Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun kyläilette pariskuntana kauempana, yövyttekö ystävien/vanhempien luona vai hotellissa?
03.06.2021 |
Olemme puolison kanssa molemmat 30+v hyvätuloisia työssäkäyviä. Miehen vanhemmat asuvat yli 3h ajomatkan päässä joten käydessämme olemme aina pari yötä ja samalla saatetaan käydä puolison lapsuudenkavereita katsomassa, kaupungilla, shoppailemassa, kuntosalilla, museossa jne. Aloittaessamme seurustelun yövyimme miehen vanhempien luona. Nykyään varaamme aina hotellin mukavuussyistä. Voi mennä ja kulkea ilmoittelematta aina erikseen milloin tullaan ja mennään sekä vetäytyä omiin oloihin jos sosialisointi alkaa väsyttämään. Hotellihuoneen sänkykin on mukava pimennysverhoineen, ei tarvitse nukkua pienessä entisessä lastenhuoneessa jonne on laitettu kapea hätävarapatja. On myös mukavaa saada suihku ja vessa täysin omaan käyttöön.
Miehen vanhemmat tätä eivät vaan millään ymmärrä. Aina tarjoavat jotain ilmaista majoitusta jostain, viimeksi jopa asuntoautosta. Ollaan ihan suoraan sanottu että mennään hotelliin mukavuussyistä. Olen viimeisillä raskaana vielä kaupan päälle ja lonkat meinaavat puutua nukkuessa jo ihan omassakin hyvässä sängyssä, niin pitäisi matkastressin lisäksi nukkua jossain kuumassa kovapatjaisessa asuntoautossa. Melkein tekisi mieli sanoa että jos pakotatte niin tullaan jatkossa kylään 5v välein.
Luulin että tämä yösijan pakottaminen on harvinaista, mutta sitten matkasimme tässä keväällä tapaamassa toisessa kaupungissa molempien lapsuudenystäviä. Oma lapsuudenystäväni pahoitteli erittäin suuresti kun ei sanonut heillä olevan vierashuonetta tarjolla kun ilmoitin yöpyvämme hotellissa. Käydessäni heillä oli heidän vierashuoneessa pienen pieni levitettävä sohva ja verhoton ikkuna. Kiitin itseäni varatusta hotellista mielessäni.
Tämmöiset yöpaikat kelpaavat aivan mainiosti kun on teini tai nuori aikuinen vierailemassa varta vasten yösijan tarjoajilla, mutta näin vanhempana hyvätuloisena kermaperseenä ei ole mielestäni epäkohteliasta panostaa laadukkaaseen yösijaan, omaan tilaan ja oikeuteen käydä kaupungissa tapaamassa myös muita ystäviä tai vain puolison kanssa kahdestaan kuntosalilla tmv sen jälkeen kun on vaihtanut tarvittavat kuulumiset kasvotusten ystävien kanssa.
Kommentit (39)
Hotellissa. En todellakaan keski-ikäisenä ja hyväosaisena alkaisi mitään lattiamajoituksia edes ajattelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana aina vanhempien ja kavereiden luona, nykyään käytännössä aina hotellissa. Onhan se mukavampaa juurikin ap:n luettelemien syiden vuoksi, lisäksi jotenkin nyt kolmekymppisenä alkaa tuntua oudolta majailla toisten nurkissa edes sen päivän-pari.
Yritetäänkö tässä nyt provota, että ihmisille, jotka tykkäävät yöpyä toisten nurkissa, tulisi vähän huono omatunto ja paha mieli?
Olen kieltämättä huomannut, että ihmiset ovat muuttuneet viime vuosikymmenten aikana aina vain itsekkäämmiksi. Ennen kesän kohokohta saattoi monelle olla mummolan nurkissa (jopa viikkotolkulla) sohvalla tai lattialla yöpyminen. Kaikilla tuntui olevan ihan mukavaa ja aika kului rauhallisissa yhteisöllisistä merkeissä.
Nykyään vieraat ovat riesa, joista halutaan eroon mahdollisimman nopeasti, kylässäkään ei jakseta saati edes haluta käydä. Täytyy olla omaa tilaa ja mahdollisuudet täysin kotioloja vastaavaan elämään myös reissun päällä.
Omat vanhempani sekä puolisoni vanhemmat asuvat niin pienillä paikkakunnilla, että kunnollista hotellia tuskin edes löytyy 30 km säteellä. Ihan mielelläni vietän siis muutaman yön vuodesohvalla, vaikka vähän mukavuusalueeni ulkopuolelle mennäänkin. Aivan hyvin he voivat myös viettää muutaman yön minun luonani.
Viimeisillään raskaana en matkustaisi muutenkaan yhtään mihinkään.
Hotellissa tietenkin. En todellakaan suostuisi majailemaan muiden nurkissa.
Tässä taitaa vaikuttaa onko pariskunnalla lapsia tai ei ja myös kumman vanhemmista on kyse, omista vanhemmista vai puolison vanhemmista.
Ehkä oikeudenmukaisin ratkaisu on antaa sen puolison päättää asia kenen vanhemmista. sukulaisista tai ystävistä on kyse ja sitten sopeutua päätökseen. Tosin se on aina kyse puolisoiden valtasuhteista ja päätösoikeus pitää olla molemmilla puolisoilla aina kun keskustellaan yöpymisistä hänen vanhemmillaan/sukulaisiltaan/ystävillään.
Ideahan vierailuilla on viettää aikaa yhdessä ja jos puolison vanhemmat haluaa nähdä lapsenlapsia kunnolla niin kyse on yleensä muutamasta päivästä. Jos yöpyminen on kohtuullinen niin kermaperseillä voi olla turhan itsekäs asenne yhteisen ajan viettoon. Tässäkin kyse taisi olla miehen vanhemmista ;)
Mutta joskus iäkkäät vanhemmat arvostavat, että melukylän perhe vierailee kohtuullisen ajan per päivä ja korvat saavat sitten kaivatun levonkin. Ketään ei ole pakko hyysätä nurkissaan ja missään homeenhajuisessa takkahuoneessa ei tarvitse yöpyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ap yleensä lähdette mihinkään yhdessä matkalle kun aloituksestasi on luettavissa, että vain vaihdatte tarvittavat kuulumiset miehen lapsuuden ystävien kanssa kasvotusten ja sitten luikitte hotellille? Ja sama miehen vanhempien kanssa.
Jos reissussa (lähinnä sinulle?) on tärkeää shoppailu kaupungilla ja museot, hotellin pimennysverhot, hyvä sänky, oma wc ja suihku, kuntosali jne. niin minusta ainakin sinulle kotona pysyminen tuntuisi hyvälle vaihtoehdolle. Voisiko mies käydä ainakin joskus katsomassa omia vanhempiaan ja omia ystäviään ilman pakollista kylkiäistä? Olisi varmaan miehelle mukavampaa ja sinulle stressittömämpää. Oletko koskaan kysynyt asiaa mieheltäsi, mitä hän ajattelee? Tai haluaisi tehdä…
Eihän puoliso tarkoita sitä, että luopuu omasta elämästään ja muuttuu joksikin ameebaksi.
Voi kuule kun mies käy ihan keskenäänkin synnyinkaupungissaan ja samoin minäkin omassani. Haluan kuitenkin nähdä miehen sukulaisiakin silloin tällöin, mutta he eivät ole niin sydänystäviä että viihtyisin kuin kotonani heidän nurkissaan. Mieheni keksi itse hotelliyöpymisen ja on ollut todella tyytyväinen ratkaisuumme.
-ap
Asun ulkomailla ja Suomessa käydessä majoitun vanhemmillani, ja samoin lähi-suku meillä käydessään. Muutoin kun vierailen ystävillä olen alkanut yöpyä hotellissa ihan mukavuus syistä ja koska on useampi lapsi. Osa ystävistäni on pahoittanut mielensä kun olen vinkannut heille läheisestä hotellista täällä päin käydessään. En halua koko perheitä yökylään jos varaa on hotelliin. Pienituloiset tutut sitävastoun tervetulleita yöksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ap yleensä lähdette mihinkään yhdessä matkalle kun aloituksestasi on luettavissa, että vain vaihdatte tarvittavat kuulumiset miehen lapsuuden ystävien kanssa kasvotusten ja sitten luikitte hotellille? Ja sama miehen vanhempien kanssa.
Jos reissussa (lähinnä sinulle?) on tärkeää shoppailu kaupungilla ja museot, hotellin pimennysverhot, hyvä sänky, oma wc ja suihku, kuntosali jne. niin minusta ainakin sinulle kotona pysyminen tuntuisi hyvälle vaihtoehdolle. Voisiko mies käydä ainakin joskus katsomassa omia vanhempiaan ja omia ystäviään ilman pakollista kylkiäistä? Olisi varmaan miehelle mukavampaa ja sinulle stressittömämpää. Oletko koskaan kysynyt asiaa mieheltäsi, mitä hän ajattelee? Tai haluaisi tehdä…
Eihän puoliso tarkoita sitä, että luopuu omasta elämästään ja muuttuu joksikin ameebaksi.
Voi kuule kun mies käy ihan keskenäänkin synnyinkaupungissaan ja samoin minäkin omassani. Haluan kuitenkin nähdä miehen sukulaisiakin silloin tällöin, mutta he eivät ole niin sydänystäviä että viihtyisin kuin kotonani heidän nurkissaan. Mieheni keksi itse hotelliyöpymisen ja on ollut todella tyytyväinen ratkaisuumme.
-ap
Me ollaan hyvämenoisia. 😂
Vierailija kirjoitti:
Yritetäänkö tässä nyt provota, että ihmisille, jotka tykkäävät yöpyä toisten nurkissa, tulisi vähän huono omatunto ja paha mieli?
Olen kieltämättä huomannut, että ihmiset ovat muuttuneet viime vuosikymmenten aikana aina vain itsekkäämmiksi. Ennen kesän kohokohta saattoi monelle olla mummolan nurkissa (jopa viikkotolkulla) sohvalla tai lattialla yöpyminen. Kaikilla tuntui olevan ihan mukavaa ja aika kului rauhallisissa yhteisöllisistä merkeissä.
Nykyään vieraat ovat riesa, joista halutaan eroon mahdollisimman nopeasti, kylässäkään ei jakseta saati edes haluta käydä. Täytyy olla omaa tilaa ja mahdollisuudet täysin kotioloja vastaavaan elämään myös reissun päällä.
Omat vanhempani sekä puolisoni vanhemmat asuvat niin pienillä paikkakunnilla, että kunnollista hotellia tuskin edes löytyy 30 km säteellä. Ihan mielelläni vietän siis muutaman yön vuodesohvalla, vaikka vähän mukavuusalueeni ulkopuolelle mennäänkin. Aivan hyvin he voivat myös viettää muutaman yön minun luonani.
Viimeisillään raskaana en matkustaisi muutenkaan yhtään mihinkään.
En ainakaan itse provoa vaan kyseessä on asia, jonka keskustelimme selväksi jo suhteemme kehittyessä vakavampaan suuntaan: minä kaipaan omaa aikaa ja hiljaisuutta. Olen seurallinen, puhelias, toiset huomioiva, ystävällinen, kohtelias, avulias ja vaikka mitä - mutta myös introvertti. Jaksan ihmisiä vapaa-ajallani max 2-3 tuntia. En kestä ajatusta, että minun pitäisi istua iltamyöhään vieraiden ihmisten seurassa (koskee kaikkia muita kuin omia vanhempiani ja he ovat kuolleet) ja että heti aamulla pitäisi syödä yhdessä aamiaista. Puolisollani on täysi vapaus vierailla sukulaisillaan ja ystävillään ja yöpyä vaikka kuinka monta yötä. Minä en lähde mukaan muuta kuin silloin, kun käydään päiväseltään vierailulla.
Omia sukulaisiani tapaan ehkä kerran vuodessa. Silloin asun edesmenneiden vanhempieni talossa tai kesämökillä, en sisaruksillani joita menen tapaamaan. Puolisoni on tervetullut mukaani halutessaan, mutta en koskaan odota enkä edellytä hänen lähtevän seuraukseni.
Meille saa tulla kylään sovitusti. Pitkämatkalaiset voivat yöpyä piharakennuksessa, jossa on oma keittiö, we ja suihku. Useimmiten he ovat miehen ystäviä ja silloin mies istuu heidän seurassaan iltaa ja saattaa mennä aamiaisellekin, minä tapaan heitä sen mukaan miten läheisiä tuttuja minullekin ovat eli joitakin voin nähdä vierailun aikana useamminkin, toisia käyn vain vähän aikaa tervehtimässä.
Oma aikuinen lapseni on aina tervetullut käymään, mutta en ole koskaan odottanut, että hän ja puolisonsa haluaisivat tänne päiväkausiksi tulla. Joskus jäävät piharakennukseen yöksi, yleensä ajelevat vielä illaksi kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritetäänkö tässä nyt provota, että ihmisille, jotka tykkäävät yöpyä toisten nurkissa, tulisi vähän huono omatunto ja paha mieli?
Olen kieltämättä huomannut, että ihmiset ovat muuttuneet viime vuosikymmenten aikana aina vain itsekkäämmiksi. Ennen kesän kohokohta saattoi monelle olla mummolan nurkissa (jopa viikkotolkulla) sohvalla tai lattialla yöpyminen. Kaikilla tuntui olevan ihan mukavaa ja aika kului rauhallisissa yhteisöllisistä merkeissä.
Nykyään vieraat ovat riesa, joista halutaan eroon mahdollisimman nopeasti, kylässäkään ei jakseta saati edes haluta käydä. Täytyy olla omaa tilaa ja mahdollisuudet täysin kotioloja vastaavaan elämään myös reissun päällä.
Omat vanhempani sekä puolisoni vanhemmat asuvat niin pienillä paikkakunnilla, että kunnollista hotellia tuskin edes löytyy 30 km säteellä. Ihan mielelläni vietän siis muutaman yön vuodesohvalla, vaikka vähän mukavuusalueeni ulkopuolelle mennäänkin. Aivan hyvin he voivat myös viettää muutaman yön minun luonani.
Viimeisillään raskaana en matkustaisi muutenkaan yhtään mihinkään.
En ainakaan itse provoa vaan kyseessä on asia, jonka keskustelimme selväksi jo suhteemme kehittyessä vakavampaan suuntaan: minä kaipaan omaa aikaa ja hiljaisuutta. Olen seurallinen, puhelias, toiset huomioiva, ystävällinen, kohtelias, avulias ja vaikka mitä - mutta myös introvertti. Jaksan ihmisiä vapaa-ajallani max 2-3 tuntia. En kestä ajatusta, että minun pitäisi istua iltamyöhään vieraiden ihmisten seurassa (koskee kaikkia muita kuin omia vanhempiani ja he ovat kuolleet) ja että heti aamulla pitäisi syödä yhdessä aamiaista. Puolisollani on täysi vapaus vierailla sukulaisillaan ja ystävillään ja yöpyä vaikka kuinka monta yötä. Minä en lähde mukaan muuta kuin silloin, kun käydään päiväseltään vierailulla.
Omia sukulaisiani tapaan ehkä kerran vuodessa. Silloin asun edesmenneiden vanhempieni talossa tai kesämökillä, en sisaruksillani joita menen tapaamaan. Puolisoni on tervetullut mukaani halutessaan, mutta en koskaan odota enkä edellytä hänen lähtevän seuraukseni.
Meille saa tulla kylään sovitusti. Pitkämatkalaiset voivat yöpyä piharakennuksessa, jossa on oma keittiö, we ja suihku. Useimmiten he ovat miehen ystäviä ja silloin mies istuu heidän seurassaan iltaa ja saattaa mennä aamiaisellekin, minä tapaan heitä sen mukaan miten läheisiä tuttuja minullekin ovat eli joitakin voin nähdä vierailun aikana useamminkin, toisia käyn vain vähän aikaa tervehtimässä.
Oma aikuinen lapseni on aina tervetullut käymään, mutta en ole koskaan odottanut, että hän ja puolisonsa haluaisivat tänne päiväkausiksi tulla. Joskus jäävät piharakennukseen yöksi, yleensä ajelevat vielä illaksi kotiin.
Raskas ja joustamaton taidat olla.
Meillä ei ole paljon kyläpaikkoja kaukana kotoa. Miehen äidin luona kun käydään, yövymme hotellissa, koska hänellä pieni asunto. Hän on ollut ihan ok tähän järjestelyyn kun kuitenkin päivät vietämme yhdessä ja iltaisin sitten nähdään miehen lapsuudenkavereita baarissa tai mennä syömään tms.
Mun vanhemmat on kuolleet, mutta käydään mun siskon ja veljen luona. Siellä ei ole hotellia ihan lähellä, joten yövytään heidän luona, mutta siinä ei ole ongelmaa kun molemmilla on isot talot. Saadaan yöpyä omassa huoneessa ja on oma vessakin käytössä nyt kun heidän lapset on jo muuttaneet pois kotoa.
Silloin kun mun vanhemmat oli vielä elossa, yövyttiin silti lähellä asuvan siskon luona. Oli enemmän tilaa. Meidän äidille tämäkin oli ihan ok kun arvasi, että valvotaan kuitenkin myöhään viinin äärellä maailmaa parantaen.
Suurin osa kavereista asuu kuitenkin tässä samassa kaupungissa, joten jokainen nukkuu yön omassa kodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ap yleensä lähdette mihinkään yhdessä matkalle kun aloituksestasi on luettavissa, että vain vaihdatte tarvittavat kuulumiset miehen lapsuuden ystävien kanssa kasvotusten ja sitten luikitte hotellille? Ja sama miehen vanhempien kanssa.
Jos reissussa (lähinnä sinulle?) on tärkeää shoppailu kaupungilla ja museot, hotellin pimennysverhot, hyvä sänky, oma wc ja suihku, kuntosali jne. niin minusta ainakin sinulle kotona pysyminen tuntuisi hyvälle vaihtoehdolle. Voisiko mies käydä ainakin joskus katsomassa omia vanhempiaan ja omia ystäviään ilman pakollista kylkiäistä? Olisi varmaan miehelle mukavampaa ja sinulle stressittömämpää. Oletko koskaan kysynyt asiaa mieheltäsi, mitä hän ajattelee? Tai haluaisi tehdä…
Eihän puoliso tarkoita sitä, että luopuu omasta elämästään ja muuttuu joksikin ameebaksi.
Voi kuule kun mies käy ihan keskenäänkin synnyinkaupungissaan ja samoin minäkin omassani. Haluan kuitenkin nähdä miehen sukulaisiakin silloin tällöin, mutta he eivät ole niin sydänystäviä että viihtyisin kuin kotonani heidän nurkissaan. Mieheni keksi itse hotelliyöpymisen ja on ollut todella tyytyväinen ratkaisuumme.
-ap
No mikä on ongelma? Eihän sulla ole ongelmaa. Miehesi käy reissuillaan vanhempiensa tykönä ja yöpyy heillä. Kun harvoin käytte yhdessä niin yövytte hotellissa. Kaikki miehesi sukulaiset ja ystävät tietävät jo, että olet kermaperse. Vauvan tullen teidän ei tarvitse ainakaan vuoteen mennä mihinkään ja sen jälkeen teillä voi käydä, ja yöpyä hotellissa. Plus korona-aika… taidat olla provo.
Kyllä minä olen elänyt ajan, että vuoroin vieraissa ja sitten oltiin koko katras vieraisilla ja vastavuoroiseti meillä. Jokainen auttoi toinen toistaan.
Miten on muuttuneet mukavuuden haluisiksi ihmiset, -ap- ei sanallakaan mainitse sukulaisten vastavierailua. Tungetko vieraasi myös hotelliin?
Meidän alueella on paljon ulkomaalaisia, jotka sitten vierailee toinen toisissaan.
Näin oli Suomessa myös ennen ja kukaan ei riidellyt, vaan oltiin yhdessä ikäänkuin lomalla ja vastaavasti lomalla toisessa perheessä. Kyllä nähtävyyksiä voi katsella isäntäväenkin kanssa. Ja vanhemmat ihmiset ovat tyytyväisiä, jos heitä viedään johonkin. Tämä tietysti on omasta mukavuudesta pois.
-ap- ja monet muut täällä ovat todella välinpitämättömiä. Mikäs siinä olette smarphonien kanssa ensin vierailulla sukulaisissa ja sitten jatkatte smarttailua hotellissa.
Näin olen huomannut vierailujen menevän. Muutenkaan suomalaisilla, todella suomalaisilla ei ole nimeksikään sosiaalisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen elänyt ajan, että vuoroin vieraissa ja sitten oltiin koko katras vieraisilla ja vastavuoroiseti meillä. Jokainen auttoi toinen toistaan.
Miten on muuttuneet mukavuuden haluisiksi ihmiset, -ap- ei sanallakaan mainitse sukulaisten vastavierailua. Tungetko vieraasi myös hotelliin?
Meidän alueella on paljon ulkomaalaisia, jotka sitten vierailee toinen toisissaan.
Näin oli Suomessa myös ennen ja kukaan ei riidellyt, vaan oltiin yhdessä ikäänkuin lomalla ja vastaavasti lomalla toisessa perheessä. Kyllä nähtävyyksiä voi katsella isäntäväenkin kanssa. Ja vanhemmat ihmiset ovat tyytyväisiä, jos heitä viedään johonkin. Tämä tietysti on omasta mukavuudesta pois.
-ap- ja monet muut täällä ovat todella välinpitämättömiä. Mikäs siinä olette smarphonien kanssa ensin vierailulla sukulaisissa ja sitten jatkatte smarttailua hotellissa.
Näin olen huomannut vierailujen menevän. Muutenkaan suomalaisilla, todella suomalaisilla ei ole nimeksikään sosiaalisuutta.
Vielä unohtui tämä nykyinen rakentaminen. Talot ovat valtavan suuria ja kerroksia ainakin kaksi. Huoneet suuria ja valoisia, mikä on kutsuessa vieraita yöpymään omaan kotiin. On vierasvessat, ettei kukaan mene yksityiselle alueelle. Ja keittiöt, missä on helppo valmistaa ruokaa kun on varaa ostaa hyviä tuotteita.
Isot parvekkeet ja nähtävyydet lähellä.
Ihmettelen miksi sellaisa mahdottoman suuria rakennuksia, valkoisia ovat, ylipäätään rakennetaan. Kahdelle ihmiselle liian isoja. Pari vauvvaa mahtuu hyvin.
On minullakin tuttuja, jotka tapaan vain ns. ulkona, tai minun luonani, olen avannut taloni heille, mutta minä en ole koskaan käynyt heillä sisällä, nämä ovat tuttuja.
Minulla on ystäviä (tai itse asiassa kaikki ystäväni ovat tällaisia nykyään) , jotka eivät koskaan kutsu minua (ja perhettäni) kylään luokseen. Jostain syystä tunkevat kuitenkin aina meille kylään itse itsensä kutsuen ja jos minä kutsun meille tulevat myös mielellään. Mutta heille ei tulisi kuuloonkaan kutsua meitä heidän luokseen edes kahville. Korkeintaan jotkut pyöreät synttärit tms. voi pitää, mutta silloinkin odotetaan saavan jotain lahjoja.
Sellaisia suomalaiset ovat nykyään. Eipä ole enää spontaaneja kyläilyjä ja viennetta-jäätelökakkuja.
Yleensä kaverin luona, en kertaakaan hotellissa. Meidän talo ob myös avoin kaikille kyläilijöille. Ihmisiä näkee niin harvoin että on ihana jos joku haluaa tulla meille yöksi :)
Vierailija kirjoitti:
Suomalaista nuukailua ja ärsyttävää köyhäilyä.
Tämä. Tietysti hädässä autetaan mutta hotellit on tätä varten.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystäviä (tai itse asiassa kaikki ystäväni ovat tällaisia nykyään) , jotka eivät koskaan kutsu minua (ja perhettäni) kylään luokseen. Jostain syystä tunkevat kuitenkin aina meille kylään itse itsensä kutsuen ja jos minä kutsun meille tulevat myös mielellään. Mutta heille ei tulisi kuuloonkaan kutsua meitä heidän luokseen edes kahville. Korkeintaan jotkut pyöreät synttärit tms. voi pitää, mutta silloinkin odotetaan saavan jotain lahjoja.
Sellaisia suomalaiset ovat nykyään. Eipä ole enää spontaaneja kyläilyjä ja viennetta-jäätelökakkuja.
Ennen oli aina vierasvaraa yllätysvieraille. Nykyään ei yllättäen voi mennä mihinkään.
No muuten noita kutsuja ei meille ole tullut, vakka meillä ei ole remuavia lapsiakaan, jotka sotkisivat.
Me kyllä kutsumme vieraita ja meillä ei sitten milloinkaan ole maitotölkki tai kermapurkki pöytää koristamassa, vaan kaikki laitetaan siistisri pöytäliinan kanssa ja maito kannuun. Vaikka vieraat yöpyisivät kuinka kauan.
Sitten niistä tuliaisista, kyllä sitä voi viedä omakotitaloonkin tuliaisia. Samoin kuin -ap- voi viedä kaukaisemmille sukulaisilleen ja tutuilleen.
On kai tähän kesämökkiläisetkin laskettava, sitä vaivaa ei ole, että omistaisin kesämökin. Siellä kyllä kelpaa ihmisten nukkua vaikka hyttysten seurassa.
Mutta kummaa on kun suomalaiset eivät kutsu kotiinsa, mutta kun joku sukulainen tai tuttava asuu ulkomailla, niin ovat aina tulossa kesää viettämään ja maisemia katselemaan, lentäen tai laivoilla. Ja kun ovat autoilla liikkeellä Euroopassa, niin aina tullaan yösijaa etsimään, ei suoraan sanota millä asialla se yöpyminen on ajateltu.
Minulle sellainen on jo raskasta, kun ei ole sukulaisista kyse, vaan ohikulkevista tutuista.
Hyvät sukulaiset ovat todella mieleisiä.
Alue: Aihe vapaa
Käyn vaan päiväreissuilla. Onneksi välimatkat sen verran lyhyitä, että onnistuu. Yöksi en halua jäädä oikein vieraaseen paikkaan, koska sitten nukun niin huonosti. Eikä meilläkään käy yökylässä porukkaa, koska emme oikein välitä majoittaa tänne ketään. Onneksi kaikki meidän läheiset tajuaa tämän ja kaikille ok. Jos tarvis jotain yön yli reissuja tehdä, niin ehdottomasti se olisi se hotelli!