilen vaan havahduin hetkeen kun oltiin takapihalla pelaamassa sulkkista ja frisbeetä heittelemässä, että miten fiksu ja onnellinen lapsi mulla on:)
Aina saa kuulla/lukea trashia siitä, miten matalastikoulutetut yh:t on alinta pohjasakkaa ja niiden lapset tuomittu elämämkoululaisiksi. Jos on positiivista juttua yh:sta, se on aina joku multierikoisosaaja-muotisuunnittelija/aivokirurgi.

Oma äiti kuoli vuosi sitten, ja ihan kyynnellyin kun ex-anopin kanssa vaihdettiin kuulumisia viestitse (ei olla tavattu varmaan kymmeneen vuoteen) ja hän sanoi että kiitos kuuluu sinulle, itse olet lapsesi kasvattanut.

Niin sinä samankaltainen yh: kiitos kuuluu sinulle, hyvä sinä! Onnellista kesää!!