Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita joilta uskonto on riistänyt perheen?
01.06.2021 |
Olen tässä pitempään pohtinut tätä: En ole ikinä ollut mikään uskovainen, vain tavallinen ihminen, eivät olleet vanhempanikaan. Mutta muutenkin pieneen lähisukuuni on kuulunut kolmekin ihmistä, joiden jyrkällä ja muita pakottavalla uskonnollisuudella on ollut hyvin ikävä vaikutus elämääni.
Muistan vielä hämärästi sen, miten elämäniloisia sisareni ja setänikin olivat, kun olin vielä pikkulapsi. Isoäitini oli jo silloin jyrkkä lahkolainen, jota pelkäsin. Setäni meni sitten äitinsä kuoleman vaikutuksesta hurahtamaan samaan lahkoon ja vaihtoi meidän pienen sukummekin käytännössä naapureihinsa, jotka myös ovat samaa lahkoa. Sisareni taas hurahti opiskeluaikanaan toiseen ehdottomuuteen, ja siihen loppuivat hänen kohdallaan kaikki normaalit nuoren ihmisen ajanvietteet. Hänestä tuli katkera moraalinvartija, joka epäili ihan tavallisia vanhempiamme ja sittemmin on alkanut epäillä minuakin koko ajan epärehellisiksi kaikissa asioissa. Hän on myös yrittänyt haastaa riitaa politiikastakin uskontonsa ajamana monen monta kertaa. Voi soittaa oikein asiakseen haastaakseen riitä jostain vähemmistöjen oikeuksista tms.
Mietin usein, varsinkin nyt vanhempieni sairastuttua ja kuoltua, miten minullakin oli vielä lapsena olemassa pieni suku, jota en saa koskaan takaisin. Näiden ehdottomien uskonlahkolaisten toiminta tuottaa jatkuvasti minulle liikaa pahaa mieltä, että pystyisin heidän seuraansa hakeutumaan. He eivät voi muuttua, koska heille se vaihtoehto on helvetti kuoleman jälkeen. Olen mielestäni jonkinlainen uskonnon uhri, vaikken itse ole ikinä kuulunut mihinkään lahkoon.
Onko kenelläkään täällä mitään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Jeesus. Tsekkaa tämä tyyppi. Lahkolaiset eivät tajua mitään, ja paśkovat homman pystyyn toimimalla juuri niinkuin Jeesuksen viholliset.
Mutta oikein ymmärretty Jeesus antaa valtavan vapauden ja rohkeuden kohdata kaikki muiden ihmisten perseíly. Koska juuri sinä olet tärkeä.
Minulle ja vanhemmilleni on pakkoluettu raamattua, pakkokuuntelutettu jumalanpalveluksia ja lahjoitettu kiellonkin päälle uskonnollista kirjallisuutta ja videoita. Olen todellakin asiasta traumatisoitunut eikä minulla ole pienintäkään aikomusta ryhtyä millään tavalla uskovaiseksi varsinkaan kahden lahkolaisen silmissä, joiden käännyttämisyritykset heidän omiin käsityksiinsä alkaisivat entistäkin kiivaampina heti. Nyt he sentään ovat luopuneet toivosta kanssani, kun edustan vieläpä heille täysin jumalatonta poliittista näkemystäkin yhden puolueen jäsenenä.
Minulla vain on valtava ikävä aikoja, jolloin sisareni kävi tansseissa, setäni seurasi kilpaurheilua ja kaikki olivat ilman riitaa ihan tavallisia ihmisiä. Paitsi tietenkin isoäitini, josta vanhempani kuitenkin pitivät minut visusti erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti sille ei oikein voi mitään. Uskonnollinen usko ja varsinkin lahkolaisuus on psykoosi, vaikka sitä meidän yhteiskunnassamme ei haluta sellaiseksi kutsua. Siihen sairastuneilla ei ole sairaudentuntoa, eivätkä he halua parantua.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti sille ei oikein voi mitään. Uskonnollinen usko ja varsinkin lahkolaisuus on psykoosi, vaikka sitä meidän yhteiskunnassamme ei haluta sellaiseksi kutsua. Siihen sairastuneilla ei ole sairaudentuntoa, eivätkä he halua parantua.
Ymmärrän, ettei voi mitään. Mutta olen vain niin surullinen tästä asiasta. Siitä, että innokkaat lahkolaiset heittävät pienen sukunsakin yli laidan tuosta vain, jos eivät saa käännytettyä puolelleen.
Tässä maassa on kaikista uskonnon varjopuolista huolimatta edelleenkin vallalla käsitys, että hartaat uskovaiset olisivat jotenkin aina ns. hyvien puolella. Olen minäkin käynyt uskonnonopetuksen koulussa, pikkulapsena käynyt päiväkerhossa ja teininä rippikoulunkin, osallistunut joidenkin ystävieni kirkkohäihin ym. Mutta tämä sukupolvien yli jatkunut trauma minulla on aina taustalla, jos ajattelen ev.lut. kirkkoakin.
Oma äitinikin viisaasti totesi eläessään isoäidistäni puhuessaan, että kaikkein uskovaisimmat ovat usein niitä ilkeimpiä. Allekirjoitan sen täysin, ja vastoin kaikkia realiteetteja toivon, että saisin jotenkin vaihdettua sukulaiseni, kun he eivät selvästikään ikinä tule luopumaan näistä lahkoistaan. Perhekeskeisessä Suomessa on vain vaikea saada kenestäkään itselleen samalla tavalla läheistä kuin omista lähisukulaisista, jos he olisivat normaaleja.
Alue: Aihe vapaa
Jeesus. Tsekkaa tämä tyyppi. Lahkolaiset eivät tajua mitään, ja paśkovat homman pystyyn toimimalla juuri niinkuin Jeesuksen viholliset.
Mutta oikein ymmärretty Jeesus antaa valtavan vapauden ja rohkeuden kohdata kaikki muiden ihmisten perseíly. Koska juuri sinä olet tärkeä.