Lue keskustelun säännöt.
Miten suljetulta pääsee pois?
24.05.2021 |
Kun jouduin suljetulle muutama vuosi sitten, ongelmaksi muodostui se, että sieltä ei niin vaan päässytkään ulos. Minulla ei ollut enää mitään oireita ja voin hyvin, mutta lääkäri halusi pitää minut sisällä osastolla. Se oli jotenkin nöyryyttäävää, kun hoitaakin ihmetteli miksi olen siellä. En valinnut itse pakkohoitoani. Olin osastolla noin kaksi kuukautta.
Kommentit (20)
ulos pääsee heti kun tekee virallisen muuttoilmotuksen toiseen kuntaan. mut siihen tarvii osoitteen, eli luvan esim. joltain tutulta joka asuu siellä toisessa kunnassa, että teet osoitemuutoksen hänen luokseen. Sit vaan puhelimella soitat maistraattiin. Ja, hups, olet ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikkunasta.
Tämmöisillä osastoilla ikkunat on yleensä suojattu kalvolla jota ei voi särkeä. Ja jos huoneistossa on tuuletusikkuna se on tod.näk asetettu niin, että aukeaa vain muutamia senttejä.
Vierailija kirjoitti:
ulos pääsee heti kun tekee virallisen muuttoilmotuksen toiseen kuntaan. mut siihen tarvii osoitteen, eli luvan esim. joltain tutulta joka asuu siellä toisessa kunnassa, että teet osoitemuutoksen hänen luokseen. Sit vaan puhelimella soitat maistraattiin. Ja, hups, olet ulkona.
Tämähän ei sitten pidä paikkaansa, että ei kannata tuudittautua moiseen höpinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä taktiikalla voi päästä nopeammin pois kun on hoitajia ja psykiatria kohtaan mielistelevä. Syö annetut lääkkeet valittamatta ja ei ole muutenkaan missään tilanteessa vastahakoinen. Tosin itse käyttäydyin joskus ihan hyvin osastolla, mutta silti sieltä ei päästetty pois.
Eihän kukaan valitse pakkohoitoa. Suljetulla voi olla ihan omasta halusta ja monella se on suunniteltu hoitojakso. Mutta sitten joskus käy kyllä niinkin, että vapaaehtoinen muuttuu äkkiä pakolliseksi.
Mä en ehkä kokenut nöyryyttävänä sitä pakkohoitoa. Mutta se vapaudenriisto oli törkeää. Kukaan psykiatri ei varmaan koskaan halua myöntää minkälaisen trauman tuollainen voi jättää.
On pöyristyttävää jos potilas ei oikeasti ole itsetuhoinen, vaarallinen tai psykoosissa ja silti laitetaan pariksi kuukaudeksi lukkojen taakse. Ja ilman mitään ennakko varoitusta. Yhtäkkiä psyk.hoitaja ilmoittaa, että me ollaan tilattu tänne ambulanssi hakemaan ja sen mukaan pitää lähteä. Jos yrittää karata niin poliisit tulee hakemaan.
Mä olin kyllä ihan kuin halolla päähän lyöty. Olin juuri täyttänyt 18 ja sehän on se ikä kun pitää alkaa ottaa vastuuta itestään. Sitten silmänräpäyksessä viedäänkin itsemääräämisoikeus. Ei tullut silloin mieleenkään, että näin voidaan aikuiselle ihmiselle tehdä.
Varmaan joillekin pakkohoito voi olla tarpeellinen, mutta itselleni ainakaan se ei tehnyt mitään hyvää.
Ketään ei pidetä ilman syytä pakkohoidossa. Mkäli sinulle tämä syy on jäänyt epäselväksi, niin ota yhteyttä hoitaneeseen tahoon, ja pyydä paperit itsellesi. Sieltä se syy löytyy ellet ole sitä hoidossa ollessasi ymmärtänyt. Pakkohoidosta pitää ilmoittaa lääniin joka askelmalla sen jatkumisesta, joten siihen on kyllä joka kerta perusteet. Tarkkailu kestää 3 vuorokautta, ja silloin pitää tehdä päätös ja saada lupa jatkamiseen, ja henkilö pitää päästää tarkkailusta/pakkohoidosta välittömästi kun tilanne muuttuu sellaiseksi ettei sitä enää tarvita. Välittömyys ei tarkoita kuitenkaan esim klo 3 am.
Olit suljetulla muutama vuosi sitten . No mikä nyt saa palaamaan menneeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidentyneet Escape Room -sessiot, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä taktiikalla voi päästä nopeammin pois kun on hoitajia ja psykiatria kohtaan mielistelevä. Syö annetut lääkkeet valittamatta ja ei ole muutenkaan missään tilanteessa vastahakoinen. Tosin itse käyttäydyin joskus ihan hyvin osastolla, mutta silti sieltä ei päästetty pois.
Eihän kukaan valitse pakkohoitoa. Suljetulla voi olla ihan omasta halusta ja monella se on suunniteltu hoitojakso. Mutta sitten joskus käy kyllä niinkin, että vapaaehtoinen muuttuu äkkiä pakolliseksi.
Mä en ehkä kokenut nöyryyttävänä sitä pakkohoitoa. Mutta se vapaudenriisto oli törkeää. Kukaan psykiatri ei varmaan koskaan halua myöntää minkälaisen trauman tuollainen voi jättää.
On pöyristyttävää jos potilas ei oikeasti ole itsetuhoinen, vaarallinen tai psykoosissa ja silti laitetaan pariksi kuukaudeksi lukkojen taakse. Ja ilman mitään ennakko varoitusta. Yhtäkkiä psyk.hoitaja ilmoittaa, että me ollaan tilattu tänne ambulanssi hakemaan ja sen mukaan pitää lähteä. Jos yrittää karata niin poliisit tulee hakemaan.
Mä olin kyllä ihan kuin halolla päähän lyöty. Olin juuri täyttänyt 18 ja sehän on se ikä kun pitää alkaa ottaa vastuuta itestään. Sitten silmänräpäyksessä viedäänkin itsemääräämisoikeus. Ei tullut silloin mieleenkään, että näin voidaan aikuiselle ihmiselle tehdä.
Varmaan joillekin pakkohoito voi olla tarpeellinen, mutta itselleni ainakaan se ei tehnyt mitään hyvää.
Ketään ei pidetä ilman syytä pakkohoidossa. Mkäli sinulle tämä syy on jäänyt epäselväksi, niin ota yhteyttä hoitaneeseen tahoon, ja pyydä paperit itsellesi. Sieltä se syy löytyy ellet ole sitä hoidossa ollessasi ymmärtänyt. Pakkohoidosta pitää ilmoittaa lääniin joka askelmalla sen jatkumisesta, joten siihen on kyllä joka kerta perusteet. Tarkkailu kestää 3 vuorokautta, ja silloin pitää tehdä päätös ja saada lupa jatkamiseen, ja henkilö pitää päästää tarkkailusta/pakkohoidosta välittömästi kun tilanne muuttuu sellaiseksi ettei sitä enää tarvita. Välittömyys ei tarkoita kuitenkaan esim klo 3 am.
Syy oli käsittääkseni epäily itsetuhoisuudesta ja psykoosiepäily taidettiin loppulausunnossa mainita. Mutta en siis ollut kumpaakaan noista epäilyistä. Masentunut olin kyllä. En tiedä mitä on perusteiksi kirjattu, mutta veikkaan tuota itsemurhavaaraa.
Ja se hoito meni niin, että olin ensin kaksi viikkoa täysin tarkkailussa. Eli ulos pääsi vain hoitajan kanssa. Sen jälkeen sain käydä jo yksinkin ulkoilemassa. Mutta tuossa oli ehtona, etten karkaa. Minulle sanottiin, että jos lähden kotiin ulkoiluvapaalla niin hakevat takaisin. Ymmärsin jotenkin niin, että papereissani olin vapaampi kuin todellisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkohoito on traumaattista, ja psykiatrian työntekijät vähättelevät traumaa. Moni pakkohoidon kokenut on tehnyt itsarin sen jälkeen. Usein taakkana myös stigmatisoiva diagnoosi, sekä sairaalan jälkeenkin jatkuva pakkolääkitys - avohoidossa usein painostukseen ja pelotteluun perustuva pakko. Uhkaillaan takkailulähetteellä eli uudella pakkohoitojaksolla jos ei ota määrättyjä lääkkeitä. Joista moni kieltäytyy niiden kovien sivu- ja haittavaikutusten vuoksi.
Psykiatria ei oikeastaan ole suunniteltu ihmisten auttamiseksi, vaan enemmänkin kontrolloimiseksi.
Jos todella kaipaa apua elämänongelmiinsa ja henkiseen kärsimykseen, kannattaa hakeutua terapiaan. Kelan kuntoutusterapiaan esimerkiksi, siihen pääsee melko helposti. Lähetteen saa yksityiseltä psykiatrilta jos ei halua julkista käyttää, käyntejä tarvitaan vain muutama, eikä tule edes hirveän kalliiksi.
Psykiatrialla on vääränlainen auktoriteetti nyky-yhteiskunnassa. Monet psykologit ja osa terveydenhuoltoalan ihmisistäkin ei pidä psykiatriaa edes oikeana lääketieteen haarana. Mm. koska se perustuu monille olettamuksille, joita ei voida todistaa. Ja koska mielen ongelmia pidetään sairauksina, ilman kunnon perusteita. - Apua voi saada myös ilman diagnoosia ja pakkohoitouhkaa, jos vaan osaa hakea.
Terapiaan ei voi mennä sairauden pyörteissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No khyllä siitä traumat jää! Just tuo törkeä vapaudenriisto ja kontrollointi ja pahimpana psyykelääkkeiillä väkisin pahoinpitely, kun niistä saa vain järkyttävät haitat ja itsetuhoisuutta ym. ja silti väkisin syötetään ja tarvittaessa vaikka piikitetään,sairasta on "hoito"...:( Ja terapiaan ei ole kyllä helppo päästä ainakaan minun asuinkaupaungissnai, ja minuylta siihen pääsy evättiin kokonaan kiristämällä sillä etten syö lääkkeutä joista saan pelkät haitat ja joiden alaisena olisin jo ku oll ut.
Pakkohoitoa tarvitaan niin kauan kun ihminen on vaaraksi itselleen tai muille.
Hyvä vaan ettei sieltä pääse liian helposti pois.
Vierailija kirjoitti:
Pakkohoitoa tarvitaan niin kauan kun ihminen on vaaraksi itselleen tai muille.
Joo, paitsi että kuka tahansa voi tehdä ilmoituksen kenestä tahansa häkeen, että k.o. ihminen on sekaisin ja vaaraksi itselleen. Ja poliisit lähtevät noutamaan osastolle vaikket olisi mitään tehnyt. Tämä on fakta ja ihan sairasta.
Ei meinaa päästä sisään, eikä myöskään ulos.
Sillä taktiikalla voi päästä nopeammin pois kun on hoitajia ja psykiatria kohtaan mielistelevä. Syö annetut lääkkeet valittamatta ja ei ole muutenkaan missään tilanteessa vastahakoinen. Tosin itse käyttäydyin joskus ihan hyvin osastolla, mutta silti sieltä ei päästetty pois.
Eihän kukaan valitse pakkohoitoa. Suljetulla voi olla ihan omasta halusta ja monella se on suunniteltu hoitojakso. Mutta sitten joskus käy kyllä niinkin, että vapaaehtoinen muuttuu äkkiä pakolliseksi.
Mä en ehkä kokenut nöyryyttävänä sitä pakkohoitoa. Mutta se vapaudenriisto oli törkeää. Kukaan psykiatri ei varmaan koskaan halua myöntää minkälaisen trauman tuollainen voi jättää.
On pöyristyttävää jos potilas ei oikeasti ole itsetuhoinen, vaarallinen tai psykoosissa ja silti laitetaan pariksi kuukaudeksi lukkojen taakse. Ja ilman mitään ennakko varoitusta. Yhtäkkiä psyk.hoitaja ilmoittaa, että me ollaan tilattu tänne ambulanssi hakemaan ja sen mukaan pitää lähteä. Jos yrittää karata niin poliisit tulee hakemaan.
Mä olin kyllä ihan kuin halolla päähän lyöty. Olin juuri täyttänyt 18 ja sehän on se ikä kun pitää alkaa ottaa vastuuta itestään. Sitten silmänräpäyksessä viedäänkin itsemääräämisoikeus. Ei tullut silloin mieleenkään, että näin voidaan aikuiselle ihmiselle tehdä.
Varmaan joillekin pakkohoito voi olla tarpeellinen, mutta itselleni ainakaan se ei tehnyt mitään hyvää.