Mikä vanhaa ystävääni vaivaa?
45 v ikäinen ystäväni ( nainen) on muuttunut kovin erikoiseksi. Olen tuntenut hänet nuoruudesta saakka. Hän oli ennen hyväntuulinen ja positiivinen. Nykyään valittaa kaikesta.
Esim. Kerrostalossa naapuripariskunta riitelee, hän menee soittamaan ovikelloa ja valittamaan siitä.
Joku tekee toisinaan päiväaikaan remonttia, valittaa isännöitsijälle kun ääni häiritsee.
Jollain on illanvietto, kuuluu ääntä hän soittaa poliisit.
Joku jättää auton väärälle paikalle, käy valittamassa. Jättää heippalappuja milloin mistäkin, milloin kenellekin.
En olisi ikinä uskonut että hänestä tulee tuollainen vihamielinen ja katkera kaikesta valittaja ja varsinainen myrkynkeittäjä. Mikä tuollaista voi saada aikaan? Mitn voi luonne noin muuttua? En oikein viitsi kommentoidakaan kauheasti kun suuri osa yhteydenpidosta on tuota nillittämistä KAIKESTA mahdollisesta.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Aika monesta tuon ikäisenä tulee mielipuolinen sekopää. Kuvailemasi ei edes ole sellaista.
Sä taidat olla samassa jamassa muutaman vuoden päästä. Riskiryhmää kommentisi perusteella.
Miksi et ota asiaa hänen kanssa itse eislle? Jos on ystävä? Pitää kyetä asioista kasvotusten puhumaan.Eikä muille seläntakana tai tällä kysellä.Täällä ei lääkäreitä, EI alan ammatti ihmisiä,tekemässä sinulle hänestä diaknoosia!Mitä autaa ystävyys suhdetta,määritellä täälä häntä? Jos te ette kykenen puhumaan vaikeistakin asioista? Oletan maalikona,en tiedä!Hänellä on hormoonit sekaisin. Voi olla vaihdevuodet? Monella yllätys yläty ,ne aalkaa ennen 40v. Personan muutos kertoo.Toinen hän on valtava tressi alla .Korona yli 1v. Monen elämä loppunut ,tilalle tullut valitaa ihan kaikesta ja kaikialle ikään katsomatta!
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ota asiaa hänen kanssa itse eislle? Jos on ystävä? Pitää kyetä asioista kasvotusten puhumaan.Eikä muille seläntakana tai tällä kysellä.Täällä ei lääkäreitä, EI alan ammatti ihmisiä,tekemässä sinulle hänestä diaknoosia!Mitä autaa ystävyys suhdetta,määritellä täälä häntä? Jos te ette kykenen puhumaan vaikeistakin asioista? Oletan maalikona,en tiedä!Hänellä on hormoonit sekaisin. Voi olla vaihdevuodet? Monella yllätys yläty ,ne aalkaa ennen 40v. Personan muutos kertoo.Toinen hän on valtava tressi alla .Korona yli 1v. Monen elämä loppunut ,tilalle tullut valitaa ihan kaikesta ja kaikialle ikään katsomatta!
Se on vähän vaikeaa ottaa puheeksi, että miten olet nykyään niin ilkeä muille, valitat kaikista ja olet outo. Mitä on tapahtunut? Kun tuntuu etti itse näe tilannettaan ollenkaan. Vika on muissa, jotka ovat vääränlaisia. Pitäisikö ehdottaa omakotitaloa asumismuodoksi?
T. Ap
Kyllä se täällä selviää mikä on ystäväsi tilanne. Näytä tämä ketju hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ota asiaa hänen kanssa itse eislle? Jos on ystävä? Pitää kyetä asioista kasvotusten puhumaan.Eikä muille seläntakana tai tällä kysellä.Täällä ei lääkäreitä, EI alan ammatti ihmisiä,tekemässä sinulle hänestä diaknoosia!Mitä autaa ystävyys suhdetta,määritellä täälä häntä? Jos te ette kykenen puhumaan vaikeistakin asioista? Oletan maalikona,en tiedä!Hänellä on hormoonit sekaisin. Voi olla vaihdevuodet? Monella yllätys yläty ,ne aalkaa ennen 40v. Personan muutos kertoo.Toinen hän on valtava tressi alla .Korona yli 1v. Monen elämä loppunut ,tilalle tullut valitaa ihan kaikesta ja kaikialle ikään katsomatta!
Se on vähän vaikeaa ottaa puheeksi, että miten olet nykyään niin ilkeä muille, valitat kaikista ja olet outo. Mitä on tapahtunut? Kun tuntuu etti itse näe tilannettaan ollenkaan. Vika on muissa, jotka ovat vääränlaisia. Pitäisikö ehdottaa omakotitaloa asumismuodoksi?
T. Ap
Eli kuuntelet tästä eteenpäinkin hänen rähinäänsä ja nyökyttelet vain. Siinäpä onkin vasta hyvä ystävä.
Jos sinulla on faktat tiedossasi, niin fakta on faktaa ja ei sitä muuksi muuteta, vaikka toinen miten jankuttaisi. Kirjoitat vaikka paperille kaikki ne hänen hepulinsa, joista hän on kertonut ja otat paperin esiin sitten, kun olet kysellyt häneltä kuulumiset hyvin. Jos kuulumiset ovat sitä miten x teki noin ja x2 näin, niin ne eivät ole kuulumisia, vaan ohjaat juttelun takaisin asiaan. Jos hän käy sinunkin kimppuusi, niin sittenhän on tosi hyvä tilaisuus lähteä ajamaan asiaa.
Ystävyytesi ei ole ystävyyttä, jos et tee mitään.
Ehkä tämä korona-aika rajoituksineen on lisännyt kärttyisyyttä? Elämä on hiljentynyt kodin seinien sisälle, ja kaikki äänet ja naapuruston tekemiset ovat alkaneet häiritä? Ennen hän ei edes kiinnittänyt niihin huomiota?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä häiriinnyt asiasta vai onko hän sinullekin samanlainen? Oletko kertaakaan sanonut hänelle vastaan mistään, vaan kuunteletko vain suu auki hänen juttujaan ja nyökyttelet? Minä en ainakaan vitsisi kovin kauan kenenkään valittamista kuunnella, vaan kertoisin oman mielipiteeni selkeästi ja keskustelu jatkuisi niin kauan kunnes toinen tajuaisi oman muuttumisensa. Sinulla voisi olla nyt avain paluuseen, jos vain uskallat käyttää sitä.
Hän ei näe mitään ongelmaa omassa asenteessaan, muut vain ovat tällaisia ja tuollaisia. Ei näe käytöksensä kohtuuttomuutta. Nyt jo säälittää ne monet naapurit ja isännöitsijä, kun tekee valituksia melkein kaikesta. Itseä pelottaisi olla siinä talossa, kun ei tiedä mikä pienikin asia milloinkin kaataa kupin nurin.
Ap
Onkohan sun kaveris mun naapuri? ikinä ei sais mitään tehdä,kun kaikki häiritsee hänen elämäänsä.naputin naulakkoa seinään päivällä, hirveen huudon kera tuli ovelle.hommassa meni alle 10minuuttia. Olen lopettanut moikkaamisen, koska rouva ei moikkaa takaisin vaan alkaa sättimään. Naapurini on ilkeä, ja saanut minut monesti itkemään.olen juuri menettänyt minulle läheisen ihmisen, joten olen välillä itkuinen. Se itkukin häntä häiritsee.hän tuntuu olevan kovin yksinäinen, ehkä hänelle ei kukaan ole esittämässä toisenlaista näkökulmaa.on vain hän ja hänen paha olonsa.
Tarjoaisin ystävälle ensin hyvän sapuskan ja sen jälkeen puhuisin, enkä väistelisi hankalia asioita ollenkaan. Tekisin keskustelun perinpohjaisesti kaikessa ystävyydessä.
Koska ongelmien alkuperää ei ole ilmeisesti selvitetty tähän mennessä tai ystävän mielestä ongelmaa ei ole, niin silloinhan kaiken pitäisi olla kunnossa. Mutta ei näköjään ole, sillä eihän tuollainen peli vetele, että toinen melskaa ja räyhää joka suuntaan. Kai hän nyt on itsekin huomannut, että räyhäämisestä ei ainakaan asiat parane, saati sitten oma mieli, joten jonkun pitää muuttua. Onko se joku ihan hän itse vai koko maailma? Mielestäni vastaus on helppo. Haluaako hän yleensäkään paluuta vanhaan? Onko hän halukas tekemään jotain sen eteen, menemään alkuun vaikka lääkärin puheille?
Jos mamma ei halua muutosta tai ei ole halukas menemään muutoksen suuntaan, niin se olisi siinä ja minua ei näkyisi enää. En suostuisi toisen sylkykupiksi ja kuuntelemaan hänen sairaita juttujaan, vaan sanoisin, että mitta on täysi ja pidetään yhteyttä sitten kun hän on selvittänyt päänsä ja pystyy taas olemaan inhimillinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä häiriinnyt asiasta vai onko hän sinullekin samanlainen? Oletko kertaakaan sanonut hänelle vastaan mistään, vaan kuunteletko vain suu auki hänen juttujaan ja nyökyttelet? Minä en ainakaan vitsisi kovin kauan kenenkään valittamista kuunnella, vaan kertoisin oman mielipiteeni selkeästi ja keskustelu jatkuisi niin kauan kunnes toinen tajuaisi oman muuttumisensa. Sinulla voisi olla nyt avain paluuseen, jos vain uskallat käyttää sitä.
Hän ei näe mitään ongelmaa omassa asenteessaan, muut vain ovat tällaisia ja tuollaisia. Ei näe käytöksensä kohtuuttomuutta. Nyt jo säälittää ne monet naapurit ja isännöitsijä, kun tekee valituksia melkein kaikesta. Itseä pelottaisi olla siinä talossa, kun ei tiedä mikä pienikin asia milloinkin kaataa kupin nurin.
Ap
Onkohan sun kaveris mun naapuri? ikinä ei sais mitään tehdä,kun kaikki häiritsee hänen elämäänsä.naputin naulakkoa seinään päivällä, hirveen huudon kera tuli ovelle.hommassa meni alle 10minuuttia. Olen lopettanut moikkaamisen, koska rouva ei moikkaa takaisin vaan alkaa sättimään. Naapurini on ilkeä, ja saanut minut monesti itkemään.olen juuri menettänyt minulle läheisen ihmisen, joten olen välillä itkuinen. Se itkukin häntä häiritsee.hän tuntuu olevan kovin yksinäinen, ehkä hänelle ei kukaan ole esittämässä toisenlaista näkökulmaa.on vain hän ja hänen paha olonsa.
Näitä on varmasti monia. Mutta useimmiten 70-80- vuotiaita, harvemmin noin nuoria.
Tuo on aivan totta. Itselläni olisi myös pitänyt aloittaa paljon aiemmin hormoonikorvaushoito. Ärsyynnyin ihan mitättömistä asioista kun jälkeenpäin muistelee. Aloitin vasta sitten kun oireet pahenivat ihan sietämättömiksi. Kauan jaksoin vastustaa, et muka selviäisin ilman estrogeeniä.