Haaveissa vauva NO2. Endometrioosia ja lapettomuutta takana.
Moi!
Meillä siis onnellisesti saatu edellinen raskaus alkuun inseminaatiolla ja clomifeneilla. Nyt poitsu 1,8v ja miehen kanssa kuumeillaan toisesta.
Haaveillaan hirmuisasti luomuvauvasta, mutta ajatus tulevist apettymyksistä kalvaa mieltä, eikä tuo endometrioosikaan ole varmasti kokonaan poistunut.
Mulla kierron pituus yleensä 32-36 päivää, joten ei kovin hyvältä vaikuta. Epäilen siis kovasti munasolun irtoamista tapahtuvaksi ollenkaan.
Olisko täällä palstailemassa muita joilla on/ollut sama tilanne ja kuinka olette toimineet? Oletteko heti kääntyneet lääkärin puoleen vai yrittäneet itse tietyn aikaa?
Harmittaa, kun joutuu käymään näita ajatuksia läpi ja eihän sitä voi kieltää, ettenkö tässä murehtisi jo joutuvani kaikenmaailman tutkimuksiin.
Kertokaahan omista kokemuksistanne. Otan myös mielelläni neuvoja vastaan! Nyt on tsemppi tarpeen!
Kommentit (3)
vaikka ei varmaan konkreettista apua. Meillä pas-lapsi 10/05. Aloin jo nyt kesällä jännittää jatkoa, eli missä vaiheessa voidaan lähteä taas hoitoihin, onkohan taas stressaavaa työn ohessa, milloin opetan imetyksen, että voidaan " tosissaan" alkaa yrittää ym. Yksi kierto ehti olla kesäkuussa ja sitten heinäkuussa tulin jo raskaaksi. Oli suuri yllätys. Meillä ei mitään kauheeta " vikaa" , mutta mulla laparoskopiassa todettu jokunen endopiste ja pari kiinnikettä. Miehellä vasta-aineita spermassa.
Ei oltu kaavailtu ihan noin pientä ikäeroa, kuin mikä nyt tulee, eli 1,5 v. Mutta mikäs siinä, jos on tullakseen.
Eka lapsi saatiin 2 vuoden hoitojen jälkeen. Hoitoina iui, ivf, pas. Useita kertoja kutakin. Ei yhtään tärppiä ennen tätä varsinaista. Pakkasessa on vielä 2 alkiota.
Olethan varmaan testannut ovulaatiotesteillä, tapahtuuko ovulaatio? Kun tuossa viestissä epäilit. Toivottavasti teillekin tärppää mahdollisimman pian joko luomusti tai sitten hoidoilla.
Onnea teille, sinä joka jo omaat pikkukakkosen ja sinä joka odotat.
Tiedän muutamia tarinoita lähipiiristäkin, luomu ihmeitä, vaikka ei pitäisi niin edes käydä. Kuten Diana ja Neumannkin! Heitä en toki tunne, mutta hehän yrittivät esikoista neljä vuotta ja nyt tulee jo toinen:=)
Esikoinen sai alkunsa kuten teilläkin, inseminaatiolla. Clomeja olin syönyt myös. Poika oli parivuotias kun aloimme yrittää toista. Puolisen vuotta yritimme luomua, sitten aloin syödä clomeja ja terolutia mutta edelleen ilman muita hoitoja. Näin mentiin taas puoli vuotta kunnes aloitimme hoidot. Kahden epäonnistuneen inssin jälkeen jätimme asian " oman onnensa nojaan" . Pikku hiljaa unohdimme koko asian. Lopulta olin päässyt siihen pisteeseen ettei kavereiden ja sisarusten vauvauutiset kirpaisseetkaan vaan olin iloinen heidän puolestaan. Poika täytti 6 vuotta ja hänen kumminsa tulivat kuukauden ikäisen vauvansa kanssa juhliin. Pidin vauvaa sylissä ja mieheni sanoi: " varo ettei tartu" . Just joo.. Mutta se tarttui sittenkin! Samassa kierrossa olin raskaana, peruuttamattomasti. Ja ihan luomusti. Neljä vuotta siihen meni, hoidoilla ja ilman hoitoja mutta kyllä kannatti. Nyt meillä on maailman suloisin 1,3 v tyttö tokaluokkalaisen pojan seurana :) Tästä tuskin on mitään käytännön apua mutta toivottavasti tsemppiä odotukseen - joka on toivon mukaan lyhyempi kuin meillä!