Kuinka unohtaa entiset sekoilut?

Mua harmittaa nuoruuden ”hutsuiluni”. En kehtaa juuri kotipaikkakunnallani käydä.

Vierailija kirjoitti:

Mua harmittaa nuoruuden ”hutsuiluni”. En kehtaa juuri kotipaikkakunnallani käydä.

Mulla on myös tällaista ollut. Haluaisin oikeasti muuttaa pois täältä, mutta koko elämä on täällä. Perhe, työpaikka, kaverit (joista onneksi osa ei ole tuntenut minua pahimpina aikoina), joten muutto ei ole vaihtoehto.

Ap

Aika auttaa ja tietenkin raittius. Eipä niille mitään voi. Jälkikäteen. Ottaa opiksi tietenkin.

Itsekkin sekoillut huolella ja ei pää meinaa kestää jos alkaa vatvomaan menneitä.

Mulla on ehdotus : jos on joku ihminen, jota arvelet loukanneeksi tai jotai, tai sua hävettää, niin ole yhteydessä häneen ja pyydä anteeksi. Tai kerro, että sua hävettää. Kerro rehellisesti, että olit nyorena pitkään vähän lapsellinen ja sekaisin, ja sinua on jäänyt harmittamaan.

Olen varma, että sen jälkeen asia on täysin käsitelty.

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa ja tietenkin raittius. Eipä niille mitään voi. Jälkikäteen. Ottaa opiksi tietenkin.

Itsekkin sekoillut huolella ja ei pää meinaa kestää jos alkaa vatvomaan menneitä.

On tosiaan päälle tosi raskasta miettiä mitä tulikaan tehtyä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ehdotus : jos on joku ihminen, jota arvelet loukanneeksi tai jotai, tai sua hävettää, niin ole yhteydessä häneen ja pyydä anteeksi. Tai kerro, että sua hävettää. Kerro rehellisesti, että olit nyorena pitkään vähän lapsellinen ja sekaisin, ja sinua on jäänyt harmittamaan.

Olen varma, että sen jälkeen asia on täysin käsitelty.

Näitä ihmisiä ketä olen loukannut on niin paljon, etten ehkä pysty kaikilta pyytämään anteeksi. Tai olen kyllä silloin ennen pyytänyt anteeksi niiden sekoiluiltojen jälkeen ainakin suurimmalta osalta. En kuitenkaan ole paha ihminen luonteeltani, vaan alkoholi tekee minusta ihan eri ihmisen.

Ap

Jos nyt ap keskittyisit vain mieheesi ja perheeseesi ja pitäisit tulevinakin vuosikymmeninä sen korkin kiinni?

Turha enää vanhoja asioita vatvoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ap keskittyisit vain mieheesi ja perheeseesi ja pitäisit tulevinakin vuosikymmeninä sen korkin kiinni?

Turha enää vanhoja asioita vatvoa.

Niin varmasti täytyy tehdä.

Ap

En tiedä auttaako mitään, mutta tässä kuitenkin vähän vertaistukea.

Itse olen sekoillut myös nuorempana oikein huolella. Aivan liikaa päihteitä, miehiä, naisiakin, draamaa, riitoja, sekoiluja ja pahempaakin mistä valtaosaa en kehtaa edes tänne kirjoittaa. Olen myös nolannut itseni satoja kertoja, tehnyt kamalia asioita (lähinnä itselleni), toiminut todella ikävillä tavoilla. Lisäksi en juuri salaillut tekojani ja selitin kamalat juttuni ympäri kyliä kaikille jotka vaan halusivat kuunnella. Ja halusivathan ne, uteliaat ihmiset hyvää juoruilumateriaalia. 

Sitten kasvoin aikuiseksi, sain elämäni kuntoon, lopetin päihteiden käytön ja sekoilun, sain korkeakoulututkinnon, työpaikan, uudet tasapainoisemmat kaveripiirit, tavallisia harrastuksia, aloin huolehtimaan kodistani ja elämään muutenkin ihan tuikitavallista, ihanaa elämää.

Ja kun olin hetken elänyt tätä elämää iski menneisyys ahdistuksen vyörynä päälleni. Miten olen voinut tehdä niitä kaikkia kamalia asioita? Mitä jos nykyiset tuttavani saisivat tietää millainen olen ollut? Häpesin ja ahdistuin menneisyydestäni hurjasti todella pitkään, vasta nyt nelikymppisenä alan olemaan sinut sen kanssa. Monet unettomat yöt olen vatvonut nuoruuden sekoiluja murehtiessa :/

Nykyään olen tasapainossa itseni kanssa ja ajattelen että se oli mitä oli, elämäni on nyt kunnossa eikä menneisyyteni minua määrittele. Jos joku saa tietää menneisyydestäni, niin sen kanssa on vain elettävä. Jos joku kommentoi asiasta, niin nauran että oli tosiaan vähän vauhdikas nuoruus, mutta onneksi se on takanapäin ja nyt saa istua illat kotona rauhassa lukemassa kirjaa ja kutomassa sukkaa. Ja vaihdan puheenaihetta. Ei ihmiset jatka utelua sen enempää. Ehkä juoruilevat selän takana, mutta mitä sitten? Jos heillä ei ole muuta sisältöä elämässään kuin vatvoa toisen ihmisen yli 20 vuotta sitten tapahtuneita nuoruuden sekoiluja, niin onhan se vähän surullista elämää. Se ei enää ahdista, pelkästään vähän säälittää sellaiset ihmiset. Pidän vain huolta että itselläni on sisältöä elämässä niin paljon ettei tarvitse murehtia, ei omaa menneisyyttä eikä toisten juoruiluja.

Ja edellinen sekoilija jatkaa vielä, alkoholin kanssa minun pitää olla edelleen hyvin varovainen. Edelleenkin saattaa lähteä ns. lapasesta jos en pidä tiukasti huolta juomiseni määrästä. Nykyään käytän alkoholia maltillisesti ja vain fiksujen kohtuukäyttäjä-ihmisten seurassa, koska sosiaalinen paine auttaa siihen etten juo itsekään liikaa ja ala sekoilemaan. Monelle vastaavassa tilanteessa olisi ehkä parempi jättää alkoholi kokonaan, mutta itse pärjään tällä. 

Ole itsellesi armollinen ja anna vanhat sekoilut itsellesi anteeksi. Koska tiedostat, että entisenlainen elämä ei ole sellaista mitä haluat elää, niin osaat jatkossa toimia paremmin. Emme ole täydellisiä, kaikilla on jotain menneisyydessään jota katuu tai häpeää.

Vierailija kirjoitti:

Ja edellinen sekoilija jatkaa vielä, alkoholin kanssa minun pitää olla edelleen hyvin varovainen. Edelleenkin saattaa lähteä ns. lapasesta jos en pidä tiukasti huolta juomiseni määrästä. Nykyään käytän alkoholia maltillisesti ja vain fiksujen kohtuukäyttäjä-ihmisten seurassa, koska sosiaalinen paine auttaa siihen etten juo itsekään liikaa ja ala sekoilemaan. Monelle vastaavassa tilanteessa olisi ehkä parempi jättää alkoholi kokonaan, mutta itse pärjään tällä. 

Kiitos vertaistuesta. Helpottavaa kuulla, etten ole yksin. Toivottavasti itsekin voin joinain kauniina päivänä olla sinut tekojeni ja menneisyyteni kanssa. Välillä on parempia päiviä ja hetkiä, mutta varsinkin näin yksin ollessa huonot muistot valtaavat pään.

Ap

Hahhah, ihan kuin olisin itse kirjoittanut aloitusviestin. Mulla oli nuoruudessa samanlaista holtitonta sekoilua, jota häpeän edelleen.

Häpeään kuitenkin auttaa, kun muistaa, että ihmiset ovat loppujen lopuksi hyvin itsekeskeisiä olentoja ja paljon kiinnostuneempia itsestään kuin sinusta. Todennäköisesti muut eivät juuri ajattele sinun toilailujasi, jos edes muistavat sellaisia enää. He keskittyvät pääasiassa omaan napaansa ja kenties muistelevat omia häpeällisiä tekojaan. ;)

Hyviä neuvoja olet saanut. Varmasti kaikilla on jotain mitä häpeää tai katuu. Omat sekoilut rajoittui nuoruuden alkoholikokeiluihin taksioksennuksiin ja muutamiin kännisiin riitoihin ja mieskokeiluihin, mutta kyllä nekin nolotti kun tuon pahimman vaiheen yli kasvoin. Normaalia elämää takana jo yli 10 vuotta enkä muistele nuoruutta kuin lähinnä haikeudella ja myötähäpeällä. Vapaudella on rajansa kun kasvaa ja ymmärtää ottaa vastuuta elämästään. Anna itsellesi anteeksi ja jatka matkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja edellinen sekoilija jatkaa vielä, alkoholin kanssa minun pitää olla edelleen hyvin varovainen. Edelleenkin saattaa lähteä ns. lapasesta jos en pidä tiukasti huolta juomiseni määrästä. Nykyään käytän alkoholia maltillisesti ja vain fiksujen kohtuukäyttäjä-ihmisten seurassa, koska sosiaalinen paine auttaa siihen etten juo itsekään liikaa ja ala sekoilemaan. Monelle vastaavassa tilanteessa olisi ehkä parempi jättää alkoholi kokonaan, mutta itse pärjään tällä. 

Kiitos vertaistuesta. Helpottavaa kuulla, etten ole yksin. Toivottavasti itsekin voin joinain kauniina päivänä olla sinut tekojeni ja menneisyyteni kanssa. Välillä on parempia päiviä ja hetkiä, mutta varsinkin näin yksin ollessa huonot muistot valtaavat pään.

Ap

Et todellakaan ole yksin. Luulen että että meitä on paljon enemmän kuin arvaammekaan. Tutustuinkin aikuisiällä yhteen urallaan hyvin menestyneeseen, varakkaaseen, fiksuun, tasapainoiseen ja sosiaaliseen ihmiseen. Kun lähennyimme niin hän paljasti hieman menneisyyttään, minäkin omaani ja hänen tarinansa ei hirveästi eroa omastani. Tiedä kuinka paljon tuolla on meidän kaltaisiamme, tavallisia ihmisiä jotka murehtivat menneisyyttään. 

Uskon että sinäkin vielä pääset häpeästä yli samoin kun itse pääsin. En tiedä onko siihen mitään erityisiä keinoja, minun piti ainakin vain kahlata se suo läpi ja toisaalta tehdä nykyisessä elämässäni paljon hyvää, jotta sain rakennettua itsekunnioitusta. Olen tehnyt mm. järjestötyötä tämän seurauksena ja teen edelleen. 

Olette ainakin olleet oikein kunnon j ännätyttöjä!

Tee uusia sekoiluja niin vanhat unohtuu. Kunnon kännit ja sitten viestittelet ihmisille sekavaa settiä niin huomenna kunnon morkkis 😅

Se mikä tuntui nuorena ihan luonnolliselta ei enää aikuisena tunnukaan siltä. Harmittaa, että tuli toimittua jollain muulla tavalla kuin toimisi tänään. Elämää ei kuitenkaan voi elää takaperin. Ihan selvin päin tehtyjä juttuja. Toisaalta jos ne ois jääneet väliin, katuisin sitä etten toiminut. Turhaa vatvomista totta tosiaan. Monet eläisivät varmaan juuri nuoruutensa toisin, koska nyt on enemmän elämänkokemusta ja viisaampi. Tietää miten olisi pitänyt toimia. Onpahan ollut seikkailuja :)

Hyvä ihminen, mennyt on mennyttä. Suhtautu armollisesti itseesi ja ihan mihin tahansa mitä oletkin joskus tehnyt. Et todellakaan ole yksin, vaan lukemattomat ihmiset jakavat kokemuksesi ja monet ovat varmasti törttöilleet vielä paljon pahemminkin. Elämä vaan on tällaista ja me ihmiset niin kertakaikkisen epätäydellisiä ja erehtyväisiä. 

 

Älä soimaa itseäsi menneistä virheistä. Ne saavat olla ja niiden kanssa on mahdollista elää rauhassa. Nyt toimit viisaammin ja vanhat mokailut ovat opettaneet sinulle paljon. Anna niiden olla rauhassa siellä menneessä, mihin ne kuuluvat. Ei tarvitse muuttaa mitään tai hakea sovitusta. 

 

Anna armoa itsellesi. Olet arvokas ihminen ja ansaitset kaikkea hyvää ihan riippumatta siitä, millainen menneisyys sinulla on. 

 

Ja ajattele, me kaikki tulemme jatkossakin tekemään virheitä ja törttöilemään. Niin se vain menee.