Sinä, jolla on ollut unettomuutta tai muu unihäiriö

Olen aina nukkunut huonosti, jo lapsesta alkaen. Nyt elämän puolivälissä edelleen jatkuu.

En lähes koskaan vaiha asentoa unissani, vaan herään ja käännän kylkeä. Välillä useita kertoja yössä.  Nukun öisin 5-7h keskimäärin. Teen vuorotyötä, joka ei ole hyväksi unettomuudelle. Yövuorojen välissä nukun noin 3-4h, vaikka olisi udeampi yövuoro peräkkäin. Herään aamuisin klo 5-7 välillä, vaikka valvoisin myöhään. Olen kokoajan väsymyksen tilassa. En nuku päiväunia, max 5-15min. 

Vaikuttaa välillä enemmän ja välillä vähemmän keskittymiseen, muistin pätkimiseen. Tärkeintä kuitenkin, en ota stressiä unesta. Vuosien kokemuksella tiedän, että aivot ottaa joskus tarvitsemansa. En tavoittele virkeyttä, siihen en tule koskaan pääsemään. Helpompaa tyytyä tähän ja koittaa elää, kun tuhlata aikaa etsiä helpotusta. Lääkkeitä en halua käyttää, niistä osasta riippuvuusriski ja annosta suurennettava, osasta pöhnä.

Silloin tällöin harvoin on ollut unihäiriöjaksoja. Joko niin että nukahtamisessa kestää kauan, jopa useita tunteja, tai niin, että herään muutaman tunnin unen jälkeen ilman mitään ulkoista syytä. Joskus harvoin on öitä, jolloin en nuku ollenkaan.

Unettoman tai vähäunisen yön jälkeisenä päivänä olen yleensä niin väsynyt, etten jaksa mitään. En esim. voi vastata silloin puhelimeen. Kognitiivisissa kyvyissä on luultavasti silloin runsaasti ongelmia, mutta koska jaksa keskittyä mihinkään tekemiseen, niin en ole saanut selville tarkemmin, millaisia.

Fyysisesti olo on silloin huono, kuin olisi ruhjeita ympäri kehoa, myös aivoissa. "Kuin olisi rekan alle jäänyt" on hyvä kuvaus.

Minulla on MS-tauti, mikä pahentaa em. oireita entisestään.

Onneksi unihäiriöjaksoja on harvoin ja yleensä ne ovat lyhytkestoisia (alle viikon). Kerran on ollut n. kuukauden mittainen jakso.

Aiheuttaa *tutusta. Yöt menee 3-4h unilla, jos niilläkään. Työt olen silti aina hoitanut kunnialla. Eniten ehkä kärsii oma elämä (vapaa-ajan jaksaminen). Nukahtamsilääkkeet auttaisivat, mutta niitä ei enää kukaan lääkäri uskalla kirjoittaa. Tilalle tyrkytetään mielialalääkkeitä, joita en syö. Uniongelmani ei ole mt lähtöinen, vaan ihan ns. rakenteellinen tai fyysinen tai miksi sitä nyt halutaankaan kutsua.

Olen tottunut siis elämään unettomana jo parikymmentä vuotta. Mistään huuhaa hoidoista (meditointi, villasukat, lämmin maito tms. ei todellakaan ole apua ollut koskaan tähän).

Fyysiseen terveyteen tämä toki vaikuttaa rankastikin, verenpaineet tapissa, päänsärkyä jne tulee vuosien varrella lisää koko ajan. Myös verenesokerit ja tulehdusarvot aina koholla.

Eipä tämä tästä muutu, Life is shit and then you die. :).

Kaksi asiaa mitkä Suomessa on aivan poskellaan, unettomuuden ja kivunhoito.

Onneksi omakohtaista isompaa kivunhoidon tarvetta ei vielä ole (Migreeniä lukuunottamatta, sekin oli vuosikymmenet tasolla, ota Burana, kyllä se helpottaa). Ei helpottanut! Nykyöön on onneksi täsmälääkkeitä, mutta iän myötä ja hormonitoiminnan laantuessa myös Migreenit ovat minulla vähentyneet.

Mun nukkumiseen vaikuttaa patjan kovuus, stressi ja kuutamo. Parhaiten nukun joko poikaystävätyynyn tai kissan kanssa. Painopeiton olen ajatellut hankkia.

Unettomuus on minulle sitä, että se uni ei vain tule, vaikka olisi kuinka väsynyt. Illalla käyn suihkussa, pesen hampaat, luen hetken kirjaa, sammutan valot, ja neljä tuntia myöhemmin makaan samassa kohdassa. Herään seitsemältä ja lähden töihin, illalla sama alusta. Ei auta unirytmi eikä unihygienia, ongelma on siinä, että unta ei vaan saa. Olen potenut tätä lapsesta asti, mikään ei ole auttanut, paitsi lääkkeet, mutta nekään eivät toivotusti. Rauhoittavat saavat aikaan pilven, joka kestää pari tuntia ja hiipuu hitaasti. 

Unettomuus ei ole varsinaisesti vaikuttanut kognitiivisiin kykyihin, sillä olen opiskellut maisteriksi ja olen melko vaativassa kokoaikatyössä. Yleiseen hyvinvointiin se tietysti vaikuttaa, olen aina vähän väsynyt ja apaattinen. Kärsin myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta, mikä voi lisätä yleistä väsymystä. En voi oikein koskaan tehdä mitään, mikä rikkoisi unirytmin, olen ollut viimeksi iltayhdeksän jälkeen ulkona uutena vuotena. Haluaisin lapsia, mutta pelkään vauva-arkea, koska jos nukkumisen määrä tästä laskee, sekoan aivan varmasti. Nuoruudessa olen ollutkin pariin otteeseen osastolla unettomuuden takia. 

Nukahtaminen kestää 1-3 minuuttia. "Unta" 5-7 tuntia. 4-6 heräämistä välillä kipujen ja puutumisten vuoksi.

Päivät unissa kävelyä motivaation puutetta. Vartin päikkärit iltapäivällä,. Sairaalassa muun vaivan vuoksi nukuttivat väkisin yöt miksi mutta ei se kemiallinen uni virkistä yhtään.

(tk. eläkeläinen)

Vietän sängyssä 8-14 tuntia, mutten nuku siitä kuin osan. Havahtelen hereille tuon tuosta. Hikoilen tai palelen, koskaan ei ole hyvä. Sellainen on normaali yöni, joten minulle on poikkeavaa jos joskus nukunkin 7h filmi poikki. Silloin tuntuu uudestisyntyneeltä. Luulen unihäiriöni olevan traumaperäistä, sillä heräilen painajaisiin ja kauhuihin, joissa olen muka unohtanut jotain tärkeää 10 vuotta sitten. Toisinaan herätän mieheni ja pyydän auttamaan minua löytämään oven, josta voin päästä pois pimeästä. Olen puolittain hereillä itsekin ja suuressa paniikissa, etten pääse pois "jostain". En tiedä mikä tämä paikka tarkemmin on. Kohtaus laukeaa, kun mies taluttaa pois makuuhuoneesta esim. vessaan ja valot päälle. Lapsuuteni oli vaikea ja pelontäyteinen.

Luonteeltani olen myös herkkä, yksi lapsistani on samanlainen jota huolet tuppaavat valvottamaan, mutta ei hän heräile, vaan lyhyen keskustelun jälkeen nukahtaa ja nukkuu kuin tukki. Omissa uniongelmissani on varmasti sekä geneettistä että traumaattista materiaalia mukana.

Tosi huonon yön jälkeen en voi ajaa autoa enkä opiskella, eli kognitio ottaa pahiten osumaa. Seuraavaksi tunteiden hallinta, eli hermot menee pienestä vaikka kuinka yritän hillitä. Olen silti tottunut univajeeseen, esim. 4 h unta ei vaikuta ajamiseeni, alle sen vaikuttaa tai jos 4h öitä on ollut useita putkeen.

Olen opiskellut vuosia ja pärjännyt näin, työelämä odottaa enkä tiedä miten käy. Positiivisesti toivon, että se olisi niin väsyttävää itsessään, että pystyisin nukkumaan. Todella rankan fyysisesti tai henkisesti kuormittavan päivän jälkeen lisääntyy todennäköisyys, että uni on syvää ja yhtäjaksoista. Tosin siinä on riskinä krapulamainen ja pöhnäinen tunne, kroppani ei ilmeisesti osaa enää pysyä unessa kuin max 3h kerrallaan.

Olen kärsinyt unettomuudesta niin kauan kuin muistan, olin ahdistunut ja neuroottinen jo varhaislapsuudessa. Sairastuin teininä masennukseen ja unettomuus meni tietenkin sen piikkiin kun siitä lääkärille ensi kertaa mainitsin. Pari kertaa yli viikon jatkunut totaaliunettomuus äitynyt psykoosiin asti, jonka vuoksi olen työkyvyttömyyseläkkeellä.

Unettomuus aiheuttaa paljon fyysisiä ja henkisiä oireita, jossain oli tutkimus että unettomuudesta kärsivät ihmiset toipuvat leikkauksista hitaammin kuin hyvin nukkuvat. Minusta hyvin looginen tutkimustulos, pahimmillaan unettomuus invalidisoi kun ei pysy edes pystyssä ja olo on kuin olisi kännissä. Lihaskivut, ääreisverenkierron heikkeneminen, päänsärky, oksentelu, vatsaongelmat, sydämentykytykset, pahentunut ahdistuneisuus jne ovat läsnä jo viimeistään 24h valvomisen jälkeen.

Lääkkeitä on kokeiltu paljon, pomminvarmaa lääkettä ei ole. Pahat unettomuuskaudet pitää katkaista imovanella tai stillnoctilla. Aina nekään ei tuo unta välttämättä ollenkaan, mutta hengissä oon pysynyt vielä.

Muita?

Miksi kyselet?

Kärsitkö itse unettomuudesta vai keräätkö vaan tutkimusaineistoa johonkin käyttöön, mihin?

Uneton lapsesta asti. Lapsuuteni oli pelottava ja traumaattinen. Olen opiskellut, tehnyt töitä, saanut lapsia. Olen saanut myös potkut yli kymmenestä työpaikasta myöhästelyjen ja poissaolojen takia, jotka unettomuus on aiheuttanut. Nyt 5-kymppisenä yritän työkyvyttömyyseläkkeelle (en ole päässyt), kognitiiviset kyvyt ja muisti ovat heikentyneet voimakkaasti viime vuosina.

Käytössä lääkearsenaali: Stilnoct, Ketipinor ym. kaikkea isolla annostuksella. Lääkitystä on ollut jo yli 30 v. 

Mulla oli jo lapsena nukahtamiseen liittyviä ongelmia, mutta varsinainen unettomuus alkoi parikymppisenä. Pahimmillaan unettomuus vaikutti tosi paljon päivittäiseen elämään. Päivät menivät kuin sumussa.

Olen syönyt elämäni aikana erilaisia lääkkeitä, mutta kokonaisuudessaan säännölliset elämäntavat ovat auttaneet parempaan uneen. 

Lapsesta asti unettomuutta. Lomilla nukun suhteellisen hyvin. Nukun noin 3-6 h yössä, viikonloppuisin vähän enemmän. Olen jo tottunut tähän ja pärjään näinkin. Tosin olen itkuinen ja alakuloinen usein. En saa nukahtamislääkkeitä, koska kuitenkin nukun vähän paremmin viikonloppuisin. Työpäivien jälkeen en jaksa muuta kuin maata sohvalla (en nuku päiväunia). Kesällä jaksan käydä joskus iltaisin lenkillä. Tuntuu, että olisin ainut univaikeuksista kärsivä. Tutut valittavat, jos nukkuvat 6 h. Minulle tuo on juhlaa.

Nukahtamisvaikeuksia ajoittain, sanotaanko nyt vaikka 1-2 kertaa viikossa. Voi mennä useita tunteja ennen kuin saan unen päästä kiinni, joskus menee koko yö ilman että nukahdan, vaikka olisin kuinka väsynyt. Olen huomannut, että rentoutumiseni uneen siirtymistä varten onnistuu vain tietyissä tilanteissa - hiukankin levoton olo, niin uni ei vain tule. Olen kokeillut vaikka mitä. Jos tulee täysin uneton yö, menee seuraava päivä täysin harakoille.