Töissä käyvät, miten selviätte työviikosta kaikkine muistettavine palavereineen, työtehtävineen ja aikatauluineen

Mulla on ihan paperikalenteri. Ja hallitsen itse aikatauluani. Mulla on vain yksi kokous kuukaudessa, josta en voi olla pois. Ja siitäkin voi olla pois sairaana. Muiden ajankohtaan voin vaikuttaa.

Mulla on joka päivä tuo sama määrä actionia, mitä ap:lla viikossa.

No siis nimenomaan sen kalenterin avulla.

Mitä ihmeen selviämistä tuossa on? Normaalia arkea.

No eihän siitä selviä. Viikonloppuisin saa onneksi nukkua ja puhelimen voi laittaa kiinni. Joskus sitä miettii että onko tässä mitään järkeä koko touhussa, no eihän siinä ole. Ei ihmistä ole geneettisesti luotu tällaiseen.

Ei meillä ole mitään palavereja. Sinuna Käyttäisin kalenteria ja katsoisin sen hyvissä ajoin edellisenä iltana ja vielä aamulla.

Kalenterilla. Ei mulla ole mitään käsitystä mitä teen huomenna iltapäivällä tai tiistaina, siellä ne kalenterissa lukevat ja näen ne taas huomenna aamulla. Aamun menon tarkistan etukäteen ja muistan, että osaan aloittaa työpäivän oikeaan aikaan. Jos mulla on valmistautumista vaativa juttu ja kalenteri täyttyy uhkaavasti, varaan itselleni ajan, jolloin teen valmistelut.

Myös kaikki työaikaan muistettavat lasten menot ovat työkalenterissa merkittynä, esim. mulla saattaa lukea klo 8 tai klo 17 "Liisan hammaslääkäri klo 14", niin ei mene työjuttujen kanssa sekaisin. Ja yksityisenä merkintänä tietenkin, ja vapaana, ei varattuna.

Läheskään kaikissa töissä ei ole noin paljon muistettavaa,eikä silti olisi vaikeaa.

Tarkoitan että työnantaja ei jousta, että työn ja muiden hoidettavien asioiden yhteensovittaminen on haastavaa.

Kun olen poissa omasta työstä vaikka puhelun vuoksi 30 min, alkaa hirveä vatuloiminen ja työvuorolistan muokkaaminen, että missä kohdin voin tehdä ajan takaisin niin että se hyödyttää työnantajaa. Ja se taas vaikuttaa kaikkeen muuhun aikataulutukseen.

Ap

Aikani selvisin joten kuten ok. Sitten tuli vielä vähän muuta ylimääräistä säädettävää elämään ja homma pysyi joten kuten käsissä ja loput jäivät vaan hoitamatta. Nyt pahimmassa vaiheesta on muutama vuosi ja huomaan olleeni loppuunpalamisen partaalla, parisuhde voi huonosti yms. "Onneksi" tuli korona, niin jäi vuodeksi kaikki ylimääräiset työmenot, lasten harrastusten tapahtumat, vanhempainillat, kissanristiäiset yms. pois, huomaan palautuneeni ja vasta nyt tajuan kuinka kovilla aivot olivat vuosia, vaikka uskoin selviäväni ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan että työnantaja ei jousta, että työn ja muiden hoidettavien asioiden yhteensovittaminen on haastavaa.

Kun olen poissa omasta työstä vaikka puhelun vuoksi 30 min, alkaa hirveä vatuloiminen ja työvuorolistan muokkaaminen, että missä kohdin voin tehdä ajan takaisin niin että se hyödyttää työnantajaa. Ja se taas vaikuttaa kaikkeen muuhun aikataulutukseen.

Ap

Sulla on lakisääteiset kahvitauot, siitä saat 12-15 minuuttia tuohon puheluun. Luonnollisestikaan et voi säännöllisesti olla poissa työtehtävistäsi omia juttujasi hoidellen, sehän nyt on ihan selvä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on joka päivä tuo sama määrä actionia, mitä ap:lla viikossa.

Onko sulla lasten käyttämisiä? Lasten menojen järjestäminen on täysin erilaista kuin omien työ- ja arkirutiinien.

Kalenterin kanssa. Työpaikan kokouksia ei ole pakko muistaa, koska muut muistavat ne puolestani. Saavun vaan paikalle ja mietin, että mikähän hiivatin aihe tänäänkin oli. Jos en saavu paikalle niin saan memon myöhemmin.

Laitat kalenteriin ylös nuo muistettavat jutut ja edellisenä iltana käyt seuraavan päivän aikataulun läpi. Ei ole vaikeaa. Eihän tuossa ole edes erityisen paljoa muistettavaa. 

Ammatinvalintakysymys. Minulla on ehkä pari kokousta kuukaudessa.

Ei mulla olis muuta vaihtoehtoa kuin ottaa palkatonta vapaata jos olis pakko noissa käynneissä olla mukana. Ja omaa lääkärin soittoaikaa yrittäisin siirtää niin että se olis jommankumman palkattoman yhteydessä. Suurin osa ihmisistä ei pysty tekemään omia juttuja työajalla yhtään. Kyllähän siitä tulee stressiä, samaa mieltä ap:n kanssa tästä.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan että työnantaja ei jousta, että työn ja muiden hoidettavien asioiden yhteensovittaminen on haastavaa.

Kun olen poissa omasta työstä vaikka puhelun vuoksi 30 min, alkaa hirveä vatuloiminen ja työvuorolistan muokkaaminen, että missä kohdin voin tehdä ajan takaisin niin että se hyödyttää työnantajaa. Ja se taas vaikuttaa kaikkeen muuhun aikataulutukseen.

Ap

Siis mitä työtä sä teet?

Ei ole lapsia, mutta ihmettelen myös miten yhteensovittaa työ ja lapset ja niiden haut ja noudot sekä muut työaikaan sijoittuvat menot. Omat menot voi hyvin ajoittaa työajan ulkopuolelle parhaani mukaan mutta tiedän ettei työantaja katso hyvällä jos olisin vaikka lastenkin vuoksi siellä ja täällä työajalla. Stressaa jo ajatuskin, vaikka monia lasten asioita ei voi hoitaa tyyliin 18-20 jolloin olisi töiden puolesta aikaa.

5 palaveria viikossa 🤣

Minä hoidan työasiat, puoliso kotiasiat. Esim.

Ruokakaupassa olen käynyt viimeksi vuonna 2018.

Problem solved.