Muita, joista ei tunnu luonnolliselta kutsua ihmisiä heidän nimillään?

Tiedostin tämän jo lapsena. Muistan kun yritin eskari-ikäisenä totuttaa itseni kutsumaan äitiäni äidiksi, mutta sitä ei kestänyt paria viikkoa kauempaa ja se vain jäi. Mikään ongelma tämä ei ole koskaan ollut, koska ainakaan tähän mennessä ei ole tullut vastaan tilanteita, joissa joutuisin kutsumaan jompaa kumpaa vanhempaani suuremmasta joukosta, jossa muutkin ihmiset ovat tuttuja.

Siitä päästäänkin siihen, että en kutsu ketään muutakaan miksikään. Jos haluan puhua, tulen heidän lähettyvilleen sen sijaan että huutaisin esimerkiksi ystävän nimeä kymmenen metrin päästä. Kolmanteen osapuoleen viittaaminen keskustelussa ei kuitenkaan tunnu vaikealta, se tulee täysin luonnostaan.