Turhauttava tilanne parhaan ystävän lapsen kanssa
Ystäväni lapsi (n.3v) ei oikein koskaan ole lämmennyt minulle, yrityksistäni ja leikityksistäni huolimatta. Jos esimerkiksi nähdään isommassa kaveriporukassa, niin muut tädit kiinnostavat ja saavat spontaanisti esim haleja, mutta minä olen ainut poikkeus porukassamme. Syytä tähän en keksi, kun muuten tulen kivasti toimeen pikkulasten kanssa..
Tilanteesta tekee turhauttavan, kun paras kaverini selkeästi ja ymmärrettävästi toivoisi kovasti että minun ja hänen lapsensa välille syntyisi hyvä suhde ja hän joka ainut kerta koittaa jatkuvasti patistaa ja maanitella lastaan minun suuntaani/syliini, minun kanssani leikkimään, minua halaamaan, tai mitä ikinä.
Tulee itselle kiusaantunut olo (vähän kuin tarkoittamatta aina stressataan ja alleviivaa sitä että lapsi ei nyt minusta pidä) ja jotenkin luulen että lapsellekin outoa, ehkä?
Löytyykö kohtalon tovereita tai vinkkejä..?
Kommentit (9)
Ei se sinun vikasi ole että kaverisi lapsi on sosiaalisesti vajaaälyinen. Anna olla vaan äläkä vaivaa asialla liikaa päätäsi.
En minä lasta hätyyttele mitenkään kummallisesti ”kädet pitkällä”, päinvastoin.
Nyt enemmänkin niin että koen et ystäväni koittaa kovasti hätyyttää muutoin sosiaalista lasta minun luokseni, johtuen tietysti siitä että näin ei koskaan käynyt jostain syystä luonnollisesti. En myöskään ole loukkaantunut, vaan harmistunut tästä tilanteesta jossa tuntuu että asiasta ”tehdään numero” ja en itse keksi mikä voisi auttaa.
Muiden pikkuisten kanssa tullaan hyvin juttuun niinkun kirjotinkin, ihan normaalia leikkiä ja jutustelua
Vierailija kirjoitti:
Ei se sinun vikasi ole että kaverisi lapsi on sosiaalisesti vajaaälyinen. Anna olla vaan äläkä vaivaa asialla liikaa päätäsi.
Ai että on sosiaalisesti vajaaälyinen, kun ei suin päin juokse kaikkien aikuisten syliin. Pikemminkin sosiaalisesti älykäs. Ei lasten kuulukaan tykätä ehdoitta jokaisesta aikuisesta, johon he tutustuvat.
Parhaiten lapsi hakee sinuun kontakti kun et tyrkytä itseäsi hänelle! Älä ole huomaavinasi häntä.Vain koira käskystä tulee!.Joskus hyvät ystävyydet valitettavasti voi mennä vastaavassa. Ystäväni joka oli minulle todella tärkeä rakas.Molemmat iso-äitejä! Hänen lapsen lapsi tarkailu luokalla ala aste , minun lapsen lapsi normaali luokalla ala aste,sama koulu ja välitunit toki saman aikaan. Tämä tarkailuluokan vai mikä nykyisin hieno nimi niilä luokilla onkaan? Lapsi kävi pienepien lasten päälle välitunneilla ja osansa sai lapsen lapsenikin.Sanoin siitä,miten hänen lapsen lapsi käytäytyy, kun omin silmin nähnyt.Kamala huuto ei hänen lapsenlapsensa..Hänen elementti ole huuto jyrää huudolla läpi kaikki,kaikialla!Minuun se ei tehonnut.Sanoin tule välitunilla katsomaan,mahdut hyvin ruusupensaiden keskelle, näet miten hän toimii.Ymmärrätte varmaan ei tullut, meillä meni sukset ristin lopullisesti.Piste!
Vierailija kirjoitti:
En minä lasta hätyyttele mitenkään kummallisesti ”kädet pitkällä”, päinvastoin.
Nyt enemmänkin niin että koen et ystäväni koittaa kovasti hätyyttää muutoin sosiaalista lasta minun luokseni, johtuen tietysti siitä että näin ei koskaan käynyt jostain syystä luonnollisesti. En myöskään ole loukkaantunut, vaan harmistunut tästä tilanteesta jossa tuntuu että asiasta ”tehdään numero” ja en itse keksi mikä voisi auttaa.
Muiden pikkuisten kanssa tullaan hyvin juttuun niinkun kirjotinkin, ihan normaalia leikkiä ja jutustelua
Sanot vaan aina kun ystävä pyytää "Jannikaa" tulemaan luoksesi, että "Ei tarvi keskeyttää omia puuhia, tee vaan ihan rauhassa mitä olit tekemässä" ison hymyn kera, ja sitten alat jutella jostain asiasta y kaverillesi. Eli aina vain suoraan ohjeistat lasta tekemään mitä haluaakaan. Muutaman kerran toistettuna viesti menee perille ystävällesi, eli se ettet sinä välitä vaikka lapsi käyttäytyy kuten lapset usein käyttäytyvät.
Veikkaan, että lapsi ahdistuu siitä kun häntä yritetään koko ajan työntää sinun syliin, vaikka hän ei haluaisi.
Minun lapseni on selvästi introvertti ja pidättyväinen, enkä koskaan yritä pakottaa häntä kenenkään lähelle. Parhaiten toimii se, että lapsen kanssa ei yritä liikaa, vaan antaa olla rauhassa. Kannattaa hymyillä ja sanoa pari sanaa jos lapsi katsoo sinua tai vaikuttaa kiinnostuneelta. Lapsi kyllä tulee sinun luoksesi sitten kun hän haluaa ja hän tuntee olonsa mukavaksi.
Lasta ei koskaan saa pakottaa halaamaan ketään tai antamaan pusuja vastoin tahtoa. Tämä on kasvatuksen ammattilaisten mielipide. Lapsenkin omaa tahtoa ja koskemattomuutta kuuluu kunnioittaa. Lapsi halaa ja pussaa jos itse haluaa, ja jos ei halua niin ei tarvitse. Meidän lapsi ei jakele hellyydenosoituksia kovin monelle, lähinnä oman perheen jäsenille, ja se on täysin ok.
Neuvoni on, että käyttäydy normaalisti ja ystävällisesti ja ole valmis katselemaan leluja tai leikkimään jos lapsi sinua itse lähestyy, muuten anna hänen olla. Äidinkin pitäisi ehdottomasti lopettaa asiasta hössöttäminen.
Voi olla, että vasta vierailun loppupuolella lapsi alkaa lämmetä ja hakee kontaktia, ja seuraavalla kerralla taas vierastaa.
Älä ota asiasta stressiä, lapsia on niin monenlaisia, ja osa on luonnostaan sisäänpäinkääntyneitä. Yleensä tällaiset jutut helpottaa ajan kanssa, jos lapseen on osannut luoda hyvän suhteen eikä ole ahdistava omien vaatimusten ja odotusten kanssa.
Nämä neuvot perustuvat omaan kokemukseen ja niitä noudattamalla meillä on mennyt hyvin ja lapsikin suhtautuu vieraisiin hyvin, vaikkakin useimmiten pienen välimatkan päästä.
Kiitos paljon viimeisille kommentoijille hyvistä vinkeistä ja pointeista!
Otan näistä kopin, onhan tuo aika selvää että näin täytyy toimia. Oli pakko päästä purkamaan harmistusta johonkin, heh. No mutta, näillä eväillä eteenpäin..
Kyllä se siitä aikanaan. Ystäväsi on varmaan saanut jostain päähänsä, että haluaa jonkin idyllin missä kaikki ovat todella läheisiä. Oikeasti riittää että tulet toimeen lapsen kanssa, ei sinun tarvitse alkaa toiseksi äidiksi. Kun pystytte kyläilemään ja viettämään aikaa yhdessä, vaikkei lapsi sinun sylissä olisikaan, niin siinä on jo aivan tarpeeksi. Eihän kaikkien aikuistenkaan kanssa ole yhtä läheinen, ei lapset poikkea siitä millään tavalla.
Voi olla ettet koskaan tule luontevasti juttuun lapsen kanssa, olette jollain tasolla sen verran yhteensopimattomia että kovin läheistä suhdetta ei synny. Jos näin on, niin se täytyy hyväksyä eikä sen tarvitse millään lailla vaikuttaa ystävyyteen. Kyse ei kuitenkaan ole siitä että sinä vihaat kaverin lasta etkä siksi halua olla tekemisissä, tai jostain muusta vastaavasta, mikä tietenkin vaikeuttaisi ystävyyttä huomattavasti.
On ihan normaalia, että suhde hyvänkin ystävän puolisoon ja/tai lapsiin jää etäiseksi, vaikka asiallisissa väleissä ollaankin.
Tässä tapauksessa ongelma on ystäväsi, joka on asettanut teidän yhdessäololle kriteerit, mikä on epärealistista ja turhaan aiheuttaa epämukavuutta ja jännitettä tilanteeseen.
Hätyyttelet häntä kädet pitkällä ja olet loukkaantunut?
Lapsi on erillinen ihminen, ei mikään kaverin jatke. Juttele lapselle kuten muillekin ihmisille. Välit voi olla hyvät vaikka on asialliset.