Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla uhmisten vanhemmilla tällaista?
22.05.2021 |
Esikoisen äiti kyselee...
Äskettäin kolme täyttänyt lapsi laittaa vastaan aivan kaikessa. Ei suostu syömään, ei juomaan, jos joutuu pois pöydästä niin kiukuttelee kun ei saanut syödä, kun palaa pöytään ei suostu syömään eikä juomaan jne jne. Hampaiden pesussa menee ikuisuus kun ei suostu siihen että pestään. Ei suostuisi lähtemään minnekään (juoksee pa koon, heittäytyy vetelänä lattialle makaamaan) mutta kun vihdoin jonnekin päästään niin tulee kiukku itku kun pitäisi lähteä kotiin. Pukemisesta ei tule mitään kun ei suostu pukemaan itse vaikka osaa mutta jos puen niin heittäytyy vetelänä lattialle makaamaan tai huitoo ja potkii joten pukeminen on hyvin vaikeaa. Yrittää pikkuautoilla ha kata kerrostaloasuntomme pattereita, ei millään tottele että niin ei saa tehdä. Jne sata vastaavaa esimerkkiä.
Kehun paljon aina kun menee hyvin, jos kiukkuaa vastaan niin tulee seuraamus (esim joutuu pois pöydästä tai menettää pikkuauton). Kehut eikä seuraamukset tunnu tepsivän ollenkaan, edes palkinnot ei kiinnosta niin paljon että tottelisi jos saa palkinnon. Vietän paljon aikaa lapsen kanssa, ulkoillaan ja leikitään ja sylissä saa istua kun haluaa, välillä nappaan syliin muuten vain. Tuntuu silti että päivät on pelkkää vääntöä vain eikä lapsi usko mitään.
Olen iltaisin aivan tyhjiin puris tettu tiski rätti joka ei jaksa yhtään mitään sen jälkeen kun lapsi vihdoin nukahti.
Onko uhmaikä tällaista vai mitä tämä on? Miten jaksaa itse? Asiaa ei auta se että minulla on rankka työ (jota onneksi teen nyt osa-aikaisesti).
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokoaikaisesti töihin vaan ja lapsi hoitoon hiomaan särmiään ja toimimaan ikäistensä kanssa. Kaikille parempi vaihtoehto. Ja ulkona paljon liikkumista, niin on sopivan väsynyt illalla.
Vierailija kirjoitti:
Kokoaikaisesti töihin vaan ja lapsi hoitoon hiomaan särmiään ja toimimaan ikäistensä kanssa. Kaikille parempi vaihtoehto. Ja ulkona paljon liikkumista, niin on sopivan väsynyt illalla.
Lapsi on päiväkodissa päivittäin klo 8-16, teen 80% työaikaa ja työmatkat on pitkät. Ap
Meillä tuo vaihe alkoi jo 1,5-vuotiaana ja loppua ei näy. Ikää nyt 3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No just tuollaista se on. Ei kannata mitään rangaistuksia harjoittaa muuta kuin tilanteesta pois, jos hakkaa autolla patteria niin siinä tilanteessa auto pois. Jos lyö niin kädestä kiinni niin että lopettaa mutta sitten jatketaan normaalisti.
Hampaat pestään vaikka väkisellä jos ei muuten onnistu. Puetaan väkisellä jos on mentävä. Syö minkä syö ruoka-aikaan ja ensi kerralla taas uusi yritys. Loputon maanittelu ei johda mihinkään, enemmän vain lapsi hermostuu kun itse pitäisi päättää että käykö mulle vai ei. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, rallattelet vain menemään. Joku päivä se sitten helpottaa.
Ei ihan noin paha. Meillä kaksivuotiaana, joskus yhä. "Haluan kävellä". HETI kun pääsee kävelemään: "Haluan rattaisiin". Jos pääsee vielä takaisin rattaisiin "Haluan kävellä" jne. Tämä touhu on pakko poikkaista aika pian ja lopputulos on aina rääkyvä lapsi. Ihan ihme vaihe. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile ihan kunnon rangaistuksia eikä vaan pelkästään noita seuraamuksia?
Syömisen kanssa ei kannata liikaa vängätä. Jos ei kelpaa ruoka niin sitten ei kelpaa, ja asiaan palataan uudestaan vasta seuraavaan ruoka-aikaan.
Hei ap. Meillä on nyt 5v poika, ja ikävuodet 2-4v olivat juuri kuvailemasi kaltaisia. Nyt 5vuotiaana raivareita tulee enää n. Pari kertaa viikossa. Eli on edelleen temperamenttinen mutta helpottanut jo huomattavasti. Eli luota minuun, aika kyllä auttaa! Tuo vaihe on erittäin raskasta. Paras olisi itse yrittää mahdollisimman rauhallinen ja turvallinen aikuinen joka näyttää esimerkillään oikeaa käytöstä. Ja muista tosiaan aina kehua kun on aihetta. Meillä on auttanut myös että joka huutojen jälkeen käydään läpi miksi harmitti yms. Ja nyt 5v osaa jo itse sanoittaa tunteitaan.
Ai niin vielä tuli mieleen: Meillä raivoa lisäsi jos päivärytmi poikkeava tai poika väsynyt tai nälkäinen tai janoinen. Pidä perusasioista hyvä huoli.
T. Kahden lapsen äiti, haastava esikoinen ja hieman helpompi kuopus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä: ja minustakin turhat maanittelut pois. Anna kaksi vaihtoehtoa esim kumpi lusikka vihreä vai sininen. Ja sitten kumpi puetaan ensin housut vai paita. Näin lapsi tuntee että saa myös itse päättää asioista. Ja jos ei homma suju esim syöminen niin sitten vaan pois pöydästä.
Voi myös kokeilla antaa hyvästä käytöksestä tai pukemisesta yms aina tarran ja kun esim 10 kerätty niin pääsee hoplop tai joku muu kiva juttu. T. Se kahden äiti
Täällä 3v:n äiti, vaikeita jaksoja on, onneksi myös helpompia päiviä. Yritetään kitkeä rasittavimmat tavat (kuten sellainen turha väninä sen sijaan että lapsi kertoisi sanoilla mikä on hätänä), mutta muuten olen huomannut että riittävä lepo, selkeät rutiinit ja syliaika auttaa meillä ainakin jonkin verran. Sellaista taantumista on havaittavissa, ja siihen syli tuntuu olevan hyvä lääke. Tsemppiä tuhannesti, huolehdi omasta ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on muuten totta, että väsyneenä ja myös nälkäisenä teki tuota eniten. Ja hoitopäivän jälkeen, kun piti viettää idyllistä koti-iltaa. Että lepo ja välipalat saattaa auttaa joskus hiukan.
Ap, jätä se kehuminen ja rankaiseminen vähemmälle - lapsi ei sellainen koirarotu, jota voi kohdella noin dominoivasti. Lapsen käytös on vahva merkki siitä, että vuorovaikutuksessa on nyt jotain pahasti pielessä. Nyt tarvitaan PALJON JOUSTAVUUTTA ja kunnioitusta, luovuutta... Olisi hyvä, että että jatka väkisin keinoja, jotka vain pahentavat tilannetta. Nyt on aika löysätä. Mutta huom. se ei tarkoita aggresiivisuutta, ylimielisyyttä, hylkäämistä. Rakkautta mukaan peliin, niin säännöt muotoutuvat luontevammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkauskeskeisempää ihmisten kohtelua, sääntökeskeisyyden sijaan.
Sääntökeskeisyys on aspergeille vanhemmille?
Se alkaa eriytymään emästä, oma tahto muodostuu ja se jatkuu siihen asti että lentää pesästä.
Mitä heikompi kyky tulla toimeen ihmisten kanssa, sitä tiukempia sääntöjä tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Se alkaa eriytymään emästä, oma tahto muodostuu ja se jatkuu siihen asti että lentää pesästä.
Entä jos emä ei anna sen eriytyä, vaan on tyranni?
Vierailija kirjoitti:
Ap, jätä se kehuminen ja rankaiseminen vähemmälle - lapsi ei sellainen koirarotu, jota voi kohdella noin dominoivasti. Lapsen käytös on vahva merkki siitä, että vuorovaikutuksessa on nyt jotain pahasti pielessä. Nyt tarvitaan PALJON JOUSTAVUUTTA ja kunnioitusta, luovuutta... Olisi hyvä, että että jatka väkisin keinoja, jotka vain pahentavat tilannetta. Nyt on aika löysätä. Mutta huom. se ei tarkoita aggresiivisuutta, ylimielisyyttä, hylkäämistä. Rakkautta mukaan peliin, niin säännöt muotoutuvat luontevammin.
Vapaa kasvatus ei toimi. Lapsi tarvitse kurin ja vanhemmat jotka uskaltavat päättää asiat hänen puolestaan silloinkin, kun hän panee lujasti vastaan.
Anteeksi muutamat pätkityt sanat, aloitus ei mennyt aluksi läpi ilmeisesti jonkun kielletyn sanan vuoksi niin jouduin muutaman sanan pätkimään, jotta aloitus onnistui ja meni läpi. Ap