Lue keskustelun säännöt.
Te joiden perhe asui kerrostalossa kun olit lapsi; kaipasitko koskaan asumaan omakotitaloon?
Kommentit (17)
En ikinä edes vähän.
Isäni luona kävin viikonloppuisin 2-4 kk välein ja hän asui omakotitalossa, joten opin jo nuorena, että mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvoin Töölössä kerrostalossa.
En voinut kaivata omakotitaloon kun en siitä mitään tiennyt.
En, enkä kaivannut myöskään etelän lomia.
Mutta mulla olikin hyvä lapsuus ja toisaalta me oltiin esim. kesälomat aina mökillä ja mummoloissa maalla.
Enkä ikinä ole ollut mikään intopää ulkoilija vaan enemmänkin tykkäsin kirjoittaa ja lukea.
En kaivannut. Enkä haluaisi vieläkään asua omakotitalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään. Asuimme ensin omakotitalossa, sitten kerrostalossa mikä oli hurjan kivaa kun pihalla oli leikkupuisto! Sitä tuli ikävä kun uusi omakotitalomme valmistui.
Oman ison trampoliinin olisin hirveästi halunnut omalla pihalle, mutta mitään muuta en muista kaivanneeni. (Toki sitä isoa trampoliinia ei meille olisi välttämättä omakotitaloonkaan tullut, olivat nuoruudessani uusia ja varmaan todella kalliita.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En, enkä kaivannut myöskään etelän lomia.
Mutta mulla olikin hyvä lapsuus ja toisaalta me oltiin esim. kesälomat aina mökillä ja mummoloissa maalla.
Enkä ikinä ole ollut mikään intopää ulkoilija vaan enemmänkin tykkäsin kirjoittaa ja lukea.
Mutta oman huoneen olisin halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, kun oli paljon kavereita ja tekemistä, toki meillä oli kesämökki, siellä oli kivaa myös.
Asuin 20 vuotiaaksi kotona, omakotitalossa äidin ja isän kanssa. Halusin jo lapsena, että muutettaisiin kerrostaloon. Kun lähdin yliopistoon opiskelemaan ja muutin ensimmäisen kerran kerrostaloon, niin en ole omakotitaloasumista kaivannut. Omakotitalo on yhtä kuin orjaleiri kaikkine pihatöineen, joita muuten on paljon. Ei omakotitalo ole mikään onni ja autuus. Keskusta koti isossa kaupungissa taas on parasta, mitä tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaivannut.
Nyt asun omakotitalossa ja kaipaan takaisin kerrostaloon. Muutaman vuoden päästä muutto edessä, jes!
En kaivannut. Lomailtiin kesällä mummolassa ja mökillä, ja siinä oli omakotitalossa olemista kyllikseen. Oli aina ihanaa palata kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaivannut. Myöhemmin muutin omakotitaloon, mutta en viihtynyt, joten muutin takaisin kerrostaloon.
Onko täällä sellaisia, joiden perhe asui omakotitalossa, mutta on itse aikuisena viihtynyt paremmin kerrostalossa?
Olin 16 kun vanhempani erosivat ja muutimme äidin kanssa kerrostaloon. Vaikka minulla on nyt oma lapsikin niin en kaipaa omakotitaloelämää :)
En. Olen itse asiassa keskustellut tuttujen kanssa paljon tästä aiheesta ja vaikuttaisi siltä, että lapset eivät välitä missä asuvat, kunhan se on turvallinen koti. Monilla tulee kuitenkin aikuisena oman torpan ja pihan kaipuu, riippumatta siitä, onko asunut kerrostalossa vai omakotitalossa. Omakotitaloasuminen voi sitten todellisuudessa osoittautua työleiriksi tai vapaudeksi tai joksikin siltä väliltä.
En kaivannut, ja kun perheemme sellaiseen muutti kaipasin takaisin kerrostaloon.