Lapsi menee rippikouluun, mutta kieltäytyy konfirmaatiosta. Järjestänkö juhlan?
Mitä itse tekisit tilanteessa, jossa lapsi päättää rippikoulun aikana, että ei mene konfirmaatioon vakaumuksellisista syistä?
Järjestäisitkö lapselle kuitenkin juhlat?
Kommentit (23)
Ei tietenkään. Kesäleirille osallistumista ei tarvitse juhlia.
En osaa sanoa. Hienoa ettei mene konfirmaatioon jos ei usko itse.
t. uskis
Järjestäisin. Rippikoulu on tutustumista kristilliseen uskoon, ja jos tutustuttuaan tulee siihen tulokseen että ei halua siihen sitoutua, niin ei väkisin. Jos juhla, lahjat ym. on vain mikäli tunnustaa uskonsa konfirmaatiossa, niin tämä aiheuttaisi paineen osallistua konfirmaatioon ja ehtoolliseen "tavan vuoksi" ilman sydämen uskoa. Siksi tekisin itse lapselle selväksi jo ennen riparia, että hän ei menetä yhtäkään lahjaeuroa mikäli ei halua osallistua konfirmaatioon vakaumuksellisista syistä. Jos joku sukulainen ei tässä tilanteessa haluaisi lahjaa antaa, kompensoisin ne lapselle itse. Hypoteettista pohdintaa toki kun ei edes ole lapsia, mutta itse tunnustavana kristittynä olen ripari-iästä asti ajatellut näin.
Järjestätte sellaiset apokalyptiset juhlat helvettiin joutumisen kunniaksi. Hevimusiikkia, pyrotekniikkaa jne.
Mitä varten hän menee leirille? Miksi juhlia? Synttärit on sitten erikseen.
Minusta on kans ihan hienoa, että nuori toimii vakaumuksensa mukaan. Sitten kun oma lapsi on ripari-iässä, niin aion pyytää pohtimaan sen konfirmaation merkitystä ja haluaako hän sitä,
paitsi juhlien ja lahjojen vuoksi. Oon ajatellut että vähän hulppeammat 15-v synttärit ja joku arvokkaampi lahja voisi olla sit rippijuhlan vaihtoehto.
Vähän niin kuin ylioppilas joka reputti kirjoitukset
Miksi sitten edes mennä rippikouluun? En pitäisi juhlia jos ei mene konfirmaatioon. Oikeastaan aika luksusta,lapsi pois rippileirin ajan eikä tarvi stressata rippijuhlista ja tarjoiluista! Helppoa,ei konfirmaatiota eli ei juhliakaan.
Vierailija kirjoitti:
Järjestäisin. Rippikoulu on tutustumista kristilliseen uskoon, ja jos tutustuttuaan tulee siihen tulokseen että ei halua siihen sitoutua, niin ei väkisin. Jos juhla, lahjat ym. on vain mikäli tunnustaa uskonsa konfirmaatiossa, niin tämä aiheuttaisi paineen osallistua konfirmaatioon ja ehtoolliseen "tavan vuoksi" ilman sydämen uskoa. Siksi tekisin itse lapselle selväksi jo ennen riparia, että hän ei menetä yhtäkään lahjaeuroa mikäli ei halua osallistua konfirmaatioon vakaumuksellisista syistä. Jos joku sukulainen ei tässä tilanteessa haluaisi lahjaa antaa, kompensoisin ne lapselle itse. Hypoteettista pohdintaa toki kun ei edes ole lapsia, mutta itse tunnustavana kristittynä olen ripari-iästä asti ajatellut näin.
no sitten voisin tulla kylään jos maksat lapselle lahjan
Ei ihme, ettei kirkon jäsenistä kirkon oppiin usko kuin alle kolmannes, kun uskon esittäminen on ostettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Uskonto sopii mainiosti kaikille vajaaälyisille luusereille, jotka eivät kykene ajattelemaan loogisesti ja rationaalisesti.
Jeesus oli sekopäinen kansankiihottaja, joka nakutettiin ristille rauhoittumaan. Vuosi siellä kuiviin, otettiin alas, haudattiin, mätäni ja maatui paskaksi. Ei koskaan "noussut ylös" hahahahahahaa! :-)
Kyseinen kansankiihottaja kuvitteli harhoissaan "tulevansa takaisin" siten, että hänen aikalaisensa vielä olisivat silloin elossa. Kuolemasta on nyt noin 2000 vuotta aikaa, hah hah!
Islam on kyllä vielä typerämpää kuin kristinusko, juu.
Hah hah! Juuri näin.
Tietenkin järjestät juhlat. Keksi, vaikka toinen nimitys sille. Onhan tyttäresi kuitenkin käynyt rippikoulun, vaikka ei konfirmaatioon menisikään.
Asia saattaa aikuisena tuntua hänestä erilaiselta ja muisto juhlasta voisi olla mukava.
Toivottavasti ostat vielä lahjankin, vaikka sydän-riipuksen.
-minulle ei järjestetty juhlia.
Ei se konfirmaatio muutenkaan isolle osalle merkkaa mitään, joten järjestäisin.
Nuoret on viisaita. Itse aloin rippikoulun jälkeen vihaamaan uskovaisia. Se aivopesu pilasi yhden kavereistani.
Vierailija kirjoitti:
Vähän niin kuin ylioppilas joka reputti kirjoitukset
Ei ole sama asia. Itse miellän sen niin, että nuori teki oman elämänkatsomuksellisen ratkaisunsa, kun ei mene konfirmaatioon, ja se ratkaisu on hänelle yhtä tärkeä kuin niille, jotka menivät konfirmaatioon.
Itse ajattelen niin, että nuori saa itse päättää, haluaako juhlat vai ei.
Pitäähän jotkut nuorelleen juhlat protuleirinkin jälkeen. Sen leirin päätteeksi ei edes tehdä mitään elämänkatsomukseen liittyvää ratkaisua. Miksi rippikoulu, jonka jälkeen tehdään tietoinen elämänkatsomukseen liittyvä valinta, vaikkakin erilainen kuin vanhemmat odottivat, olisi yhtään sen huonompi syy juhlia?
No mikä olisi juhlan aihe? Lapsi kävi kesäleirillä?