Apua

Hei, en tiedä missä kysyisin asiasta, joten kirjoitan tänne.

Kotona on vähän raskasta enkä ymmärrä, mitä meillä oikein tapahtuu.

Äiti juo jonkin verran ja siltä löytyy juomapiiloja muun muassa jääkaapista ja suihkusta shampoopullojen joukosta. Äiti tekee meille ruokaa ja pyykkää, mutta on jatkuvasti vihainen. Äiti väittää, että jos käyn iskän kanssa kävelylenkillä niin kaikki luulevat että isällä on uusi nainen. Kesämökillä äiti pyytää minua menemään uimaan alasti vaikka se on epämukavaa, koska mökillä on paljon muitakin ihmisiä jotka kaikki eivät ole minun lähisukulaisia. Äiti on jatkuvasti huolissaan ja sanoo, että saatan tap...paa itseni jos lähden pois kotoa. Muutenkin hän on tosi huolissaan eikä minua huvita oikein tehdä mitään, koska kaikesta löytyy vain huonoja puolia. On tosi vaikea lähteä edes kävelylle, koska äiti ihmettelee miksen pelkää pimeää, miksen pelkää muita ihmisiä (asumme syrjässä), eikö villieläimet, kaatuvat puut jne. pelota (ei täällä ole kuin jäniksiä ja kettuja) ja väittää että murran nilkkani jos lähden. Jos yritän auttaa äitiä kotitöissäkin, niin hän vain haukkuu ja kritisoi kaikkea tekemääni. On tosi vaikea yrittää enää, kun kaikki on kuitenkin aina väärin tehty.

Mutta jos minulla on oikeasti suruja, esimerkiksi jos olen ollut kiusattuna, niin hän on vain vihainen eikä lohduta. Hän saattaa hyhkiä ilkeästi ja käskeä "tekemään vain jotain". Jotenkin tulee sellainen olo, että jos olen iloinen niin hän murehtii ja säikyttelee, ja kun olen surullinen niin hän on ilkeä ja vihainen minulle.

Iskä on sanonut että äiti vaan on sellainen. Äiti syyttää iskää myös omista virheistään ja iskä sanoo, että hän on perheen syntipukki. Esimerkiksi jos äiti haukkuu minua, ja myöhemmin kysyn miksi hänen piti taas haukkua minua, äiti väittää että muistan väärin. Sitten äiti käskee isää pyytämään anteeksi, koska väittää että iskä oli se joka minua haukkui?? Ja sitten iskä pyytää minulta anteeksi.

Äiskä itkee ja syyllistää minua, koska en muista lapsuudestani mitään ja se ei kuulemma ole normaalia. Iskä sanoo että miehen pitää vain kestää ja sanoo, että äiti on vain tunteellinen ja että tunteet tekevät asioista hankalia, ja että jokainen saa kantaakseen niin paljon kuin kestää. Isää surettaa koska olen yksinäinen ja ehkä masentunut, äiti vain suuttuu jos en ole iloinen ja menesty koulussa.

Onko tämä vain sitä, että äiti juo liikaa ja on siksi ilkeä? Voinko alkaa piilottaa kaljoja vai käykö iskälle huonosti jos nousen äitiä vastaan? Kun äiti hyökkää aina isää vastaan? Ahdistaa tosi paljon etten pärjää enää koulussa ja olen tehnyt itselleni pahaa sen takia, kun en pärjää enää. Minne voi ottaa yhteyttä? En halua että kukaan tuttu saa tietää, koska sitten äiti vääntää kaiken taas isäni ja minun syyksi, enkä jaksa sitä enää...