Katso puolisoasi. Mieti miksi elät kanssaan. Mieti tätäkö toivoit.

Totta turiset.

En edes osannut toivoa tätä. Tämän ihmisen kanssa haluan vanheta.

Elin ikisinkkuna yli 30-vuotiaaksi. Onhan tuossa ukossa haittansa ja arki työläämpää mutta tuntuu kyllä että se ikuinen yksinäisyys on pahempi paikka.

Jos tästä lähden niin koko loppuelämä tulee olemaan ontto, tyhjä ja ilman kosketusta. Tiedän jo etten toista miestä saa kun en parikymppisenäkään löytänyt yhtäkään.

Lapsia ei ole eikä todennäköisesti tulekaan.

Kannattaa myös katsoa peiliin. Kuinka paljon parisuhteen ongelmista tulee sinun toiminnastasi? Syyllisiä on helppo löytää muualta, paitsi itsestään. Parisuhde on voidaan korjata, jos molemmat osapuolet haluavat kehittää itseään.

Katsoin peiliin ja mietin, tätäkö puolisoni oikeasti toivoi.

Ymmärsin, että kukaan ei voi unelmoida kaltaisestani. Minun on muututtava, jotta saan haluamani.

Niin, toista ei voi muuttaa, itseään kyllä. Vaikka parisuhde olisikin uusi, niin se olet kumminkin vanha sinä siinä uudessakkin suhteessa.

Ei tosiaankaan muuttuisi paremmaksi eron myötä. Rakastan miestäni, vaikka hän ei täydellinen olekkaan, mutta kukapa meistä olisi. Hän on lisäksi paras ystäväni ja hyvä isä lapsillemme.

Katsoin ja totesin että sain vielä paljon enemmän kuin ikinä osasin toivoa.

Yksinäisenulin elämä on rankkaa. Päivästä toiseen palstalla yrittämässä vastakkaianasettelua miesten ja naisten välille, kun itse ei saa suhteita.

Rakastan joka päivä

Hienoin ihminen, jonka tunnen. Ihminen tosin hänkin, mutta silti. Rakastan valtavasti, mutta en ole niin epäitsekäs, että haluaisin erota. Ei ole sellainen, mitä toivoin, sillä en osannut toivoa mitään. Usein kyllä olen ihmetellyt, miten noin hyvän miehen olen vahingossa saanut, kun en ketään etsinyt.

Katso itseäsi. Mieti miksi hän elää kanssasi. Mieti toivoiko hän tätä.

Melkein 10v takana ja ollaan alle kolmekymppisiä. Osaan silti sanoa että tämä on juuri se ihminen kenen kanssa haluan olla. Ei kaikki ole ruusuilla tanssimista tai ihanaa, mutta olen sitä mieltä jos ei osaa antaa joitakin virheitä anteeksi, joustaa tarvittaessa ja tehdä kompromisseja ei ole valmis suhteeseen ollenkaan. Kriisejä on ollut ja pettymyksiä, mutta ne aina häviävät niille hyville asioille mitä meillä on. Mies on pettänyt vuosia sitten humalassa kerran, tämäkin asia oli käsiteltävissä ja asiat saatiin puhuttua. Sen jälkeen tuntui vain paremmalta molemmilla olla yhdessä kun tajusi että ei tuollaiset asiat maailmaa kaada eikä se tuntunutkaan niin pahalta kun oli aina pelännyt. Eikä kaiken pidä olla niin vakavaa ja että toiselle voi kertoa kaiken pelkäämättä että toinen suuttuu. Pelko, mustasukkaisuus ja katkeruus on parisuhteelle myrkkyä.

Tiivistettynä - vaikka mies ei ole täydellinen missään määrin, enkä itsekkään ole, eikä tarvitse olla. Minusta tuntuu että olen löytänyt sellaisen ihmisen kenen kanssa tahdon olla koko loppu elämäni.

Tässä on noustu eroamiseen kehottamisen uudelle tasolle.

Kyllähän sekin AV-mammalta onnistuu.

Ei todellakaan muuttuisi paremmaksi. Jos muuttuisi, niin enhän minä olisi puolisoni kanssa! Olen hänen kanssaan siksi, että elämä hänen kanssaan on onnellista ja hyvää. Minulla on hänessä rakastettu, rakastaja, hyvä ystävä, tuki ja turva, harrastuskumppani ja kaikkea mitä tarvitsen.

Kyllä halusin aina Thaimaalaisen vaimon :-)

Kieltämättä viime aikoina olen kysynyt itseltäni melko monta kertaa, että olisiko sitä onnellisempi yksin.

Mutta, eiköhän tämäkin ole vain normaali alamäki joka piakkoin iloksi muuttuu.

Katso itseäsi. Mieti tätäkö toivoit.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä halusin aina Thaimaalaisen vaimon :-)

Korjaan: Thaimaalaisen kotiorjan.

Hän ei ole täydellinen, mutta en ole minäkään.

Kun lapsilta kysyy, mitä he pitävät perheessämme hyvänä, he aina sanovat sen, että kiva, että emme ole eronneet ja emme ole juoppoja.

Monilla koulukavereilla on rikkinäinen perhe.