Pihiys periytyy?

Kyllä vaikuttaa siltä. Olen uudessa liitossa. Mies käyttää rahaa hyvin tasapainoisesti ei ole pihi mutta ei myöskään elä koskaan yli varojensa. Miehen isä ja varsinkin setä ovat pihejä, samoin hänen ex vaimonsa. Miehen aikuinen poika on superpihi siten että ei oikeasti käytä rahaa mihinkään mihin ei ole pakko. Poikkeuksena se että hakee välissä ravintolasta edullista hävikkiruokaa. Tämä on muuten Ok mutta poika selvästi odottaa että sukulaiset kustantavat hänelle vaatteita, elämyksiä yms.

Oma ex-mieheni elää jatkuvasti yli varojensa ja itsellänikin on siihen taipumusta. Toisaalta minulla on säästöjä ja ns isot linjat kunnossa eli käytän vain käyttötilin tyhjäksi turhan nopeasti mutta en muuten elä yli varojen. Omat lapseni ovat ehkä aika samanlaisia kuin minä. Miehen poika vaikuttaa olevan ylpeä pihiydeståån. Minusta se on enemmänkin vamma kuin etu, ja pelkään mitä tapahtuu jos hän joskus avioituu ja tulee isäksi että miten pystyy ottamaan taloudellista vastuuta lapsistaan.

Tuhlailu ainakin periytyy, koska ulosotossa on samoja perheitä peräkkäisinä vuosikymmeninä. Miksi siis ei myös tarkka rahankäyttö periytyisi.

Kaikki ominaisuudet ovat geeneissä. Mitä ominaisuuksia ympäristö (kasvupaikka, vaikutteet) vahventaa, niistä tulee hallitsevia. Joskus jokin piirre on hallitsevana jo pienellä yksilöllä. Esim temperamenttipiirteet ovat valmiina ja ovat pysyviä. Suvussa kulkevat rasitteet ovat valitettavasti sellaisia että niille ei oikein mitään voi. Oman kokemuksen piirissä juuri tämä pihiys. Minusta tuli sekamuoto: pystyn luopumaan omastani toisen hyväksi, mutta yksityisessä arkielämässäni olen pihi (tai vaatimaton, jos niin halutaan sanoa). Lähisukulaisissani näen pihiyttä sen puhtaimmassa muodossa. Ei senttiäkään toisten hyväksi ja sen lisäksi vielä oma elämä kituuttamista. On kyllä ikävä piirre, todellinen rasite, mutta minkäs luonnonvoimille mahdat. Vaikea keksiä pihiydestä mitään hyvää sanottavaa. Varsinainen elämänilon tappaja se on. 

Minun kohdalla on ainakin periytynyt. Tunnen oikein fyysistä pahaa oloa kun käytän rahaa johonkin sellaisiin asioihin jotka eivät ole aivan välttämättömiä. Isäni on samanlainen vaikka rahaa riittää niin ei koskaan osta mitään turhaa tai juhlista mitään. Samat vaatteetkin 90-luvulta lähtien.

Kyllä se kokemukseni mukaan jossain määrin periytyy. Puolisoni äiti on pihi ja olen saanut tehdä töitä kouluttaakseni puolisoa asiassa. Tämä on onneksi tuottanut ajan saatossa tulosta, joten en luopuisi toivosta. Varsinkaan kun kyseessä on lapsi, jota voi vielä hyvinkin muokata. Alkaisin tekemään töitä asian eteen. 

Pihiys ei ole periytynyt ainakaan veljelleni.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ominaisuudet ovat geeneissä. Mitä ominaisuuksia ympäristö (kasvupaikka, vaikutteet) vahventaa, niistä tulee hallitsevia. Joskus jokin piirre on hallitsevana jo pienellä yksilöllä. Esim temperamenttipiirteet ovat valmiina ja ovat pysyviä. Suvussa kulkevat rasitteet ovat valitettavasti sellaisia että niille ei oikein mitään voi. Oman kokemuksen piirissä juuri tämä pihiys. Minusta tuli sekamuoto: pystyn luopumaan omastani toisen hyväksi, mutta yksityisessä arkielämässäni olen pihi (tai vaatimaton, jos niin halutaan sanoa). Lähisukulaisissani näen pihiyttä sen puhtaimmassa muodossa. Ei senttiäkään toisten hyväksi ja sen lisäksi vielä oma elämä kituuttamista. On kyllä ikävä piirre, todellinen rasite, mutta minkäs luonnonvoimille mahdat. Vaikea keksiä pihiydestä mitään hyvää sanottavaa. Varsinainen elämänilon tappaja se on. 

Kyllä minun mielestä pihiydessä on hyvätkin puolensa, mm. ekologisuus kun ei ostella asioita turhaan. Vaatteet ja elektroniikka kestää vuosia tai kymmeniä. Tämä ei kuitenkaan kuulosta hyvältä teidän palstalaisten korviin koska olette tuhlailevaista sorttia. Siispä painakaa päänne pensaaseen, jatkakaa tuhlausta ja painakaa alaspeukkua. Muistakaa samalla äänestää vihreitä jotta omatuntonne puhdistuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ominaisuudet ovat geeneissä. Mitä ominaisuuksia ympäristö (kasvupaikka, vaikutteet) vahventaa, niistä tulee hallitsevia. Joskus jokin piirre on hallitsevana jo pienellä yksilöllä. Esim temperamenttipiirteet ovat valmiina ja ovat pysyviä. Suvussa kulkevat rasitteet ovat valitettavasti sellaisia että niille ei oikein mitään voi. Oman kokemuksen piirissä juuri tämä pihiys. Minusta tuli sekamuoto: pystyn luopumaan omastani toisen hyväksi, mutta yksityisessä arkielämässäni olen pihi (tai vaatimaton, jos niin halutaan sanoa). Lähisukulaisissani näen pihiyttä sen puhtaimmassa muodossa. Ei senttiäkään toisten hyväksi ja sen lisäksi vielä oma elämä kituuttamista. On kyllä ikävä piirre, todellinen rasite, mutta minkäs luonnonvoimille mahdat. Vaikea keksiä pihiydestä mitään hyvää sanottavaa. Varsinainen elämänilon tappaja se on. 

Kyllä minun mielestä pihiydessä on hyvätkin puolensa, mm. ekologisuus kun ei ostella asioita turhaan. Vaatteet ja elektroniikka kestää vuosia tai kymmeniä. Tämä ei kuitenkaan kuulosta hyvältä teidän palstalaisten korviin koska olette tuhlailevaista sorttia. Siispä painakaa päänne pensaaseen, jatkakaa tuhlausta ja painakaa alaspeukkua. Muistakaa samalla äänestää vihreitä jotta omatuntonne puhdistuu

Olen samaa mieltä. Kirpputoreilta saa hyviä vaatteita halvalla. Naurettavaa ostaa joka vuosi uudet muotivaatteet vaikkei vanhoissa ole pienintäkään vikaa. Ja se rakas puhelin pitää tietysti päivittää uusimpaan malliin koko ajan. Vanhemmat laitteet on sitä paitsi tehty kestämään pitempään kuin nämä älyvekottimet. Kohta koko maapallo hukkuu roskaan.