Lue keskustelun säännöt.
Pitikö omat vanhempasi esimerkiksi musiikkia, taidetta, tanssia ja kirjallisuutta "hömpötyksinä"?
22.05.2021 |
Olivatko/ovatko vanhempasi ihmisiä, joiden mielestä ainut "oikea" työ on raskasta ja fyysistä, jossa vuodatetaan verta, hikeä ja kyyneleitä ja paheksuivat, jos osoitit kiinnostusta joihinkin muihin "hömpötyksiin"
Muistan omasta lapsuudesta, että meidät sisarukset opetettiin pienestä alkaen "tekemään työtä" ja tässä tapauksessa työn piti mieluiten olla ruumiillista työtä. Vetosivat ja vetoavat edelleen "vanhoihin hyviin aikoihin", kun kaikki piti tehdä kotona itse ja levätä ei ehtinyt, töissä painettiin pitkää päivää maaseudulla, josta he ovat kotoisin, vanhempansa eli isovanhempani olivat tilallisia ja työnsarkaa riitti kuolemaan asti. Ja tätä vanhempani niin ihannoivat.
Osoitin lapsena kiinnostusta tanssiin ja olin siinä todella lahjakas, mutta vanhempani eivät tietenkään tukeneet tätä "hömpötystä", joten se loru loppui ennenkuin alkoikaan. Välillä mietin ja haaveilen, että missä sitä olisinkaan nyt, jos minusta olisi tullut todella hyvä tanssija, olisinko uran tehnyt isoilla kansainvälisillä areenoilla? Sitä en voi koskaan tietää. Pitäkää te muut haaveistanne kiinni paremmin. Itse olen nykyään toimistotyössä ja asun kaupungissa enkä ole juurikaan tekemisissä vanhempieni kanssa, koska loukkasin heitä muuttamalla työn perässä "snobilaan" :)
Mites teillä?
Kommentit (28)
Nää kaks edellistä viestiä on kirjottanu siis se M27.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 70-luvulla, vanhemmat 30-40-luvuilla. Kansakoulupohjalta menivät. Aina on viety kirjastoon ja kannustettu lukemaan, sain jopa pianon joka silloin maksoi järkyttävästi.
Taideharrastuksien ansiosta myös löysin oman lokeroni työelämässä.
Minä tulen kulttuurikodista ja toinen vanhempani on työkseen luovalla alalla. Hän tulee maalta ja hänen perheensä ei ikinä ymmärtänyt tätä alavalintaa(ja nuorena hän opiskelikin "kunnon ammatin" äitinsä pakottamana. Kulttuuria ei heillä ymmärretty ja hän joutui harrastamaan salaa. Myöhemmin hän sitten ajautui ammatikseen alalle.
Täällä päin on joillakin ihmisillä tapana ajatella jopa että lapsia ei kannata kannustaa opiskelemaan ettei heistä vain tule laiskoja. Eli kaikkea ei fyysistä pidetään laiskuutena ja joutavuutena. Onneksi ei tarvitse paljon olla tämän porukan kanssa yhteydessä. Olen asunut muuallakin kulttuurikaupungeissa ja harrastanut paljon luovia juttuja ja on paljon ystäviä taiteilijoissa ja muusikoissa. Viihdyn heidän seurassaan erinomaisesti.
Lapsena kotonamme luettiin paljon ja sain harrastaa tanssista musiikkiin. Tapasin paljon kulttuuriväkeä, taiteilijoita, kirjailijoita ja elokuvaporukkaa.
Kyllä minunkin luova itsetuntoni on latistettu täällä. Vasta nyt keski-ikäisenä uskallan tuoda omia teoksiani esille.
Minä olen opettajien lapsi ja kyllä kulttuuri oli voimakkaasti meidän elämässä mukana. On kuljettu kaiken maailman museot ja kirkot läpi. Lapsena se ei ollut aina niin inspiroivaa... joskus mökötin kirkon rappusilla enkä suostunut menemään sisälle.
Olen kyllä aikuisena ymmärtänyt kasvatukseni arvon, ei siinä mitään. Onneksi jaksoivat vaikka oltiin vastahakoisia veljen kanssa.
Eivät pitäneet.
Olivat onneksi rohkeita omissa valinnoissaan.
Esim. isäni sai selkäänsä hommatessaan korkkeja keräämällä ekan kameransa. Kameroiden avulla hän on luonut oman yrityksensä menestyksekkään uran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen opettajien lapsi ja kyllä kulttuuri oli voimakkaasti meidän elämässä mukana. On kuljettu kaiken maailman museot ja kirkot läpi. Lapsena se ei ollut aina niin inspiroivaa... joskus mökötin kirkon rappusilla enkä suostunut menemään sisälle.
Olen kyllä aikuisena ymmärtänyt kasvatukseni arvon, ei siinä mitään. Onneksi jaksoivat vaikka oltiin vastahakoisia veljen kanssa.
Mä taas olin ihan duunareiden ( ja myöhemmin yrittäjien ) lapsi ja oon ihan pienestä asti rakastanut museoita ja kirkkoja ( ja hautausmaita). Isäni on aina ollut todella taitava tarinan kertoja ja siksi kaikki paikat ovat tulleet todella eläviksi.
Ehkä tämän vuoksi omakin lapseni on ollut aina kiinnostunut historiasta.
Kyllä minäkin muistan lapsuudestani ja nuoruudestani vastakkainasettelun fyysinen työ - henkinen työ. Fyysinen työ oli oikeaa työtä. Henkisen työn tekijät olivat yhteiskunnan elättejä. Koulutukseen meillä kyllä kannustettiin, mutta ei koulunkäynti vapauttanut fyysisistä töistä. Minua selvästi nuorempi veljeni oli myös perinteinen mies eli koulutetut ihmiset ja henkisen työn tekijät eivät olleet ihan täyspäisiä. Minäkin sain kuulla monenlaista kettuilua, kun lukion jälkeen lähdin opiskelemaan yliopistoon. Myös veljen avovaimo oli samaa maata kuin veljeni. Avovaimon sisko ja tämän mies olivat molemmat korkeakoulutettuja ja varsinkin miestä ivattiin, kun muka ei osaa tehdä mitään käytännöllistä. Ja nämä kokemukset ovat viime vuosisadan lopulta ja tämän vuosisadan alusta.
Mun molemmat vanhemmat ovat syntyneet siis vuonna 1965.