Kamalaa katsoa, kun vanhemmatt yrittävät toteuttavat unelmiaan lasten kautta!

en jaksanut enää kantaa lasta väkisin muskariin ja jalkapalloharkkoihin

------



- molemmat lapset harrastavat nyt sitä liikuntaa mitä haluavat

pätkän vertaa, mutta isi on innokas futari. Pojat ovat vielä valitettavasti erittäin heikkoja, joka aiheuttaa muissa pelikavereissa ei niin positiivisia tunteita, vaikka hyvässä hengessä yritetäänkin mennä. Mutta kun isi haluaa harrastaa, niin poikienkin täytyy. Pojat on 10 ja 9 v.

jotka edelleen tuo kiukuttelevan 11v. pojan treeneihin 4 kertaa viikossa, koska vanhemmat ovat niin päättäneet. Sitten poika terrorisoi treenejä, koska sitä ei kiinnosta. Reilu peli systeemillä sitten kaikki pelaa, vaikka ei kiinnostaisi...

Eikä sitä taida ymmärtää ennen kuin osuu omalle kohdalle.



meillä on 7-vuotias, joka itse halusi 4-vuotiaana ruveta harrastamaan. 2,5 vuotta hän oli harrastuksesta todella innoissaan ja meni innolla harkkoihin. Lisäksi hän on lajissa todella lahjakas.



Sitten eskarivuonna iski jonkinlainen uupumus, jossa oli varmaan yhdessä harkkaväsymystä ja väsymistä uusiin eskariasioihin, uuteen kouluun, opettajaan, luokkakavereihin jne. Uupumus iski myös kaveriin, joka on sekä samassa eskariryhmässä että samassa harkkaryhmässä, mutta lapset oireilivat ihan eri tavoin.



Meidän lapsi alkoi säheltää kaikkea muuta. Harkkaaminen ei kiinnostanut vaan lapsi mieluummin pelleili pukukopissa ja söi eväitä, halusi kuitenkin mennä harkkoihin. Harkkaaminen sujui rennon laiskasti ja unelmoiden. Eskarikaveri taas harkkasi itku kurkussa, yritti ja yritti viimeiseen pisteeseen, vaikka kaikesta näki että tiukkaa teki. Keväällä kaveri pillahti lähes joka harkkojen jälkeen itkuun.



Yritimme kysyä lapselta haluaako hän harrastaa vai ei, mutta lapsi ei halunnut - eikä halua vieläkään - päättää. Harkkaaminen ei vieläkään suju, mutta lapsi ei ole valmis siihenkään että harkoissa käynti lopetetaan tai vaihdetaan lajia. Valmentajatkin alkavat jo kypsyä jahkaamiseen, mutta me emme tosiaankaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Tuntuu julmalta pakottaa lapsi lopettamaan harrastus, mutta yhtä julmalta tuntuu komentaa harkkaamaan kunnolla ja tosissaan.



Varmaan meitäkin katsotaan harkoissa kummeksuen ja ihmetellen kuinka "yritämme toteuttaa unelmiamme lapsen kautta" vaikka siitä ei tosiaankaan ole kysymys. Minä haluan että lapseni on onnellinen ja tekee sitä mitä haluaa vaikka joku urheiluharrastus olisi tietysti terveyden kannalta hyvä olla olemassa. Mutta mitä ihmettä tehdään lapsen kanssa joka ei itse tiedä haluaako harkata vai ei? Kuitenkin haluan opettaa lapselleni sen, että jos jotain tehdään niin sitten tehdään myös eikä niin että harkkoihin mennään jos sattuu huvittamaan... Keväällä pidimme harkoista taukoa pari kuukautta ja sen piti olla "tuumaustauko" sen suhteen jatketaanko harrastusta. Nyt lapsi halusi taas harkkoihin mutta ei edelleenkään ole varma mitä haluaa...

Mäkin olen sitä mieltä, ettei ensimmäisen kiukuttelun jälkeen harrastusta lopeteta. Harrastuskausi ollaan loppuun ja sen jälkeen mietitään aiheuttaako harrastus liiallista ahdistusta tai ongelmaa lapselle itselleen tai perheelle. Lapsellekin täytyy sanoa, ettei asiaa voi vatvoa ikuisuutta vaan siitä tehdään yhdessä päätös. Vanhemmat voisivat antaa esim. vaihtoehdot miten toimia. Joko lopettaa heti, tai jatkaa täysillä Voitaisiin myös sopia valmentajien kanssa yhdessä esim. 2 kk jatkoaika, jolloin katsotaan, miten harkkaaminen sujuu. Valmentajatkin ovat sitä varten, että heillä pitäisi olla taitoja ja haluja hoitaa tällaisia ongelmia.

Nämä omien unelmien toteuttajat ovat varmasti eritilanteessa. Jos lapsi ei oikeasti ole kiinnostunut koko lajista, mutta vanhempi on.

Siis vienyt kokeilemaan etkä vaan kysynyt lapselta. Tuon ikäinen on kuitenkin hyvin pieni tekemään noinkin vaativaa päätöstä. Saattaa olla että hän käy harkoissa porukkaan kuulumisen takia ja pelkää kavereiden menettämistä jos lopettaa. Joku toinen laji voisi olla hänen mieleensä jos vain kokeilisi ja huomaisi että sielläkin on kavereita, ehkä jopa samanhenkisiä. Tosi monissa lajeissa saa käydä tutustumassa ilmaseksi kunhan vain kysyy.



t. Kokemuksella (10v poika joka 6v:nä periaatteessa halusi harrastaa jalkapalloa mutta ei sitten kuitenkaan...muutaman harrastuskokeilun kautta löysi uinnin valmennusryhmään ja intoa piisaa)

lapsi on siinä varsinaisen lajin sivussa kokeillut vähän muutamaa muuta lajia ja nyt kesällä nimenomaan vietiin lapsi "kesälajeina" sekä pariin uimakouluun että yleisurheiluharkkoihin jotta näkisi ja kokisi muitakin lajeja. Lisäksi on tietysti perheen kesken tehty kaikenlaista "yleispätevää".



Vaan kun ei auta...



5

Apua! Missä lapsuus? Harrastuksen voi aloittaa myöhemminkin, ettei "väsy" kuusivuotiaana.......