Korona imee mehut - kun mikään ei enää kiinnosta

Etätöitä on nyt takana vuosi ja 2 kuukautta. Ajatus joka-aamuisista valmisteluista töitä varten kuulostaa viikko viikolta epämiellyttävämmältä ajatukselta. Kuten moni muukin asia. Liikunta ei kiinnosta, kavereiden näkeminen ei kiinnosta, tekeminen ei kiinnosta. Mikään ei kiinnosta. Paitsi työ. Työtä voisin tehdä mieluusti aamusta iltaan joka päivä. Paljon olen tällaisia päiviä tehnytkin, työnantajalta salaa tietty, koska ylitöitä ei minulta ole vaadittu. Kuitenkin tuntuu, että se on ainoa mielekäs asia tällä hetkellä.

Alkuvuodesta kävin lääkärissä epäillen masennusta. Sittemmin olen kuitenkin päätynyt syyttämään koronaa. Olen ihminen, joka saa virtaa toisista ihmisistä. Mutta kun en näe ihmisiä, energia hiipuu. Myös energia nähdä muita ihmisiä. Kehä on valmis.

Tiedän, että pitäisi palata vanhaan ja lopettaa etätyöt, mutta ei voisi kyllä vähempää kiinnostaa.

Uskon että en ole ainoa tässä tilanteessa, kohtalotovereita? Oletteko tekin tyytyneet itsesääliin kun kiinnostus ei riitä?