Te joilla on prosopagnosia eli kasvosokeus, onko joskus käynyt niin ettette ole tunnistaneet perheenjäsentä tai ystävää?

Kiinnostaisi tietää millaisia tilanteita ne ovat olleet.

Kaupassa samassa jonossa anopin kanssa. Ei mitään hajua, että oli anoppi siinä, vaikka hymyili minulle. Hymyilin takaisin, niin kuin vanhemmille ihmisille usein teen.

Äidilläni on kasvosokeus. Hän ei tunnistanut minua kaupassa vaan kysyi minulta että "kuka olet?" Vaikka sanoin nimeni niin ei heti tunnistanut 😅

Näitä tapauksia hänellä riittää, kertoo kyllä avoimesti ettei välttämättä tunnista ihmisiä kasvoista.

Läheiset tietävät, enkä ole kaapissa vieraammillekaan. Helpompi sanoa, että anteeksi, en tunnistanut kasvoista, koska en tunnista ketään.

Puoliso, sisko ja oma peilikuva ovat jääneet tunnistamatta.