Samarin, asperiini. Mitä muita "vanhoja" lääkkeitä muistatte?

Vierailija kirjoitti:

Aspiriinia ja samarinia kun tosiaan saa ihan vieläkin.

Samarin ei ole tosin koskaan ollut lääke, vaan rohdosvalmiste, hedelmäsuola.

Pasimysiini salva.

Kun Aivasteli niin mummo tarjoili askorbiinia. Nykyään olen hiffannut että se on c-vitamiinia

Hiilitabletteja söin ysärillä, jos maha oli ripulilla. Kyllä meinas jäädä kurkkuun kiinni...

Vierailija kirjoitti:

Hokmannin tipat on niin vanha lääke, että minäkään en ole koskaan nähnyt enkä maistanut, vain kuullut "kuin hokmannin tipat" vaikka oikein ripeästi kävelevästä ihmisestä.

Hoffmannin(en muista oliko yksi vai 2 äffää) tipat.

Se "ähävä" ei oikein vanhan kansan suuhun istunut.

Mummo puhui mm. "kampperitipoista" ja "Husovarna"- ompelukoneesta.

Niin, kamferitipat oli vanhojen muorien yleislääke vaivaan kuin vaivaan, niin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Anoppini tyrkyttää "kansvärttie" aina sillointällöin...

Vierailija kirjoitti:

Yläasteen terkkari määräsi aina joka h*ton vaivaan Mobilatia :D. Näin siis 2000-luvun alkupuolella.

Mobilatia toki myydään vieläkin, mutta tuo on jäänyt elävästi mieleen.

Tapahtuiko tämä Elisenvaaran koulussa? :D Itse olin siellä yläasteella 90-luvun puolessavälissä ja silloin jo naurettiin, että jos tälle terkkarille menee valittamaan päänsärkyä, niin päähänkin laitetaan varmaan sitä iänikuista Mobilatia.

Muistan Jomon ja Tannoponin. Jomoa mulla oli aina  koululaukussa mukana, puoli tablettia koska aina silloin tällöin iski päänsärky, jos päivä oli pitkä.

Tannopon taas auttoi, jos oli 'maha löysällä'.

Kumpaakaan ei enää valmisteta. Mieleen tulee myös Pika-7, särkylääke.

Kamfferitipat

Buranaa on saanut ilman reseptiä 1983 alkaen.Ennen sitä vain lääkärin määräyksellä.

Coldrex flunssaan , Bafusin kurkkuun

Kamferi, Hota ja konkku.

1980-luvulla kaikki lapset söivät pieniä fluoritabletteja.

Multi-tabs. En tiedä onko se lääkkeeksi luokiteltava, mutta jostain syystä jouduin päivittäin ottamaan sellaisen jossain vaiheessa lapsuuttani, varmaan 1970-luvun loppupuolella. En tosiaan muista, miksi.

Sinappilaastari! Tätä saa vieläkin Virossa apteekeista ja on toimiva luontainen keino helpottaa kipuja ja kovaa yskää, keuhkoputkentulehdusta jne. Lisäksi siellä on myynnissä muitakin laastareita, olikohan jonkinlainen 'pippurilaastari', jossa ilm. kapsaisiinia, myös yskään ja hengitysoireisiin. Taitaa näitä saada tietty täältäkin, mutta Viron apteekeissa on yllättävä määrä monipuolisia tuotteita (eivät siis vars. luontaistuotteita), joissa käytetään luonnon aineksia. Tällöin esim. lääkekertymästä ei tarvitse välttämättä huolehtia (munuaiset, maksa) niin tarkoin kuin esim. jatkuvasta särky- ja kipulääkkeiden käytöstä.

Alka-Seltzer + B. Oi niitä aikoja.

80-luvun lopulla vanhemmillani oli jotain kamferitippoja. Se on kai jonkinlaista itsehoito-sydänlääkettä. Ei mitään hajua miksi meillä sitä oli. 

Vierailija kirjoitti:

1980-luvulla kaikki lapset söivät pieniä fluoritabletteja.

Muistan tämän. Meillä oli myös pieniä nuppineulanpään kokoisia punaisia D-vitamiinitabletteja. Olin lapsena vetänyt niitä koko levyn, luulin kai karkeiksi, ja äiti soitti myrkytyskeskukseen.

Niin ja ei lääke, mutta elohopeakuumemittari... 

Pihalla leikeissä saatuihin pikku nirhamiin ja haavoihin laitettiin ratamonlehti. Muistaako kukaan muu tällaista?

Vierailija kirjoitti:

Pihalla leikeissä saatuihin pikku nirhamiin ja haavoihin laitettiin ratamonlehti. Muistaako kukaan muu tällaista?

Hyttysenpistoon laitan vieläkin ratamonlehteä, eli yksi ratamonlehti, jonka hieron käsissä möhnäksi, ja sitten hieron sitä siihen kutisevaan pistokohtaan.  Auttaa lähes välittömästi.

70-luvulla oli sellainen flunssalääke kuin Fortal C 12.  Kaikki kuhisi, että uusi hyvä flunssalääke, auttaa nopeasti.  Ei se auttanut sen paremmin kuin mikään muukaan, esim. Posivil.  Näitä on tullut ja mennyt.

Venäjäntipat, mitähän nekin oli?  Vanhan kansan rohtoja varmaan.

Lapsen korvakipuunhan auttoi, kun sinne puhalsi tupakansavua.  Ei ainakaan minulla auttanut yhtään, isä kuitenkin lääkitsi minua moneen otteeseen.

Reumasärkyyn auttoi kuulemma kissannahka.  Yhdellä tutulla perheellä oli sellainen, siis kuolleesta kissasta otettu "turkki."  Vähän kuin pieni lampaantalja.  Perheen pojalla oli reuma, ja sillä hoidettiin kolottavaa paikkaa.  60-luvulla.

Laapiskynällä hoidettiin yskänrokkoa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se desinfiointiaine oli joka kirveli niin perhanasti ja vaahtosi oikein kunnolla kun sitä mummo laittoi haavaan?

Peroxidia laitettiin mulle korvaan,  sen tarkoitus oli puhdistaa korvakäytävää.  Se kirveli ja kuohui.  Tehosta en tiedä.