Miksi jotkut olettavat omistavansa kaverinsa?
Pitää tehdä tiliä tekemisistä ja menemisistä.
Loukkaannutaan, jos kaveri menee yksin tai auta armias, jonkun muun kanssa.
Kaveruuden hiipuessa vielä väkisin kysellään kuulumisia ja odotetaan jotain.
Kaveruuden loppu on kuin suuri loukkaus. Pitäisi antaa "syy" mutta siitäkin otetaan herne nenään. Miksei voi vaan mennä eteenpäin ja molemmat etsiä sopivampia ihmisiä? Avioliitosta ja lehden kestotilauksestakin olen päässyt helpommin pois kuin joistain kaverisuhteista.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Väärä maailmankuva, epäonnistuneet markkinat tms.
Minua ei ostettu orjamarkkinoilta mutta siltä tuntuu.
Siksi minulla ei olekaan kavereita - en siedä sitä tunnetta että "pitäisi" vastata jollekin ja siellä toisessa päässä odotetaan jotain minulta.
Minä olen kai päinvastainen kuin ap kuvaili, kun en ole osannut tarvita tai vaatia ihmisiltä mitään. Mutta ihmiset haluavat olla tarvittuja ja silloin menevätkin niitä kohti, jotka tarvitsevat enemmän. Sama on käynyt parisuhteissa miesten kanssa, olen halunnut olla "helppo ja itsenäinen" kumppani, joka pärjää omassa seurassaan.. kunnes miehet ovat löytäneet avuttomampia naisia työpaikoiltaan joille ovat suunnanneet huomionsa minun sijaan.
Ei vapaata vangita voi
Me kumpikin tiesimme sen
Sinitaivaalla korkeuksissa
Sinun laulusi vapaana soi
Vierailija kirjoitti:
Siksi minulla ei olekaan kavereita - en siedä sitä tunnetta että "pitäisi" vastata jollekin ja siellä toisessa päässä odotetaan jotain minulta.
Voihan sen kaverittomuuden noinkin selittää itselleen. Veikkaan, että sinä et yleensäkään kykene olemaan ystävä tai edes kaveri kenenkään kanssa, koska et näe oman napasi takaa yhtään ketään muita ihmisiä ja peilistä näkyvä tyyppi riittää juttukaveriksi.
No että toinen pääsee eteenpäin eikä toista samoja virheitä enää muissa ihmissuhteissa. Ghostaajat on itsekkäitä, heitä ei kiinnosta.