Pystyisitkö jatkamaan suhdetta, jos puolisosi ei hyväksyisi lapsesi homoutta?
Pohdin ihan uteliaisuuttani yhtä lähipiirin tapausta. Nainen ollut pitkään yhdessä nykyisen miehensä kanssa, naisen poika kertoi olevansa homo ja mies ei hyväksy sitä. Pystyisitkö itse jatkamaan tällaisen miehen kanssa? Tuntemani pari on edelleen yhdessä, mutta minä en ehkä pystyisi, vaan valitsisin lapseni.
Kommentit (18)
Miten asia ei ole aiemmin käynyt ilmi?
Kyllä tuo minulle olisi niin iso arvomaailmojen yhteentörmäys, että meillä ei olisi yhteistä tulevaisuutta.
Jos puoliso olisi todella agressiivisesti homoutta vastaan, ni ero tulisi heti. Jos kyse ois sellasesta, että se oli aina ajatellut lapsen elävän tietynlaista elämää ja on vaikea suhtautua, kun ei voi tietää onko esim. lapsenlapsien saaminen välttämättä ollenkaan mahdollista jne. Sitten terapian kautta miettimään yhdessä jatkamista.
Tottakait. Enhän minäkään homoutta hyväksyisi.
Ukko lentäisi pellolle. Vaikka on lasten isä. Ihan vain siksi, että pojalla olisi aina turvallinen ja hyväksyvä paikka, mihin tulla. Lisäksi arvomaailmoissamme olisi tämän myötä niin iso ero, ettei suhde toimisi enää muutenkaan. Nämä asiat ollaan kuitenkin keskusteltu jo suhteen alkumetreillä, joten melkoinen yllätys olisi.
En todellakaan katsoisi homostelijaa kotonani.
En usko, että suhde olisi koskaan edennyt tuohon saakka. Meidän molempien, puolisoni ja minun, ystäväpiirissä on homoja ja lesboja ja se on ollut selvää ihan alusta asti.
Aika vaikeaa olisi homofoobikon kanssa elää. Tosin, eiköhän tuo olisi tullut esille jo aikaisemmin...
En sietäisi, koska en siedä uusperhevirityksiä ylipäätään.
Jos kumppani ei hyväksyisi lastani syystä x, se olisi exit. Ainoa tilanne, jossa ymmärtäisin kumppania, olisi lapsen huumeiden käyttö tai väkivaltaisuus. Niissäkin tilanteissa pitäisi miettiä kovasti.
No huhhu mitä vastauksia :D vai pistäisitte jopa oman lapsen pihalle. Järkyttävää porukkaa tällä palstalla!
On se vaikea joutua kuuntelemaan yön pimeinä tunteina kun joku panee omaa poikaa. Koitin alussa ajatella että kyse on rakkaudesta vaikka myönnän etten syvällä sisimmässäni, perinteisenä heteromiehenä, pysty käsittelemään asiaa. Viikossa rakensin pojalle tallinpäätyyn oman huoneen. Siellä on hyvä homostella.
Mulla on teini-ikäinen tyttö (17) jolla poikaystävä lähes kymmenen vuotta vanhempi.
Sekin on vaikea sulattaa.
Eukko yritti aikoinaan kolmattakin lasta. Salaa tekemäni vasektomian tuomalla syvällä pieteetillä paneuduin asiaan.
En todellakaan lähtisi tekemään lapsia jonkun homofoobikon kanssa. Hyi.
Joo toi homostelu on aika inhaa että ymmärrän kyllä jos sitä ei hyväksy. En mä kyllä kattelis mitää hinttareita. Täällä maalla sellaisia vedetää traktorin perässä että loppuu se homoilu.
Lapsi ja minä jäisimme kotiin ja mies saa pakata kamppeensa ja etsiä uuden asunnon. Tuollaista henkistä väkivaltaa en hyväksyisi missään nimessä. Homofobialle ehdoton ei: olen häipynyt treffeiltäkin kesken, kun treffikumppani laukoi mukamas hauskan homovitsin.
Vierailija kirjoitti:
Joo toi homostelu on aika inhaa että ymmärrän kyllä jos sitä ei hyväksy. En mä kyllä kattelis mitää hinttareita. Täällä maalla sellaisia vedetää traktorin perässä että loppuu se homoilu.
Olet oksettava. Maailma olisi parempi paikka jos sun kaltaiset ihmiset kuolisi.
En ja en alun perinkään seurustelisi tuollaisen ihmisen kanssa eikä hänkään minun.
En jatkaisi. Toisaalta en usko, että koskaan tuommoiseen tilanteeseen joutuisinkaan sillä ottaisin kyllä hyvin selville kumppanin arvot ovat samat kuin minun ennen kuin hänen kanssaan menisin naimisiin.