Rakkaudeton parisuhde. Kannattaako jatkaa?

Moni suhtautuu terapiaan kielteisesti. Mietin kuitenkin että jos vain varaisit ajan kirkolle, sanoisit miehellesi että aika on tällöin ja tällöin, tämä on mahdollisuus yrittää jatkaa yhdessä, toivon että tulet. Mitä tapahtuisi? Et saa koskaan tietää jos et kokeile.

En halua olla ilkeä, mutta miksi te teette lapsia puolison kanssa, joka ei rakasta? Kyllä se aika nopeasti alkaa näkyä, onko rakkautta vai ei, että jollei ihan puolen vuoden sisällä ensitapaamisesta ole maha pystyssä, niin pitäisi kyllä tajuta, ettei kannatakaan tämän kanssa.

Lapset muuten kärsivät ihan yhtälailla, jos joutuvat elämään ydinperheessä, jossa vanhemmat eivät rakasta ja arvosta toisiaan kuin eroperheessäkin. Eivät ehkä oireile ennen kuin vanhempina, mutta silloin aivan varmasti. Miettikää, millaisen parisuhteen mallin haluatte lapsillenne opettaa ja valitkaa sen mukaan, jäättekö vai lähdettekö.

Kannattaa myös aina muistaa, että pitkässä suhteessa rakastaminen on enemmän valinta kuin mitään muuta. Alkuhuuma kestää aikansa ja kun se on laantunut, pitää alkaa tehdä töitä sen rakkauden ylläpitämiseksi. Luonnollisesti tässä urakassa pitää molempien olla mukana ja jollei toinen ole, eikä halua edes kuulla moisesta, parisuhdetta ei kannata jatkaa, jollei sitten halua elää onnettomana elämänsä loppuun asti.

Mene yksin sinne pariterapiaan se kyllä onnistuu kun kerrot että teillä on pieniä lapsia. Voit käydä terapiassa lävitse kaikkea mieltäsi painavaa asiaa ilman puolisosi häiritsevää läsnäoloa.

Listaa asioita puolesta ja vastaan ja mieti mitä arki todella olisi ilman puolisoa, riittääkö aikasi, jaksamisesi ja rahat. Missä asutte ja mitä se maksaa ja jos joudut hoitamaan jatkossa kaikki itse, niin miten selviät. Ota myös huomioon se, että et voi olla varma siitä että puolisosi edes tapaa lapsiaan eron jälkeen. Oma isäni häipyi kun pieru saharaan vanhempieni eron jälkeen. Ei tapaamisia, ei elatusmaksuja.

Keskustele terapiassa siitä missä iässä lapset ovat erityisen herkkiä saamaan traumoja erosta. Mieti voitko venyttää eroa kunnes nuorin lapsista on sopivamman ikäinen.

Sillä aikaa voit jo suunnitella eroa ja valmistautua siihen oman pääsi sisällä. Katsella asuntoja, säästää sukan varteen, ei tilille jos teillä ei ole avioehtoa, konmarittaa ja myydä turhat tavarat niin muutto on helpompi jne. Myös avioliitossa voit suunnitella tulevaisuutta ja elää hyvin pitkälle omaa elämääsi. Muuta vain suhtautumistasi puolisoiden. Jos liitto ei ole ihan täyttä helvettiä, esm väkivaltainen tai jatkuvaa riitelyä, niin voisitko ajatella että uhraat omasta elämästäsi muutaman vuoden että lapset saavat pitää ehjän kodin vielä hetken. Laita itsellesi takaraja vaikka vuosi tai kaksi ja etene suunnitelmallisesti sitä kohti. Suunnittele myös eron jälkeinen elämä että et jää tyhjän päälle ja ymmärrät täysin mitä olet tekemässä. Moni on eronnut hetken mielijohteesta ja saanut sitten pitkään katua kun toista ei saa enää takaisin. Terapiassa voit myös varmistuttua siitä että olet eroamassa oikeista syistä. Joskus eroon päätyvät ihmiset jotka luulevat että ongelma on parisuhteessa, vaikka voikin olla kyse omasta henkisestä kasvusta ja sen aiheuttamista kasvukivuista.

Juttele myös sinkkukavereiden kanssa siitä minkälaista on deittailla ja mitä on tarjolla.

Itselle oli yllätys, miten negatiivisesti lapsettomat miehet suhtautuvat sinkkuäiteihin. Olinkin sitten sinkkuna yli 7v eron jälkeen. Useamman lapsen kanssa voi olla vielä vaikeampaa.

Kyllä lapset huomaa, jos vanhemmat ei rakasta toisiaan.

Ero oli helpotus monella tavalla. Kuitenkin yksi lapsista oireilee paljon, on käynnit penessä mutta ei helpota: lapsi kertoo itkevän eroa joka ilta ja muistavan aina aikuisena että ero pilasi lapsuuden. On kertonut ettei voi koskaan olla onnellinen näin. Miten voin lasta auttaa? Todella surettaa hänen puolestaan ja on syyllinen olo sen vuoksi. Pilasinko hänen lapsuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapset huomaa, jos vanhemmat ei rakasta toisiaan.

Eikä huomaa, jos vanhempien välit ovat ystävälliset ja kohteluaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapset huomaa, jos vanhemmat ei rakasta toisiaan.

Eikä huomaa, jos vanhempien välit ovat ystävälliset ja kohteluaat.

Lapset ei ole tyhmiä. Kyllä aistii jos perheessä on jännittyneet ja koleat välit.

Neuvokaa mitä apua ja miten tukea oireilevaa lasta?

Up