Mitä tehdä jos mies ei halua ikinä lemmikkiä?

Laitat torille ilmoituksen että annetaan mies hyvään kotiin pitovaikeuksien vuoksi. 

Miehellä ei oo kauheasti hoivaviettiä. :(

Voit valita. Parisuhde vai lemmikki.

Joko tyydyt asiaan tai sitten eroat ja otat lemmikin. 

Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta

Olet varmaankin kuullut puhuttavan naisten luontaisesta hoivavietistä tai miesten sisäsyntyisestä vallanjanosta. Sukupuoliin liitetään usein tyypillisiksi katsottuja ominaisuuksia tai luonteenpiirteitä, joskus jopa niin karrikoidusti, että miehistä ja naisista puhutaan ikään kuin he olisivat kotoisin täysin eri planeetoilta.

MInkä lemmikin haluaisit ottaa? 

En voisi jatkaa suhdetta. Yhtä iso asia kuin halutaanko lapsia vai ei, asutaanko maalla vai kaupungissa jne. Toista ei voi muuttaa.

Haluat siis koiran tai kissan kanssa naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Voit valita. Parisuhde vai lemmikki.

Jos pitäisi valita, valitsisin ehdottomasti lemmikin.

T: M 40

-Tee lapsi/lapset miehen kanssa.

-Mene naimisiin ilman avioehtoa.

-Nosta omat rahasi käteiseksi ja piilota mieheltäsi.

-Odota jonkin aikaa ja irtisano itsesi töistä.

-Eroa miehestäsi ja ryhdy lähivanhemmaksi ja pyydä elatusapu lastensuojelun kautta.

-Hanki lemmikkieläimet

Minä ja mieheni pidämme molemmat kissoista ja mieskin aina lämmöllä muistelee lapsuudenkotinsa kissoja. Pitkään oli vain ei ei, kun ehdotin kissan hankintaa. Arvelin, että sellainen voisi olla lapsillekin kiva, vaikka tietysti itse hoitoon sitouduin. Viimein suostui, kun aika suoraan sitä vaadin, kissa tuli ja kaikki tykkää. Lapsille se on tosi tärkeä ja toiselle lapselle se on ollut suorastaan terapeuttinen. Myönnän, että ärsytti, kun mies niin kehui kissoja, mutta kun OMILLE lapsille olisi pitänyt tarjota vastaava kokemus, ei millään olisi viitsinyt, kauheasti vaivaa ja karvaa irtoaa ja ties mitä. Sanoisin, että aika harvalla miehellä vaan on mitään hoivaviettiä.

Pistä bilsa hana kiinni ja kun mies hyväksyy lemminkin,

niin bilsahana taas aukeaa:)

Masentavaa

Jätä se sika.

Jätä se sika ja ota tilalle hamsteri.

Tuollaiset asiat keskustellaan yleensä selviksi ennen kuin sitoudutaan avo- tai avioliittoon. Jos teillä on ollut lähtökohta, että ei lemmikkiä (et ole edes kertonut, että aiot tulevaisuudessa sellaisen ottaa), niin ei sinulla ole sitä myöskään oikeus nyt vaatia tai siihen painostaa.

Nämä on asioita joista puhutaan ennen yhteenmuuttoa. Samoin kuin lapset, raha-asiat, asuminen yms. Tunsitteko toisianne ollenkaan ennen kuin muutitte yhteen?

Vaihtoehtoja ei kauhean montaa ole. Niin kauan kuin nykyinen suhde jatkuu niin joko alistut partnerin päätökseen ja mielivaltaan mikä ennen pitkää johtaa varmuudella katkeruuteen. Voit kysyä itseltäsi mitä muuta hän tulee omalla päätöksellään kieltämään. Voit yrittää keskutelua ja selvittää mikä lemmikissä on niin vastenmielistä. Siihen menevä aika, karvat/kuola, raha vai sitooko lemmikki liikaa. Tai voit hommata lemmikin ja ilmoitusluontoisesti kertoa että tällanen tulee päivänä ***, ota tai jätä. Tai voit todeta että teidän kahden toiveet elämältä on liian kaukana toisistaan joten parempi erota. Vain sinä voit päättää.

Ohis, mulle lemmikit on elämäntapa. Kun tavattiin nykyisen ukon kanssa niin mulla oli kaksi koiraa ja kolme kissaa. Lisäksi kasvatan molempia pienimuotoisesti joten lauma kasvaa ajoittain suuremmaksi. Lemmikit alkoi olla jo lähellä vanhuusikää kun tavattiin eli tulossa oli nuorempia joko oman kasvatustyön tai muualta ostamisen muodossa. Myöhemmin ukko tunnusti elätelleensä toivoa ettei eläimiä enää tulisi ollenkaan kun silloisista aika jättäisi. Hämmästelin vähän koska olin tehnyt harvinaisen selväksi että tässä puhutaan elämäntavasta ja lemmikit tulee olemaan osa mun elämää jatkossakin. Koko paketti tai ei mitään, varsin yksinkertaista. Hän päätyi paketin kannalle ;D ja on nykyään hyvinkin luotetava ja osaava lemmikkien kanssa. Tulipa yksi koirista pelkästään hänen nimiinsä, harrastavat  ihan kivalla menestyksellä. Vähän tuli sanomista kun toteutin pitkäaikaisen haaveen ja ostin oman hevosen XD Tästäkin olin sanonut moneen kertaan, heppa tulee kun se on taloudellisesti mahdollista.

Itse olen elämäntapa koiraharrastaja ja koirattomaan elämään en suostu eikä minulle aseteta esim. yhden koiran rajaa. Omalla kohdalla se ettei toinen suostu koiraan on verrattavissa tilanteeseen jossa toinen haluaa lapsia ja toinen ei missään nimessä halua. Tämän teen jo parisuhteen alussa selväksi. Näin itselläni, kaikki eivät toki ole näin ehdottomia kun meitä on erilaisia.

Joo näistä pitää puhua jo etukäteen ennen yhteenmuuttoa. Olen erittäin koirarakas ja sanoin aikoinaan nyt jo eksälle, että haluaisin koiran tulevaisuudessa. Hän sanoi, että jos pidän hoitovastuun, niin kyllä se hänelle sopii sitten. Jäätyäni 50 %:n etätöihin päätin ottaa sitten koiran ja siitä parin vuoden kuluttua toisen vielä. Pidin hoitovastuun, mutta molemmat koirat kyllä tykkäsivät tosi paljon eksästäni ja hänkin niitä hoisi, mutta päävastuu oli minulla niin kuin sovittiin. 

Sonja kirjoitti:

Pistä bilsa hana kiinni ja kun mies hyväksyy lemminkin,

niin bilsahana taas aukeaa:)

Toinen on kiristää miestä, jos sillä on jokin tärkeä harrastus! Meillä on tuttavaperhe, jossa emäntä saa ottaa uuden koiran, kun mies haluaa ostaa uuden harrasteauton :D