Harmi, ettei koulukiusaajani aikanaan tiennyt sitä mitä minä tiedän nyt.

Aloitin yläasteen kun perheeni oli ala-asteen loppumisen jälkeen muuttanut uuteen kaupunkiin. Aloitin yläasteen luokalla jolla lähes kaikki muut oppilaat olivat ala-asteella olleet samassa koulussa samalla luokka-asteella samaan aikaan eli he tunsivat toisensa ainakin jotenkin. Minä olin yksi harvoja tuntemattomia oppilaita luokallani ja sen lisäksi olin hiljainen, syrjäänvetäytyvä ja ujo. Ehkä siksi eräs toinen luokalla ollut poika alkoi kiusata minua. Hän oli jostain syystä suosittu muiden luokalla olevien oppilaiden keskuudessa ja siksi muut eivät halunneet puolustaa minua koska eivät halunnut luokan "pomon" vihoja päälleen puolustaessaan muualta tullutta muukalaista joka kaiken lisäksi oli pelkuri kun ei uskaltanut puolustaa itseään. Minä en tosiaan uskaltanut puolustaa itseäni koska olin niin ujo ja arka vielä silloin.

Kiusaaminen ei ollut fyysistä vaan henkistä vähättelyä. Hän aina pilkkasi minua ja muistutti, että minusta ei tule mitään. Olin hänen mukaansa mitättömyys josta ei tule mitään vaan joka kuolee katuojaan alkoholista sammuttuaan sinne juotuaan taas kerran liikaa viinaa. Kukaan ei minua kaipaisi, löytäisi tai hautaisi vaan sinne mätänisin katuojaan unohdettuna.

Itsellään hän väitti olevan täysin erilainen tulevaisuus kun minulla. Hän olisi esim. kuuluisa, hyvässä ammatissa, rikas, omistaisi ison omakotitalon tai peräti kartanon, vähintään yhden hienon auton ja hänellä olisi kaunis vaimo ja lapsia. Hänellä olisi rahaa, mainetta, kunniaa ja hyvä elämä toisin kuin minulla

Minä panostin heti yläastern alettua kunnolla koulunkäyntiin, tein läksyt kunnolla, osoitin tuntiaktiivisuutta vaikka siitäkin sain kuulla pilkkaa ja valmistauduin kunnolla kokeisiin. Minä olin taatusti koko yläasteen yksi parhaista oppilaista luokallani kiusaamisestani huolimatta kun taas kiusaajaani ei koulu kiinnostanut. Hän sai aina huonoja numeroita kokeista ja pääsi luokalta toiselle ilmeisesti rajaa hipoen. Hänellä oli joka vuosi vaara jäädä luokalle. Koulunkä:ynnin sijaan hän keskittyi muiden oppilaiden kiusaamiseen, häiriköintiin tunneilla, pinnaamiseen, lunttaamiseen ja jo seitsemännellä luokalla viikonloppuna ryyppäämiseen. Hän oli usein maanantaina sairaana koska hänellä oli oikeasti krapula ja perjantait hän usein pinnasi saadakseen aloittaa ryyppäämisrn aikaisemmin. Hän joka ennusti minulle kuolemista alkoholista oli jo peruskoulun lopulla itsellä alkoholiongelma. Silti hän jaksoi muistuttaa, että hän olisi meistä kahdesta se menestyjä, minä luuseri.

Nyt kun peruskoulun loppumisesta on kulunut parikymmentä vuotta, niin minulla on hyvä työ johon ei ihan ketä tahansa palkata, hyvä palkka, omakotitalo, vuoden 2019 mallia oleva auto, vaimo ja lapsia. Olen menestynyt elämässä hyvin. Sen sijaan kiusaajallani menee huonosti. Olen luotettavamta taholta kuullut, että hän on rappioalkoholisti, huumeidrn käyttäjä, asuu pienessä kerrostaloyksiössä huonomaineisella alueella jossa asuu lähinnä alkoholisteja, hän on saanut minta tuomiota esim. pahoinpitelyistä, varkauksista ja huumeiden hallussapidosta. Koska rahat eivät muuten riitä, niin hänen täytyy käydä "lainaamassa" eli kiristämässä leskiäidiltään rahaa ja tehdä varkauksia jne.

Minä näin hänet vappuna. Olin perheeni kanssa puistossa kun hän hoippui humalassa vastaan ja jäi tuijottamaan minua hölmistyneenä. Minä tunsin hänet kiusaajakseni vaikka hän olikin muuttunut rajusti ja luulen, että hänkin muisti minut ja sen, että hänestä piti tulla menestyvä sankari ja minusta katuojaan kuoleva alkoholisti.