Miten lapsuudessa orvoksi jääminen vaikuttaa tunnetasolla?

Onko olemassa varsinaista tutkimustietoa? Kumppanille on käynyt näin, sijoitettiin sukulaisperheeseen missä on kuitenkin elänyt niin normaalin elämän kuin mahdollista, ja aluksi suhteessa kaikki vaikutti sujuvan hyvin. Nyttemmin on käynyt ilmi ikäviä asioita, kumppani esimerkiksi suuttuu todella helposti ja syyllistää toisia omista virheistään. Jälkeenpäin vetoaa tuohon orvoksi jäämiseen ja itseäni tämä häiritsee, ihan kuin sillä voisi selittää kaiken. Olen itsekin elänyt lapsuuden ilman toista vanhempaa ja samoin veljeni, eikä meille kummallekaan tulisi mieleenkään vedota tähän.