Mitä kaipaat lapsuuden ja nuoruuden kesistä? Ja mitä et?

Pitkät lomat olivat kivoja. Olispa vieläkin.

Kaipaan huolettomuutta.

Sitä että joku muu maksoi kaiken.

Niin pitkät lomat, että ehti unohtaa viikonpäivän, viikon ja ehkä kuukaudenkin. Uimareissut kirkkaassa järvivedessä kimaltavan auringon alla. Loputtomat illat ja yöt, mölkkypeli mökillä iltasaunan jälkeen. Nuotiomakkarat laavulla. Aamuaurinko telttakankaan läpi, kahiseva makuupussi, kastepisaroita ruohonkorsissa ja retkiaamiainen trangialla.

Lapsena kesät tuntui pitkiltä ja kuumilta. Usein pulikoitiin järvessä aamusta iltaan. Juurekasmaan kitkemistä ja heinätöitä en kaipaa ollenkaan.

Kaipaan mummolassa sisarusten kanssa vietettyjä lomia. Niitä en saa enää koskaan takaisin, koska isovanhemmat ovat jo menehtyneet. Muistan ihanat niityt, joissa poimimme kukkia. Uimarannan, jossa kävimme pulikoimassa. Vanhan ajan ruoat, joita söimme hyvällä säällä ulos katetussa pöydässä. Ympärillä pörräävät hyönteiset ja perhoset. Mummon omista marjoista tekemän mehun ja itseleivotun pullan, joita me lapset saimme nauttia aikuisten iltapäiväkahvin aikana. Niin monia kauniita lapsuuden kesien muistoja <3 Voih, nyt iski iso haikeus ja tuli niin phasti tippa linssiin, että pakko lopettaa.

Sitä kun sai syödä paljon jäätelöä, eikä tullut yhtään huono omatunto.

Kesäaineen kirjoittaminen ennen kouluun palaamista oli kivaa :D

Lapsena kesä pitkine lomineen tuntui ikuisuudelta ja varsinkin oli ihanaa, jos sattui lämmin ja poutainen kesä. Muutamia sateisiakin kesiä sattui kun Suomessa ollaan, mutta koulun pitkä kesäloma kompensoi.

Nyt tylsänä aikuisena kesälomat on lyhyitä ja muutenkin tuntuu, että kesä menee ohi silmänräpäyksessä.

Muistelen kaiholla veneilyä koko perheen kanssa.

Kotiintuloajat ovat ainoa asia, mitä en kaipaa. Kaikki muu oli elämän parasta aikaa. Toki nykyäänkin olen onnellinen ja yritän pitää nostalgian minimissään, koska se on vahingollista hyvinvoinnille.

Ikuiselta tuntuvia kesiä ja huolettomuutta. Laiturikahveja mökillä. Sukulaisia joita en nykyään juurikaan näe.

Lapsena sai juosta koko ajan joka paikkaan, aikuisena ei enää kehtaa. Lapsuudessa paikasta toiseen päämäärättömästi juoksujalkaa meneminen kavereiden kanssa oli hauskaa varsinkin kesällä, koska sillon ei ollut kylmä.

Ruohonleikkurin säksätystä.

Pyöräretkiä uimarannalle. Mehua pullossa ja eväsleivät rasiassa. Poikia. Nuoruudesta sitä jännittävää tunnetta, kun ei ikinä tiennyt mitä tulee tapahtumaan ja keneen tutustuu.

Lapsena ja nuorena vielä kuulin heinäsirkkojen sirityksen.

En kaipaa tylsyyttä. Lapsena kesällä oli välillä älyttömän tylsää jos ei ollut tekemistä just sillä hetkellä. Kaipaan huolettomuutta ja AIKAA. Oli aikaa tehdä vaikka mitä. Aikuisena lomallakaan ei ole aikaa tehdä mitä vaan kun on kuitenkin kaikkia velvollisuuksia mitä pitää hoitaa, vaikka ei olisi töissä.

Lapsena kesä oli loputtoman pitkä. Alakoululaisena oli vapaa tekemään päivät pitkät mitä huvittaa ja joka päivä käytiin uimassa. Mummolassa maalla syötiin lettuja, poimittiin kukkia ja oltiin serkkujen kanssa. Kavereiden kanssa keksittiin milloin mitäkin, laitettiin vaikka teltta pihalle ja pelattiin siellä korttia. Oli niin ihanan huoletonta. 

Sitä en kaipaa, kun joutui kitkemään kasvimaata, tai sitä, kun oli liian nuori päättämään itse lähteekö mökille vaan piti aina lähteä mukaan vaikka kaupungissa olisi ollut jotain muuta kivaa.

Kaipaan sitä huoletonta menoa, ei tietoakaan isosta pahasta maailmasta ja sen velvollisuuksista. Tukka hulmuten, aina oli vaan kivaa ja leppoisaa. Vähiten kaipaan sitä, kun piti olla kauniisti, kiltisti ja hiljaa rauhallisesti, kun oli vieraita. Huolettomat kesät ovat jääneet ikuisesti mieleeni, miksi en lainkaan muista huolettomia talvia, outoa : ))

Uusien jäätelömakujen tulo oli jännää; Spiraali ja Amppari :), uintiretkiä ja jatkuvaa ulkonaoloa. Heinäkuussa tuli yleensä Anttilan ja Elloksen kuvastot, joista oli kiva alkaa katsella uusia kouluvaatteita.

Elämä oli onnellisinta lapsuudessa, noin kymmeneen ikävuoteen saakka. Silloin oli kavereita ja kykeni aidosti elämään hetkessä. Ei ollut edes aavistusta siitä kaikesta pahasta, jota oli tuloillaan.