Mistä juontaa ajatus että koulussa menestyvä lapsi/nuori olisi jotenkin huono juttu?
Kuvitellaan että hänen elämänsä on ankeaa ja ilotonta ja ilman ystäviä jne.
Kaikki tuntemani koulumenestyjät on reippaita, tyytyväisiä ja onnellisia, paljon kavereita jne.
Kommentit (5)
Suomi on sairas yhteiskunta ja kulttuuri, jossa huonosti pärjääminen on hyve, ja hyvin pärjääviä ja asiansa hoitavia halveksitaan.
Kateudesta se johtuu.
Moni ajattelee, että opiskelu on jotenkin raskasta ja epämielyttävää. Moni (ei tietenkään kaikki) koulussa hyvin menestyvä nauttii uuden oppimisesta. On hauskaa katsella kun vaikka oma lapsi ihan tohkeisssan hehkuttaa jotain oppimaansa vaikka matikkaan tai historiaan liittyen. Samanhenkisessä kaveripiirissä halutaan myös panostaa ryhmätöihin ja esitelmiin paljon enemmän kuin olisi pakko.
Keväällä oli hauska tilanne, kun etäopetus viimein loppui ja koululle sai jälleen mennä. Tästä riemastuneena oma lapsi kaveripiireineen ryntäsi heti koululle tapaamaan toisiaan ja harjoittelemaan yhdessä harrastukseensa liittyviä asioita, eli opettelemaan uutta. Onhan se hassua kuulla 16-vuotiaiden sopivan, että heti kun päivän etäkokeet on ohi, niin tavataan koululla, luokka varattuna.
Samaan teemaan liittyen on väitetty, että lapsuus menee pilalle, jos lapsi oppii/opetetaan lukemaan ennen kouluikää. Omalle lapselleni ainakin kirjainten kanssa puuhailu oli kivointa mitä tehdä 3-4 -vuotiaana. Samoin matikasta innostui tosi pienenä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuommoista kuvitelmaa ole.
Ei niin, ainakaan perusfiksujen ihmisten päässä. Jotkut kateelliset juntit saattavat noin ajatella, mutta onneksi he ovat pieni vähemmistö.
Ei tuommoista kuvitelmaa ole.