Siis eikö luonteella, persoonallisuudella, huumorintajulla, älyllä, elämäntavoilla, koulutuksella, arvoilla ole juuri väliä? Pääasia ulkonäkö?
Miten ihmeessä sitä jaksaa edes vuoden ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole juuri puhuttavaa, jaettavaa, joka ei ole kiinnostava, mutta ulkonäkö on hyvä? Eikö siihen ulkonäköön totu ja turru aika nopeasti?
Kommentit (34)
Samaa oon ihmetelly ja vähän säälittääkin lähipiirin nuorison ja vanhempien sinkkuhenkilöiden tinderöinnit. Nuorison juttuihin en ole puuttunut, muuta kun neuvonut, että tasan ei mistään tinderistä osumia löydy, pitää etsiä arkitodellisuudesta.
Hieman oon koittanut eräitä auttaa järkkäämällä sokkotreffejä kavereille. Yksi juttu on onnistunut ja erään tutun leskimiehen ilmoitusta vähän tekstiosiltaan kerran autoin editoimaan niin heti tärppäsi ;)
Tutkimusten mukaan vaatimattomamman näköiset pariskunnat ovat onnellisempia kuin kauniit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö, hyvät seksitaidot ja varallisuus ensin ja kaukana näiden jälkeen tulee nuo muut epäolennaisuudet
Kavereille asetetaan siis paljon enemmän henkisiä vaatimuksia?
😅🤣🤣
no arvaa... tyhjästä on paha nyhjästä
No kyllä minulle ainakin tärkeintä on toimiva seksi ja samanlainen arvomaailma ja elämänasenne.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minulle ainakin tärkeintä on toimiva seksi ja samanlainen arvomaailma ja elämänasenne.
Ja sulle on varmaan sitten ok, jos 10v yhdessäolon jälkeen sä masennut, eikä sua seksi kiinnosta - on varmaam ihan ok, että puolisosi jättää sut sen takia?
Ulkonäkö = seksikkyys/haluttavuus
Ei pelkkä ulkonäkö riitä, mutta ilman sitä on kyse pelkästä ystävyydestä.
On väliä, juuri niillä on väliä. Sain ihan suoraan päin naamaa kommenttia kavereilta, että poikaystäväni ei ole minulle tarpeeksi hyvännäköinen. Viittasin kintaalla, olin löytänyt hyvän miehen. Yhdessä ollaan edelleen, oltu yli 20 vuotta ja hyvin menee. Mies on hyväntahtoinen, hellä, luotettava, älykäs ja tienaakin erittäin hyvin. Minkä kultakimpaleen olisin päästänyt käsistäni, jos olisin katsonut pelkkää ulkokuorta, tai uskonut toisten kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minulle ainakin tärkeintä on toimiva seksi ja samanlainen arvomaailma ja elämänasenne.
Ja sulle on varmaan sitten ok, jos 10v yhdessäolon jälkeen sä masennut, eikä sua seksi kiinnosta - on varmaam ihan ok, että puolisosi jättää sut sen takia?
Ihmiset toki saavat päättää suhteensa mistä syystä tahansa. Ihmissuhteet ovat vapaaehtoisia. Kyllä seksiä saa arvostaa :) Eikä seksi välttämättä masennukseen lopu.
Nykyään vaaditaan kaikki nuo ominaisuudet ja jos ei löydy niin ollaan mielummin sinkkuja.
Itse tunnen syntyneeni väärään aikakauteen. Ihailen vanhempieni avioliittoa, joka on kestänyt jo 60vuotta. Nykyään ulkonäkö on niin tärkeätä parinvalinnassa, että olen jättäytynyt näiltä markkinoilta suosiolla sivuun jo aikoja sitten. En täytä kauneusvaatimuksia. En ymmärrä nykypäivän instagram yms. ulkonäkökeskeistä maailmaa. Säälin nykypäivän nuoria, jotka räpiköivät yrittäen löytää sen oikean kumppanin, tässä muovisessa, epäaidossa maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö, hyvät seksitaidot ja varallisuus ensin ja kaukana näiden jälkeen tulee nuo muut epäolennaisuudet
Kavereille asetetaan siis paljon enemmän henkisiä vaatimuksia?
Tietenkin. Niiden kanssa halutaan viettää vain hyvää aikaa. Tietenkään ei kannata olla kusipää, että hylkää kaverit jos ongelmia tulee, mutta ei kukaan ole sellaisen kaverin kanssa tekemisissä jos vaikka puolen vuoden ajan vain kärtyää. Puolisolta tuon vielä voi sietääkkin. Ei parisuhteen omaisia sitoumuksia tms. jolloin on oltava jopa parempi kuin puoliso.
Kavereille ei sitten ulkonäöllä taas ole merkitystä, kun ei ole parisuhde. Ei ole tarkoitus lisääntyä, joten ainoastaan se kuinka hyvää seuraa ym. on merkitystä. Korostuu hyvin "tavallisilla" miehillä. Kavereita saa vaikka miljoona jos haluaa, mutta parisuhdetta ei kun ulkonäkö, pituus tms. ulkoinen seikka ei natsaa, mutta kaveriksi ryhtyisi monikin jos niiden kanssa haluaisi viettää enemmänkin aikaa.
Kumppani ei ole mikään bestis tai hyvän päivän tuttu jonka kanssa lörpötellään ja vitsaillaan. Se on semmoinen jonka kanssa pitäisi jakaa ne tylsät jutut, etupäässä kodinhoito.
Vierailija kirjoitti:
Kumppani ei ole mikään bestis tai hyvän päivän tuttu jonka kanssa lörpötellään ja vitsaillaan. Se on semmoinen jonka kanssa pitäisi jakaa ne tylsät jutut, etupäässä kodinhoito.
Toivottavasti et itse ole parisuhteessa, kuulostaa siltä että sulle yhteinen arki ei nappaa ja on tylsää. Ehkei kumppani ihan bestis välttämättä ole mut miksei voisi olla sen kaltainen? Ja ihan kuin se olisi jotenki väärin vitsailla kumppanin kanssa. Kuulostat ikävältä ihmiseltä
Ulkonäön merkitys parisuhteessa vähenee aika radikaalisti alkuhuuman jälkeen. Toki sillä on senkin jälkeen merkitystä mutta siihen tulee myös kaikenlaista muuta mitä ehkä arvostaa pitkässä juoksussa paljon, paljon enemmän.