***ELOisat sunnuntaina***

Ehdinpäs vielä viimeisen päivän kunniaks avaamaan pinonkin! Kohta lähdetään kohti sairaalaa. Jänskättää!! Näinköhän törmätään Kerttukasperin kanssa??



Hipsuhiiri ja Pipana rv tasan 42!!

Ja taas jännitetään...Kerttukasperi ja Hipsuhiiri ovat varmaan jo tositóimissa, pian ihanat tuoksuvat nyytit kainalossa. Mitenköhän Ode?



Minä likka vetelin melkein yhdentoista tunnin yöunet edellisen yön valvomisten takia. Kaksi vessareissua ja pientä suppailua, mutta ei mitään unta häiritsevää. Jospa sitten ensi viikon perjantaina pääsisi synnärille, olisi vaan pieni toivomus...Sopisi meidän aikatauluun noiden hoitojen suhteen...mitenköhän sen selvittäisi tuonne mahaan pikkumiehelle....



Pieneksi alkaa näin loppukuusta kutistua tämä porukkamme. Onneksi täällä on aktiivisia palstailijoita ja nyyttinsäkin lunastaneet muistavat meitä (kiitos mm. Pumpuli ihanista viesteistä!). Saapa nähdä moniko meistä killuu täällä vielä runsaan viikon kuluttua. Taidan olla kuvioissa vielä ainakin silloin...pah...Nyt alan olla vihdoin valmis synnyttämään, en vaivojen takia vaan siksi että olisi mukava päästä tästä jännittämisestä.



Ensi viikolle siis odotettavissa suuri suma vauvauutisia! Ihanaa!



Nyt menen jotta voin taas ja taas palata...



Opemamma ja vimpula rv 38+5 (eräpäivä sen kun lähestyy...)

Kohta päästäänkin kuulemaan sun vauva uutisia:).



Ja onnea nyyttinsä saaneille!



Minä tässä banaania vetelen poskeeni, kun juuri heräsin virkeänä. Nukuin 7 tuntia ja vessassakin kävin monta kertaa, mutta kätilöystäväni kehoituksesta olin ottanut 2 panadolia illalla menkkamaiseen jomotukseen ja helpotti kummasti oloa. Kun ei mulla tuo jomotus ole mitään mielestäni supistelua, vaan se on päällä koko ajan ilman taukoa.



Mulla tasan viikko nyt laskettuun aikaan. Toivottavasti kohta alkais jo tapahtuun. Taas eilen tuli kahdelta kaverilta viestiä, että joko? Joo pari viikkoo sitten juu sain, unohdin vaan ilmottaa ;).



Kai mun tarvii mennä yrittää jatkaa unia..tulee muuten pirun pitkä päivä. Kello on täällä tunnin vähempi kuin koti suomessa. Palailen taas päivän mittaan kateellisena lukemaan kuinka muut on saaneet vauvansa tai lähdössä synnyttään :).





Tähtinova 39+0

Tsemppiä hirmu paljon hipsuhiiri ! Vihdoinkin teillä on sitten odotus takana ja pääsette tositoimiin ! Loistavaa! Voimia ja onnea! Ihana oma vauvanne on varmasti vihdoin jo teillä ennen kuin päivä vaihtuu =)



Itse en ole kirjoitellut kuin raskauden aluksi, mutta nyt on taas tässä lopuksi tullut luettua viestejänne. Itsellä on menossa rv 41+5 ja tämä on kyllä henkisesti tosi rankkaa odottaa ja odottaa, kun on ollut kuitenkin jo ihan orientoitunut mahdolliseen synnytykseen jo 4 viikkoa.. Eipä olisi uskonut, että näin paljon yliajalle mennään, mutta onhan se kyllä yleistä..



Omia pelkoja ja ajatuksia: Aiemmin olen ollut tosi reippaana lähdössä synnyttämään, mutta nyt.. on jo alkanut toivo mennä, kun mitään supistuksia ei vaan edelleenkään kuulu - ei ne sitten taida ikinä alkaakaan, vaikka niin on odottanut... Varmaan joudutaan käynnistyksen kautta menemään. Jorvissa se tehdään kuulemma viimeistään 42+2 eli kohdallamme vasta ensi perjantaina (vasta). (Tietysti ihan sikiön voinnin mukaan - ehkä jo ke rv 42. Kontrollissa oltiin to ja seuraavaksi mennään ma). Toisaalta odotan käynnistystä, että jotakin todella tapahtuisi. Toisaalta pelottaa, kun olen kuullut, että käynnistetty on monesti rankempi ja kivuliaampi kokemus kuin luomusti lähtenyt.. eikä kohdunsuu ollut ainakaan to vielä kypsynyt ollenkaan valmiiksi. Jollain on varmaan myös positiivisia kokemuksia käynnistyksestä?

Ja sekin pelottaa, että onko synnytys kovin kivulias, kun vauvelimme (tyttö) kooksi arvioitiin 4-4,3 kg(!) eli ei ihan pieni. Onko muilla tiedossa, onko noin isoja vauvoja/tyttöjä tulossa? Ei varmaan..

Sitten välillä huolestuttaa vauvan vointi, että miten siellä nyt pärjätään noin kauan. Mitä jos istukka ei enää toimikaan kunnolla tai muuta. Eilen huolestui mieskin, kun iltaliikkeitä ei kuulunut, mutta kyllä ne kymmenen liikettä tunnissa sitten sieltä kuitenkin tuli ja myöhemmin yöllä oikein enemmänkin pyöriskelyä, joten taitaa vaavi vielä pärjäillä ihan hyvin. Miksiköhän vaan ei halua ulos.



Pitääpä taas yrittää saada yksi päivä kulumaan. Plääh, on tämä kidutusta. Vaikka ei kai se nyt niin kauheaa sitten ole odotella niitä max. viittä päivää vielä, kun on tähänkin asti jaksanut sitä vauvaa odottaa, sittenhän se on tuossa aina. Saahan tässä olla kotona ja " lomailla" , kai sitä kaikkea hauskaakin ajanvietettä voipi yrittää vieläkin keksiä. Onneksi mies pystyy tekemään kotona töitä ja olemaan seurana.



Anteeksi yliptkä sepustus. Heti auttoi vähän, kun kirjoitti noista peloista.



Ehkä tänään..

Oltaisiinpa jo sinun tilanteessa hipsuhiiri.



T: vaavitoive-77 + milli 41+5

On muuten kaikki mahdolliset ja mahdottamatkin jutut tehtynä, joita muka sitten enää koskaan ehdi tehdä, kun vauva on syntynyt.

On laitettu kansioihin jo siskonkin valokuvat koko vuodelta...

ja miehen kanssa on oltu elokuvissa ja ravintolassa ja kaikkien ystävien kanssa vietetty aikaa, puutarha laitettu, kaikki pienetkin nippelit ja nappelit hankittu kotiin, pakastin täynnä mikroruokia ja pakastepullia..

ja harjoiteltu turvaistuimen kiinnitystä, kylvytetysotteita, tuttien käsittelyä ja iso kasa vauvakirjojen " viisautta" luettu ja tentitty koliikista rintatulehdukseen.. Joten ainakin on ehtinyt hyvin valmistautua... Vauvan huone ja tavarathan olivatkin ihan valmiina jo about kolme kuukautta sitten..



P.s: niin kuin huomaatte, niin esikoinen tulossa =)

Meille syntyi prinsessojen seuraksi pieni prinssi keskiviikkona 16.8.! Painoa prinssillämme oli 3220 g ja pituutta 50 cm.



Sairaalassa olin klo 10., synnytyssalissa klo 13. ja poika olikin maailmassa klo 15.26!

Pojan synnytys oli nopea ja helppo, mutta istukka jouduttiinkin sitten irrottamaan nukutuksessa.



Palaan kertomaan tarkemmin myöhemmin, nyt kuulu pojan kutsu...



Väsynyt ja onnellinen emma-liinu

Minä odotan viidettä lasta perheeseen ja edelleen jännitän kaikkea synnytykseen ja lapsen vointiin liittyvää. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa vielä entisestään...eli kun tiedän mitä kaikkea voi matkalla sattua, menee osa odotuksen riemusta turhanpäiväiseen stressaamiseen, mutta minkäs teet? On hyvä, että purat stressiä ja tämä jos mikä on hyvä paikka tehdä se, aina löytyy ymmärtäjiä! Kenties lähdet hieman luottavaisemmin mielin uuteen päivään. En aio viisastella sinulle kuluneella lauseenparrella, kaikki ne ovat sieltä ulos tulleet..., se ei lohduta ketään. Ymmärrän sinua (esikoinen meni reilustu yli ja itkin monta kertaa) . Varaa itsellesi vaikka jalkahoito tai jotain muuta ihanaa heti maanantaina niin saat nautiskella, sillä voi mennä vähän aikaa ennenkuin taas pääset, varsinkin jos vauva on oikea tissitakiainen ja pullo ei kelpaa.



Toivotan sinulle voimia loppumetreille ja käyhän tuolla vauva-puolella pinossa kertomassa sitten vauvan ja sinun kuulumisia!



Opemamma

onnea EMMA-LIINULLE ja MEGA tsemitykset hipsuhiirelle... oi että..

täällä nukuttu suht hyvin,tosin onkos teillä muille tullu tollasta inhottavaa lonkkien kipua? se vaihtuu aina ku vaihtaa kylkeä ni herään siihen kun sattuu.ja sitte must tuntu et koko yön ois ollu masukovana (supistus päällä) ja sitten alakertaan polttelee/vihloo kun kääntää kylkeä..onko tuttua kellekään?? :)

se ois asukilla viikko aikaa asustella sitten sanon sen vuokrasopimuksen irti ja saa luvan tulla :D,mulla huomena jorvissa vaavin painoarvio meinaan jutella siitä että eivät päästäisi yliajalle jo mun pienen koon takia,vaikka sitä ne neuvolassa sanoi että tuskin päästää kun oon pikkanen ettei tuu sitte ongelmia. jännittää minkä kokonen köllykkä täältä tulee..:)

mut nyt aamupalalle ja sillai..

k.h.p ja tärppi tänään tasan 39 <:o)

... esikoisen synnytys alkoi klo 23 supisteluilla rv 38+4 (täällä klo 23 lauantaina juuri nyt) ja sunnuntaina klo 10.37 rv 38+5 vauva oli sylissä. Nyt? Ei mitään. Ei niin mitään. No, eihän tässä ole vielä edes l-aika, mutta kun saisi jo mun puolesta tämä muksu syntyä. Maha viistää maata ja muutenkin on odotukseen jo pitkästynyt. Yritän asennoitua että ehkä laskettuna päivänä sitten...



Tammikukka rv 38+5

Eli eipä ollut niissä supistuksissa tarpeeksi voimaa, kuten arvelinkin. Olo on kyllä kuin jyrän alle jäänyt, kun kärvistelin 3,5 h jomotusten kanssa. Seiskalta takas nukkumaan pariksi tunniksi ja tässä sitä siis vielä ollaan. Toivottavasti tästä ei tule sentään tapa, vaan tuo oli kenraaliharjoitus =)



HIPSUHIIRELLE onnea matkaan! Ei nähdä sit ainakaan synnärin puolella, tiedä sit lapsivuodeosastolla jos tää tästä nyt innostuisi.



Enpä jouda nyt muuta kommentoimaan. Tsemejä vaan kaikille kärvistelijöille, kivuilla tai ilman!



Kerttukasperi ja Onni rv39+5

Aamukiukkuinen olo. Esikoinen heräsi kl.06.10, mutta koneelle pääsin vasta nyt, kun yllätys yllätys mies nukkui pitkään. Nyt se istuu silmät ristissä aamupalansa ääressä ja minun pitäisi tästä pirteänä lähteä tytön kanssa ulkoilemaan. Tuntuu, että kaava on ollut tällainen vähän liiankin kanssa sen jälkeen, kun jäin töistä lomalle. Eilen tytöllä oli tunnin kestävä raivari, jonka päätteeksi vielä tainnutin yliväsyneen ja rähjäävän lapsen päiväunille. Mies taisi olla sen koko ajan itse lepäämässä. Ärsytti niin paljon, etten jaksanut edes valittaa. Nyt on laskettu aika jo ohitettu, enkä ole vielä saanut yhtäkään aamua itselleni pitkään nukkumiseen. Kohta en enää ehdikään nukkua, kun vauva tulee. Mies ei oikein taida tajuta.



No, se valituksesta. Onnea Hipsuhiirelle ja Kerttukasperille vauvanhakureissulle. Kyllä täällä nyt tapahtuu koko ajan jotain. Missäköhän Ode on ja Jamssasta ei ole kuulunut muutamaan päivään, joten hän on varmasti jo nyytti kainalossa. Odotan oikein, että pääsen kuulemaan, miten on mennyt. Ymmärtäähän sitä toki, ettei ihan ensimmäisenä välttämättä ehdi pinoutumaan, kun on kotona jo ennestään lapsia odottamassa.



Kerutusko se oli, jonka veljellä on paljon vastoinkäymisiä ja sitä myötä koko perheellä? Jaksamista tuon kaiken keskelle. Hyvä, että tuette toisianne.



Täällä on alkanut satamaan " joko" -kyselyjä. Oma äiti on rasittavin. Eilen tuli muutama tekstiviesti puolitutuiltakin sekä työkavereilta. Tekemistä pitäisi keksiä, mutta sama vika kuin muillakin: kaikki on jo tehty. Pakastin on täynnä ruokaa, kaikki on järjestyksessä, kassi pakattu jne.



Hyvää päivänjatkoa. Täytyy katsoa, jos vielä myöhemmin tulee uudelleen kasvatettua pinoa.



Velho78 rv40+4

vimpulle ja emma-liinulle ihanista nyyteistä.



myry ja poika 5vk

Ei täällä oo mitään vauvaa näkynyt. Olen vaan ollut vähän alamaissa. Eu kyllä sen suurempaa syytäkään ole, kunhan vaan.



Kerutus; kyllä pitää sitten sattua teidän perheelle kaikkea. Onneksi teillä tuntuu olevan tukiverkko kohdallaan (viittaan veljeesi -toivottavasti meni nikki oikein).



Omaa napaa: Tissikipu meni ohi parin päivän ja varsinkin yön tuskailun jälkeen. Päätin,että soitan neuvolaan mutta lämpimät suihkuttelut ja kai sitten nuo kaalinlehdet auttoivat. Eilen olin varmaankin autossa aika koominen näky, kun vuorasin rintamukseni oikein tyynyllä, ettei vain palellu enää. Kaupassa jätin kylmähyllyt väliin -mies haki mitä piti.



No ettei pelkää positiivista tulis niin esikoistytölle nousi ihan ykskaks eilen kuume. Taustaa ja ihmettelyä: Oltiin päivällä famulla ja fafalla, jossa tyttö lotrasi ja heitteli kiviä iänikuiseen vesisaaviin. Naamallekin loiskahti ja tyttö pärähti itkuun. Tämä saavi olikin täynnä jotain ihme mömmöä, ei oo vissiin hetkeen käytetty sitä vettä, ja kädet ja koko tyttö haisi ihan hirveälle. Pesin tietty kaikki. Sitten seuraava normaalista poikkeava asia oli, että tyttö joi porkkana-appelsiinimehua, jota ei siis aiemmin oo saanut. ---> Eksyin sivupoluille mutta haen syitä oudolle sairastumiselle.



Kun viimein kaupan kautta päästiin kotiin, tyttö alkoi hurjana itkeä ja sitten alkoi lentää oksennus (kaupassa huomattiin se kuumen nousu). Hurja määrä oksennusta ja selkeästi sitä mehua lensi ympäriinsä ja oltiin vähän kauhuissaan kaikki, mutta tyttl varsinkin. Oltiin jo kaivamassa esiin kaikenmaailman hätänumerot. Kerta oksennuksella kuitenkin selvittiin ja supon jälkeen tyttö nukahti heti. Illalla neiti oli taas virkeä ja nyt ei mitään; yökin meni hyvin. Eikö ole outoa? Pystyköhän kyseessä olemaan joku allergiareaktio sille mehulle (siihen oli lisätty jotain vitamiinia) tai oliko siinä vedessä joku pöpö, jos tyttö vaikka vahingossa sitäkin hörppäsi? Joka tapauksessa sitä mehua ei enää lapselle anneta!



Vauva ehkä jopa suunnittelee maailmaan tuloa: menkkamainen jomotus on jatkunut läpi yön, niinkuin nytkin. Tosin niinpä tätä on ollut aiemminkin. Mutta on vain niin epämääräinen olo. Illalla aloin myös miettiä, että josko sittenkin muutaman päivän on vähän tihkunut tuota lapsivettä. Vessassa käydessä, vaikka kuinka tarkaan " kekkuloit" pöntöllä ja pyyhit, lirahtaa muutama pisara noustessa ja väriltään tämä liraus on oranssin-vaaleanpunaista. Oon ajatellut aiemmin, että pissaa mutta niin usein juoksen vessassa, että pyyhinnän jälkeen on kyllä ihan väritön papru. Onhan tämäkin kirjotuksen aihe mutta kommentoikaa viisaammat. Viimeksi kalvot puhkaistiin, joten ei mitään käsitystä mistään lapsivesiasioista. Sekava oli sepustus mutta pointti siis se, että pissa olis enemmän keltasta tai ei minkään väristä(-kö?). Ja nämä lirut lapsivettä? Havahduin nimittäin siihen huoleen tällä kertaa, että kun vauva ei oo kiinnittynyt, niin onko ne lirahtelut vaarallisia, voiko napanuora luiskahtaa? Vauva kun liikkuu kuitenkin reippaan puoleisesti.



Voi helvetti mitä tekstiä. ANTEEKSI!



vauvan pikkuserkuilla -kahdella- on määräaika ummessa syyskuun lopussa. Vaan mitä mie kuulinkaan, siellä molemmat vauvat ovat jo tuloillaan tai ainakin äitien paikat auki. Saakeli, että korpeaa, jos ennen minua menevät synnyttään. Sitten täällä on yksi hiton vihainen akka.



Että näin. Kyllä mie täällä notkun viimeisten joukossa. Kivaa päivää kaikille!

Ei niistä ässistä mitn apua ollu, ei niin mitään. Tänään menenkin sitten suunnitellusti kattomaan kopukan kisoja ja sopimaan siitä talvesta, huomenna on leipomispäivä, ajattelin tehdä leipää ja sämpylöitä pakkaseen ja sitten jotain pullaa ja GLUTEENITONTA jotakin, joten jos jollain on hyviä gluteenittomia reseptejä niin olisin tosi kiitollinen:)



Ei mitään tuntemuksia, inhottavaa. Lonkat on toki kipeät, (joku kyseli siitä..) ja alapään luut jos niitä nyt kovin tökkii, ja vessasynnytyksiä on monen monta päivän aikana mutta...siihen ne sitten jääkin. Minä olen täällä viimeisenä!



Päivän jatkoja

keru ja naatti 38+6

ja onnittelut vauvansa saaneille ja niitä hakemaan lähteneille tsemppiä kovasti!



Minä olen menettänyt toiveeni siitä, että tämä vaavi osaisi ulos tulla.. No niinhän se neuvolan tätikin perjantaina sanoi, ettei ihan lähi aikoina ole syntymässä (edellisellä viikolla oli ihan päinvastaista mieltä..). Silti sitä vain toivoo joka päivä, että josko tänään jotain tapahtuisi, mutta kun ei. No ensi torstaina olisi " eräpäivä" . Inhottaa vaan kun ei ole enää mitään vaivoja (hikoilua ja kuumuutta ja vessassa ravaamista lukuunottamatta..) ei mitään kipuja tai jomotuksia :( Jänn, että sitä voikin olla surullinen tuollaisesta asiasta.



En tiedä olisiko olo yhtään parempi, jos olisi vähemmän stressiä, jaksaisiko sitä sitten odotella? Mieheni kun lähtee toiselle puolen maapalloa melko tarkalleen 3 vk kuluttua, pahimmillaan en ole vielä kotiutunut sairaalasta ja kotona on vielä tuo meidän " esikoinen" , 3-vuotias Cottoni-herra, joka vaatii jatkuvaa huomiota ja leikkikaveria... Miten siinä sitten selviät vauvan ja koiran kanssa? Ja miten hoidan kaikki paperi asiat mitkä pitää hoitaa ennen kuin itse pääsen matkustamaan (kahdestaan vastasyntyneen kanssa :( ) miehen perässä.. Kaikkiin nimipapruihin ja passihakemukseen kun tarttee myös miehen allekirjoitukset... Anteeksi tämä vuodatus. Mieheni vaan aina sanoo, että minä stressaan ihan liikaa ja kyllä kaikki järjestyy ja plää plää plää.. se ei tajua, että tuo ei paljon lohduta. Helppoahan se hänelle on.



Nyt haen lisää kahvia ja alan miettiä mitä sitä tänään tekisi, mies heräsi juuri 5 minuuttia sitten ja lähtee kohta pelimatkalle ja tulee kait sitten joskus puolen yön jälkeen kotia..



Maya ja Beon 39+3

ONNEA kovasti kaikille vauvansa hakeneille! Nyt on tainnu tulla tasasesti tyttöjä ja poikia?



Hipsuhiirelle ja muille jotka ovat juuri lähteneet niin tsemppiä ja onnea koitokseen!



KERUTUKSELLE tsemppiä, kyllä veljeäsi nyt koitellaan mutta onneksi teillä tuntuu olevan tiivis ja toisiaan tukeva perheyhteisö kuten usea muukin jo mainitsi.



VOi että kun harmittaa teidän puolesta joilla miehet on vähän ajattelemattomia :( Eikö ne hoksaa jos sanotte niille vaikka et olis teidänkin kiva nyt vielä nukkua kun kohta sitä valvomista vasta tulee vauvan synnyttyä?



ODELLE: Täällä kans lievää " kun mitään ei tapahdu" -masennusta. Tänään sanoin ruokapöydässä ukolle et toivottavasti tämä pinna vähän löystyy kun vauva syntyy... mies totesi vaan että " syytä olis" ;) Sit siitä tytön oksentamisesta, voihan olla et siinä vedessä oli joku pöpö, voi olla myös et sai siitä mehusta allergisen reaktion. Viisainta varmaan välttää sitä mehua jatkossa. Toivottavasti tyttö on jo paremmassa kunnossa. Tuosta lapsivedestä en osaa sanoa muuta kuin että jos sitä tihkuu hiljalleen niin silloin ei varmaan ole napanuoran luiskahtamisen vaaraa koska mahdollinen reikä on todennäköisesti jossain ylempänä. Voihan sitä käydä aina polilla tarkistuttamassa tilanne.



Viime yön nukuin pitkästä aikaa vähän huonommin. Ei tarvinnu vessaan nousta tms. mut heräilin vähän väliä. Enkä siis heräilly mihinkään supistuksiin (voi kun olisinkin) vaan ihan muuten vaan... mistä lie johtunut. Kyselyitä siitä et joko vauva on kohta syntymässä on tänään tullu jo kaksi.



Meillä pojalla on viikon päästä synttärit ja tänään ukon kanssa mietittiin että pitää varmaan sopia niiden pitämisestä vasta vauvan synnyttyä. Kun eihän sitä tiedä et jos vaikka syntyykin just ens viikonloppuna (vasta) kun oltiin alunperin suunniteltu synttäreitä pidettävän. Toivottavasti poika ymmärtää, täyttää tosin vasta 6v.



Mulla on tuolla jemmassa viikolla ostettu Dumle karkkipussi, taidan mennä napsimaan sitä kun oli päässy unohtumaan kokonaan koko namipussi. Jos vaikka vähän piristyis.



Peeveli rv 40+2

Aattelin kirjoittaa pitkästä aikaa, oon kyl käynyt lukemassa teidän muiden kuulumisia aina välillä.

Oikein paljon onnea vauvansa saaneille!!



Omaa napaa sen verran et raskausviikkoja on 38+5 ja keskiviikkona mennään sairaalaan suunniteltuun sektioon. Et ei oo enää ku pari päivää ku saan nyytin syliin. Mulla sektio sen takia ku sen verran kovat pelot synnytystä kohtaan, esikois poika synty hätäsektiolla maaliskuussa 05. Loppujen lopuksi kaikki meni silloin hyvin ja toivottovasti menee nytkin.



Nyt tarttee lähtee tekee ruokaa ku ukkokulta tulee koht töist.

T:Mili

Huomenna mies palaa sorvin ääreen ja minä jään pojan kanssa kahden. Onneksi miehellä on aamuviikko, mun mielestäni ne ovat jotenkin " helpompia" kuin iltavuorot.



Vimpulle ja emma-liinulle onnittelut pojista :)



Kerutukselle ja perheellesi toivotan kaikkea hyvää. kuten joku jo mainitsikin niin perheesi yhteishenki ja toisistan huolehtiminen on ihaltavaa.



Hipsuhiirelle db db vauvauutisia saamme pian kuulla sinulta :)



Vaavitoive: meillä kokoarvio oli rv39+3 3.7-4kg joten meillekin on neli kiloinen vauva tulossa. lääkäri kyllä sanoi, että onnistuneeseen synnytykseen vaikuttaa moni muukin asia kuin vauvan koko. Tuohon olen mielessäni yrittänyt tukeutua kun paniikki meenaa iskeä..



Ode: eikös me olla sovittu, että tänne saa kaikki omanapaiset jutut purkaa ihan huoletta ;) Onneksi tyttönne olo kohentui nopesti. Meillä oli pojalla helteiden aikana vatsatauti ja me epäiltiin osasyyksi pojan uima-allasta. Vaikka kuinka päivittäin vettä vaihdoimme niin eipä tainnut auttaa kun pieni isäntä huvittaa itseään hörppimällä altaasta vettä. Nyt allas onkin ollut hetken tauolla.



Jep. Tämä taas tältä kerralta.



pubu ja Unski rv40+2

Minulla alkaa olla jo useamman viikon kiintiö kyselyistä täynnä tämän päivän ansiosta. Tyhmä kun olen menin työpaikalla käymään (apteekissa..) ostamassa vauvaa varten keittosuolatippoja ja itselleni lämmitettävän jyväpussin (jos vaikka joskus niitä kipuja/supistuksia tulisi, toivossa on hyvä elää..) ja koko apteekin väki oli kimpussani kysellen milloinkas minulla taas laskettuaika olikaan ja ihmettelemässä vatsani kokoa. Olin kesälomalla ennen äitiyslomalle jäämistä, joten en ole työpaikallani käynyt kahteen kuukauteen.. Sitten kun sieltä selvisin pois kävin vähän kaupungilla kaupoissa pyörimässä ja suuntasin ratikkapysäkille ratikkaa odottelemaan. Siinä pysäkillä seisoessa liikennevaloissa seisovasta autosta tuntematon mies huuteli " Taitaa kohta syntyä!!" . Mikä ihme se on kun noi älyttömät kommentit tulee yleensä miesten suusta? Alepan kassalla pari päivää sitten yksi mies sanoi " Ei ole enää paljon aikaa jäljellä" . Vastaavaa kuulen melkein joka päivä. En enää vastaa kenellekään yhtään mitään, ei paljon kiinnosta tuollaisiin kommentoida. Naisten suusta yleensä kuulee jotain vähän mukavempaa. Yksi nainen sanoi eilen, että näytän todella kauniilta ja toinen, että minulla on oikein kaunis vatsa.. Näihin nyt voi kiitokset sanoa..



Anteeksi tämä vuodatus, tulee vain sellainen olo ettei kehtaa ulos lähteä enää kun ei saa rauhassa ulkona olla kuulematta kommentointia.. Mutta pakkohan se on taas ulos lähteä, tuo koiruus kun yrittää näyttää niin surulliselta tuossa sohvalla, se tietää miten saa minut tuntemaan oloni tosi syylliseksi :D



Maya

täällä vielä vielä ollaan......alaselän särkyä ollut eilisestä asti ja jonkin moisia supistuksia tullut aikaajoin pitkin eilistä ja tätä päivää ei mitään säännöllisiä mutta kuitenkin.



jospa nyt jo kohta tapahtuisi jotain.



minttu rv 41