Kaikki läheiseni ovat sitä mieltä, että minun pitäisi lopettaa sairas kissani (ajan ostaminen ja raha)
Kahdeksanvuotias kissani sairastui munuaisten vajaatoimintaan. Sairaus puhkesi siis kuitenkin verrattain nuorella iällä, ja vaikka onkin vielä alkuvaiheessa, on ennuste iän vuoksi melko huono. Näin ymmärsin.
Kissa voi hyvin, ja vaikka onkin ehkä näin ylitarkkailtuani hieman vaisumpi, se leikkii, se juo... On siis vielä voimissaan, vaikka sairas onkin. Pysyvästi.
Läheiseni ovat sitä mieltä, että kissaa ei kannata hoitaa, ja syitä on kaksi: hoitamalla ostan kuulemma vain aikaa (itsekkyys mainittu), ja toiseksi, kissa ajaa minut heidän huipputietämyksensä mukaan konkurssiin.
Olen opiskelijakissaäiti, ja on totta, että rahaa ei ole muille jakaa, mutta tämä kissa ansaitsee munuaisruokansa ja säännölliset kontrollit. Hyvän elämän ylläpidon. Sairaana tai terveenä.
Osaan budjetoida, voin tinkiä muusta. Kissa on minulle henkireikä. Se on osa sydäntäni ja sieluani.
Läheisten kommentit satuttavat. Helppo on sivusta huudella ja tietää paremmin.
Silti päässäni kaikuu sanat: ”ostat vain aikaa”.
Onko teillä läheiset tienneet kissan tai koiran tai muun lemmikin kohtalon paremmin kuin te itse?
Kommentit (18)
Munuaisten vajaatoimintaa voi hoitaa oikealla ruokavaliolla ja tukihoidolla, jolloin taudin eteneminen hidastuu ja kissalla voi olla vielä todella monta hyvää vuotta elämää edessä. Eli nyt kuuntelet ihan vain omaa tunnettasi asiassa, etkä kaiken maailman besserwissereitä. Sinä sen kissan kanssa päivittäin elät ja olet, eli sinä olet ainoa, joka pystyt arvioimaan, million kunto on niin heikko, ettei enää kannata antaa kissan kärsiä. Jos se nyt on vielä perusreipas, siirrytte munuaisia tukevaan ruokavalioon ja juttelet eläinlääkärin kanssa muista tukihoidoista.
Eläinlääkäri kertoo kun on aika päästää irti. Muiden puheista ei tarvitse välittää. Sen voi tietysti sanoa, että on raskasta olla huolissaan sairaasta lemmikistä ja ilkeä sekä syyllistävä kommentointi lisää tuskaa. Kysy haluavatko he oikeasti satuttaa sinua.
Hyvä nyrkkisääntö on, niin kauan kuin lemmikki herää pirteänä uuteen päivään ei ole aika miettiä lopetusta. Kun elämä ei enää maistu on aika tehdä viimeinen palvelus. Munuaiskissan eliniänodote ei ole kovin pitkä. Senhän tiedätkin. Muuten 8v kissa on aikuinen eikä enää riehu samalla tavalla kuin nuorempi kissa. Eli hidastuuhan se ihan iänkin puoleta.
Kissallani oli munuaissauraus todettu pentuiässä jo. Ruoat ostettiin eläinlääkäristä säkkeinä, oli kalliimpaa mutta sen arvoista kun kissa perheenjäsen. Kissa eli 18,5 vuotiaaksi
Munuaisten vajaatoiminta on seniorikissojen yleisin sairaus. Sen kanssa pärjää hienosti, kun ruokavalio on kunnossa ja kun kissaa käytetään säännöllisesti tarkastuksessa, eli ainakin verikokeissa.
Itse lopettaisin kissan vasta, kun verikokeiden tulokset puhuvat puolestaan.
Kunhan viet kissan ell välittömästi, kun huomaat että kissan vointi huononee.
Rahasta kuitenkin sen verran, että persaukisuus ei saa KOSKAAN olla tekosyy olla hoitamatta lemmikkiä. Jos rahaa ei kuitenkaan kertakaikkiaan ole, niin mars puistoon keräämään tölkit säkkiin ja kissa eutanasiaan - tai parempaan/varakkaampaan kotiin.
Oma kissani sairastui tuohon noin 9v kieppeillä, oikealla ruokinnalla ja eläinlääkärin kontrollikäynneillä se eli vielä 3 vuotta ihan normaalia elämää, kunnes lopulta siitä alkoi näkemään että nyt alkaa olla aika päästää se viimeiselle matkalleen.
Tunnet itse kissasi paremmin kuin läheisesi, jos kissa vielä on ihan normaali eikä eläinlääkärikään suosittele lopetusta vaan kontrollia ja erityistä ruokavaliota, niin en menisi kissaa vielä lopettamaan
Ap on fiksu ja vastuullinen, kun hoitaa lenmikin, eikä lopeta ennen aikojaan. Kun kerran lääkkeet auttavat ja kissa pystyy vielä nauttimaan elämästään.
Sanoisin suorat sanat noille ns.läheisille ja lopettaisin yhteydet heihin.
Ap, pidä puolesi.
Suurkiitokset vastauksistanne.
Seuraan tiukasti kissani kuntoa ja reagoin muutoksiin. Ja seuraan eläinlääkärin ohjeita prikulleen.
”Mau!”, lähettää kissa vierestä teille terveisiä!
Ap
Läheisten mielipiteet ovat joskus ajattelemattomia ja tyhmiä. Helposti kuitenkin jää miettimään, että näkevätkö he sittenkin minut realistisemmin ja paremmin kuin itse näen itseni.
Kuitenkin kissasi terveyden asiantuntija on eläinlääkäri. Heillä on koulutus, osaaminen ja heidän velvollisuutensa on sanoa koska kissasi on aika lähteä ja koska sen elämää hoitojen tai lääkkeiden avulla jatketaan.
VÄlität kissastasi, käytät sitä lääkärissä, olet oman taloutesi paras asiantuntija, niin hyppää yli siitä ajatuksesta miten "ostat vain aikaa". Lähiomaiseksi eivät kai ole eläinlääketieteen erityisosaajia?
Taitaa nuo läheiset olla niitä ihmisiä, jotka ehdottavat uuden kissan ottamista vanhan tilalle. Jättäisin omaan arvoonsa. Ap:n rahatilanne on hänen oma asiansa.
Kyllä minä ainakin "ostaisin aikaa" jos kissani sairastuu ja olisi vielä hoidettavissa.
Meillä erityisruokavalio ei auttanut vaan veriarvot huononi ja raskas päätös oli tehtävä. Toivottavasti te saatte jatkoaikaa hyvällä hoidolla, mutta mikäli ei niin tiedät kyllä mitä on tehtävä. Eläin peittelee kipujaan ja kärsimystään viimeiseen asti omistajaltaan. Tsemppiä.
Toivon ap:lle hyviä vuosia kissan kanssa!
Tuo vaiva ei vaikuta sellaiselta, etteikö sen kanssa voisi kissa elää hyvää elämää.
Aiheen vierestä:
Mielestäni eläinlääkärit eivät aina pysty sanomaan suoraan tai tule sanoneeksi, jos lopetus voisi olla parempi vaihtoehto. Ovat tottuneet, että erilaisin lääketieteen keinoin voidaan saada hieman lisäaikaa. Mutta onko se sen arvoista. Vai lisääkö se kärsimystä.
Tuttavan koiria eli pitkään tutisevana ja tärisevänä koiravanhuksena, jonka takajalat meinasivat pettää alta. Koira valvotti isäntäperhettä öisin, koska sillä oli ilmeisesti kipuja.
Koira oli säännöllisessä eläinlääkärin hoidossa ja tarvittaessa sitä kuljetettiin hoitoa saamaan satojenkin kilometrien päähän.
Olisiko ollut parempi, jos koiran olisi annettu muuttaa koirien taivaaseen jo aiemmin?
Osittain sama oli omankin koirani kohdalla. Sen viimeisinä aikoina kuljetin sitä eläinlääkäriltä toiselle, jos jotain apua olisi voinut saada. Tutkimuksia ja hoitoja. Lopulta yksi sanoi, että koira on tukehtumassa/tulee kuolemaan tukehtumalla (koska nestettä kertyy keuhko-ontelon ja muualle eri puolilla kehoa olevien syöpäpesäkkeiden seurauksena). Yksikään muu ELL ei ollut puhunut asiasta suoraan. Tuon ELl:n kommenttien perusteella osasin tehdä sen lopullisen päätöksen.
Sen, jonka jokaisen eläimen hankkivan tulisi olla valmis tarvittaessa tekemään. Tuon ELL:n ansiosta koirani sai elää pitkän elämän, mutta se ei joutunut kärsimään pitkään.
Vai että oikeen opiskelijakissaäiti... No tsemppiä kissalle kuitenkin. Pidä mielessä, että kissa voi kuitenkin olla kipeä ja kärsiä vaikka jaksaisikin leikkiä. Jotkut lemmikit näyttävät kärsimyksensä vasta sitten, kun ovat oikeasti henkihieverissä... Toki myös munuaisten vajaatoimintaa sairastava voi elää useamman vuoden sen enempää kärsimättä.
Ja sanon vielä, että ei, eläinlääkäri ei todellakaan välttämättä sano milloin olisi aika päästää eläin kärsimyksestään. Toki häneltä voi kysyä arviota ja neuvoja asiaan liittyen. Mutta esimerkiksi perheeni koira oli sairas ja kysyimme eläinlääkäriltä, että pitäisiköhän koira jo lopettaa... vastauksena oli "Kysyt tätä eläinlääkäriltä, joka ei pysty lopettamaan 20-vuotiasta sairasta kissaansa." Eli se ei todellakaan ole itsestään selvää, että kaikki eläinlääkärit oikeasti osaisi ottaa kantaa tällaisiin tapauksiin, tai eivät ainakaan ajattele eläimen etua ensimmäisenä.
Sanoisin ap:lle että jättää läheisten kommentit omaan arvoonsa. Kissan elämänlaatu voi säilyä vielä monta vuotta hyvänä sairaudesta huolimatta. Kun käytät kissasi säännöllisesti lääkärissä ja toki tarvittaessa muutenkin, tiedät missä sairauden kanssa mennään. Sitten toki on osattava aikanaan myös tehdä se raskas päätös ja päästä rakas kissa paremmille hiirestysmaille. Toivotan teille monia yhteisiä onnellisia vuosia!
No nimenomaan sitä aikaa ostetaan, mutta mikä olisi sen arvokkaampaa? Ostin viidellä tonnilla koiralleni viisi lisävuotta enkä ole katunut sitä koskaan.
Opiskelijakissaäiti? Mitä se oikein meinaa?
Meillä kissa kuoli pari vuotta sitten, ja oli sit jo kiire päästää tuskistaan, vereen oli sekoittunut jtn keltaista eli kissa kärsi.
Käytettiin paristi sitä ennen lekurissa ja otettiin röntgenit , verikokeet ja ultra. Mutta en ole varma ottiko lekurissa ultraa silloin vaikka sanoi ottaneensa koska jotain suolistossa oli ja kissa ehti sairastaa melko pitkään.
Toivoisin että kissojen hoito olisi yhtäläistä koirien kanssa, joilta suolistosta kaivetaan jopa muovia. Jäin kissaa suremaan ja harmittelen edelleen, etten aiemmin vaatinut jtn leikkausta kun syy satunnaiseen oksenteluun ei selvinnyt.
Nyt en edes tiedä mihin kissa lopulta kuoli tai no kulutukseen mutta että mikä sillä oli, kun mitään ei röntgenissä näkynyt mitään aiemmin. Lopulta ultrassa näkyikin sitten että nestettä kertynyt......mitään ei ollut tehtävissä.
Edelliseen korjaus että kuoli siis nukutukseen.
Tärkeintä on lopettaa kissa siinä vaiheessa, kun se oikeasti kärsii ja voi huonosti. Eutanasia on rauhallinen kivuton kuolema. Lemmikki on sen ansainnut, sitten kun muita vaihtoehtoja ei enää ole. Omistajan itsekkyys jää kakkoseksi.