Mie en jaksa tätä elämää

Sinun pitää surra ja muistella yhteisyä taivalta lämmöllä. Tuntuu niin surulliselta että monet vanhat ihmiset eivät pääse yli lemmikin kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää surra ja muistella yhteisyä taivalta lämmöllä. Tuntuu niin surulliselta että monet vanhat ihmiset eivät pääse yli lemmikin kuolemasta.

Ihan oikeessa oot että pitää surra lemmikkiään, mutta mistä päättelet että kyseessä on vanha ihminen. Aloituksessa ei lukenut mitään ap:n iästä vaan lemminkin ikä mainittiin.

Sure ja sure, itke ja katsele kuvia ja puhu surusta. Tee sururiittejä, esim käy paikoissa missä yhdessä kuljitte. Ja muista, olet ollut koirallesi se kaikista tärkein ja rakkain, hänelle olit "kaikki". Se on arvokasta. Saat olla iloinen että se olit sinä, sinun rakkautesi sinun huolenpitosi, ja sinun apusi kun tuli aika lähteä. Olet hyvä ihminen kun suret läheistä rakasta koiraasi. Voimia! Helpottaa kyllä kun aikaa kuluu.

Suru on aina surtava lävitse, ei siinä muu auta. Toinen voi ulkopuolelta väittää sen olleen "vain koira", mutta itse tiedät surun ja ikävän mittasuhteet tarkemmin. Kuka voi sanoa, mitä saa surra ja mitä ei.

Kuolemaa kuitenkin voisi pohtia oman ikävän ulkopuolelta kuolleen kannalta eli kuolleella on ainakin ihan hyvä olla. Sinä olet surullinen, mutta koirallasi on ihan hyvä olla. Sinä olet surullinen, mutta koirallasi on levollinen olo. Niin ajattelin, kun äitini kuoli syöpään ollessani alaikäinen. 

Läheisen kuoleman joutuu jokainen kohtaamaan. Lemmikin kuolema voi olla hyvin rankka menetys ja yllättävän raju, vaikka joku sanookin että oli "vain koira" . Suru kuuluu elämään. Sureminen on terve reaktio menetykseen. Tiedän ihmisiä jotka ovat surreet lemmikkiään pitkään. Meidän rakkaat lemmikit ovat Sateenkaarisillalla ja uskon että siellä on mukavaa ja hyvää seuraa. 🌈

No nyt rupesin itkemään oman koirani kuolemaa ... 😢