20- vuotiaiden vanhemmat - onko teillä tällaista?
Meillä aina ollut läheiset ja avoimet välit lapsen kanssa, hän asui hetken jo muualla, mutta Koronan alkaessa palasi takaisin tänne ns lapsuuden kotiin, jossa asun minä ja hänen siskonsa.
Tuntuu, että tämän aikuisen lapsen kanssa on ajoittain asiat vaikeampi kuin nuoremman teinin:
Pääsääntöisesti hyvällä tuulella, omaa hyvät tavat- auttaa siivoamisessa, käy kaupassa jne, mutta myös välillä hyvin vastahakoinen ja puheissaan töykeä. En ole ollenkaan tottunut tähän ja välillä ihan itkettää ja surettaa. Tuntuu ettei minua arvosteta enää missään, kaikista asioista tiedetään kaikki ja mun valintoja pidetään tyhmänä ja hölmöinä. Ei varsinaisesti sano aina niin, mutta käytös on ylimielistä ja huomauttelee kurjasti asioista, jos en heti kaikkea muista. Ei oikein halua ottaa neuvoja vastaan, on nyt niin aikuinen.
Ja sitten taas välillä todella ystävällinen ja ymmärtäväinen.
Kommentit (47)
Aikuinen kohtaa nuoren aikuisen. Vai äiti lapsen?
Ei. Asuu itsenäisesti myös koronan aikana.
Meillä ei edes auta kotitöissä, makaa vaan.
Nuoruudessa tulee vaihe, jolloin luulee tietävänsä kaikesta kaiken, ja mielipiteet voivat olla hyvin jyrkkiä. Kyllä tuokin vaihe menee ajastaan ohi, kun elämänkokemusta tulee lisää. Kyse tuskin on siitä, ettei tyttö äitiään arvostaisi.
Varmaan ahdistaa kun joutuu koronan vuoksi asumaan muuten kuin omillaan, silloin kun ahdistaa, hyvääkin tarkoittavat neuvot vain ahdistaa lisää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei edes auta kotitöissä, makaa vaan.
Heitä pihalle. Teet lapselle karhunpalveluksen kun paapot häntä kotonasi. Nyt nuori hankkimaan oma kämppä ja elämään itsenäisesti.
Ei ole. Kauheat raivokohtaukset loppuivat kun muutti pois kotoa 2v sitten. Olin varmaan niin ärsyttävä oikeasti. Nyt meillä on tosi kivaa yhdessä.
Ei, onnekseni asuu omillaan, muuten meidän välit olisivat ...
En ole sellainen jatkuvasti asioihin puuttuva vanhempi, lisäksi lapsi saa vapautta olemalla säännöllisesti täällä asunnossa yksin kun minä olen työmatkalla muualla.
Korona vei työt, joita lukion ohella teki, siksi muutti takaisin kotiin. Olisi ollut hölmöä ottaa opintolainaa asumisen takia. Ja kyllä, on lähdössä opiskelemaan syksyllä muualle, eli ei ole jatkuva tilanne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
20-vuotiaan ei kyllä enää kuulu nuohota vanhempiensa nurkissa vaan asua itsenäisesti.
Mistä työtön nuori saa asunnon?
Viikko menee hyvin ja sitten alkaa kiristymään. Luojalle kiitos, että asuvat omillaan!
Ehti tottua elämään jo omillaan, ei vanhempia sen jälkeen kestä liiemmin.
Minä olen 45-vuotias ja äitini saa minut edelleen taantumaan 15-vuotiaaksi teiniksi. Vänkään ja olen nega häntä kohtaan. Muutama tunti menee hyvin, mutta sen jälkeen alkaa verenpaine nousta ja tekisi mieli raivostua jokaisesta pikkuasiasta. Yleensä nälvin ja viisastelen. Äiti on äiti, aivan yhtä raivostuttava kuin teininä edelleen. Mieskin nauroi ekan suuttumiseni nähtyä, että miten ihmeessä kaltaiseni rauhallinen ihminen voi muuttua äitinsä seurassa raivohulluksi. En tiedä itsekään, miksi näin on.
Itse en ole asunut vanhempieni luona kahdeksaan vuoteen, mutta ärsyynnyn kyllä äitini vouhottamisesta. Kohtelee välillä vieläkin kuin lasta, olenhan hänen nuorimmainen. Tämä vouhottaminen aiheuttaa vastareaktion ja saattaa vaikuttaa etten kunnioita häntä, vaikka aidosti en vain arvosta hänen käytöstään.
N27
Kyllähän se ärsyttää kun ei voi asua omillaan t parikymppinen
Vierailija kirjoitti:
20-vuotiaan ei kyllä enää kuulu nuohota vanhempiensa nurkissa vaan asua itsenäisesti.
Muutaman vuoden kuluttua alle 25v ei saa asumistukea kuin ollessaan opiskelemassa vieraalla paikkakunnalla, muutoi oletetaan vanhempien huolehtivan asumisesta, jos itsellä ei ole varaa. Näin siksi, että joudumme maksamaan tämän hallituksen ottamaa velkaa ja silloin alkaa talouden säästökuuri. Ei enää mietitä, mitä verotetaan vaan konkreettisesti sitä, mitä ei ole tarpeen maksaa.
Vierailija kirjoitti:
20-vuotiaan ei kyllä enää kuulu nuohota vanhempiensa nurkissa vaan asua itsenäisesti.
Minä olen 20-vuotias ja asun vielä vanhempien luona. Opiskelen ja autan kotitöissä.
Meillä sama. Poika muuttunut tosi tympääntyneeksi sinä aikana, kun on asunut poissa kotona. Kai hän nyt lopullisesti katkoo napanuoraansa.
Varmasti tilanne turhauduttaa. Tuossa iässä sitä haluaisi hieman erkaantua vanhemmista ja itsenäistyä. Myöhemmin varmasti ihan mielellään viettää kanssasi aikaa, jos välit vain kunnossa. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.
20-vuotiaan ei kyllä enää kuulu nuohota vanhempiensa nurkissa vaan asua itsenäisesti.