Mies aina huonolla tuulella, mitä tehdä?!
Olemme seurustelleet neljä vuotta ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana mies on ollut lisääntyvästi äreä ja huonotuulinen, kommentointi välillä kärkästä sekä mustavalkoisen negatiivista. Äreyttä on ollut aiemminkin, mutta nykyään se tuntuu olevan perus mielentila. Onko nyt vaan oltu niin kauan yhdessä, että ns. oikeat luonteenpiirteet tulevat kunnolla esille vai mikä?
Mielellä on fyysistä sairastelua ja toki ymmärrän sen vaikuttavan kaikkeen, mielialaankin. Mutta... mitä kaikkea ja miten kauan pitää jaksaa, jos mikään ei muutu? Ja jos ja kun mies on enemmän ja vähemmän huonotuulinen aina silloin, kun vietämme aikaa yhdessä?
Itse pyrin pitämään hyvää tunnelmaa ja ilmapiiriä yllä ja ohittamaan miehen kärkkäät kommentit tai huonotuulisuuden. Mutta se harvoin auttaa silloin kun mies on kyseisellä tuulella.
Kommentit (40)
Tirvase lärviin niin tulee jotakin aihetta
Vierailija kirjoitti:
Itse olin aikanaan 6 vuotta miehen kanssa joka oli jatkuvasti huonolla tuulella. Syynä oli aina ”olen väsynyt”. Ei kuitenkaan alkanut menemään nukkumaan aiemmin tms. Erosin sitten lopulta. Mies ei olisi halunnut erota, oli mielestään hyvin onnellinen kanssani.
Tätä myös ihmettelen! Mies aina sanoo olevansa kanssani onnellinen ja rakastaa, mutta käytöksestä sitä on hankala päätellä.
Huonoa tuulta perustellaan myös usein väsymyksellä tai kivuilla (sairauteen liittyen). Mutta ei kai kukaan voi kuvitella, että kenenkään toisen pitäisi jaksaa toisen jatkuvaa huonotuulisuutta ja äreyttä, johtui se mistä vaan.
Seksielämä on pääosin hyvää ja intohimoista. Miehellä ajoittain pientä toimimattomuutta, mutta toimiessaan hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Hormonihoitoa voi miehetkin saada. Sillä on vaihdevuodet, ne tulee miehillekin ja voi tulla jo päälle nelikymppisenä.
Testosteronitaso oli mittauksessa normaali, vaikka epäilin ettei olisi. Ei siis varmaankaan mitään hormonihoitoa saa.
Täysin selvä seksin ja läheisyyden puute. Vituttaahan se tervettä miestä.
Vierailija kirjoitti:
Täysin selvä seksin ja läheisyyden puute. Vituttaahan se tervettä miestä.
Luitkohan ollenkaan vastauksia vai päätitkö täräyttää omasi ihan kylmiltään? :D
Miehellä on ehkä aiempikin kokemus samanlaisesta erosta ja on myöntänyt, että sairauden oireoden vuoksi ei jaksanut aina samalla tavalla osallistua ja innostua asioista. Mutta pitäisikö sen vuoksi ehkä yliymmärtääkään kiukuttelua ja vihaisuutta? Sairaus ei ole mikään henkeä uhkaava. Mutta aiheuttaa jonkin verran kipuja ja väsymystä. Ja ilmeisen paljon huonoa tuulta. Ymmärtää olen koittanut, mutta nyt tuntuu,että raja alkaa tulla vastaan.
Ilmoitat, että purkaa sen pahan olonsa vaikka nyrkkeilysäkkiin, mutta sinä et ole hänen pahan olonsa paskaämpäri. Monesti ihmiset ei edes tajua miten paljon ne valittaa ja äksyilee, koska siitä vaan tulee tapa ennen kuin niille sanoo, että nyt riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitat, että purkaa sen pahan olonsa vaikka nyrkkeilysäkkiin, mutta sinä et ole hänen pahan olonsa paskaämpäri. Monesti ihmiset ei edes tajua miten paljon ne valittaa ja äksyilee, koska siitä vaan tulee tapa ennen kuin niille sanoo, että nyt riittää.
Tämä! Olen asiasta muutamia kertoja jo aiemmin sanonut, kun on aina huonolla tuulella tai kommentointi on vihaista ja mustavalkoista tai sekä että. Tuntuu ettei mies itse huomaa ollenkaan, kun on samaan moodiin "vajoamassa", itse tunnistan jo aikaisin, että taas sitä mennään samaa rataa. Että onko huomauttamisestakaan mitään hyötyä, kun aina kohta taas ollaan samassa tilanteessa...? Vai alanko järkiään huomauttamaan koko ajan asiasta jolloin mies ehkä huomaisi, kuinka usein tätä tapahtuu, mutta samalla varmasti myös ärsyyntyisi siitä(kin).
Mun mieheni oli stressin vuoksi todella kusipää mulle.Ärsyyntyi monista asioista mitä tein väärin hänen mielestään. Tuli mitta täyteen, lähdin pienten lastemme kanssa vanhempieni luokse "karkuun". Tuli hakemaan pois parin yön jälkeen ja ymmärsi käyttäytyä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni oli stressin vuoksi todella kusipää mulle.Ärsyyntyi monista asioista mitä tein väärin hänen mielestään. Tuli mitta täyteen, lähdin pienten lastemme kanssa vanhempieni luokse "karkuun". Tuli hakemaan pois parin yön jälkeen ja ymmärsi käyttäytyä paremmin.
Tätä olen myös miettinyt, että viimeisenä oljenkortena koitan vielä tämän, laitan vaikka suhteen katkolle ja miehen miettimään käytöstään ja mikä se on elämässä tärkeää. Jos haluaa suhdetta jatkaa niin käytöksen on muututtava, jos taas ei niin asia on sillä selvä. Eipähän tarvi tätäkään asiaa enää miettiä sitten. Olen niin kyllästynyt jatkuvaan huonotuulisuuteen ja kärttyisyyteen, että jotakin täytyy muuttua, jos meinataan suhdetta jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Missä miehen isä on?
??
Olisiko näin viikonloppuna aikaa kirjoitella lisää näkemystä ja vinkkejä asiaan?
Selvä masennus. Ihmeellisiä kommentteja täällä.
Onko miehelle tullut kiireitä?
Onko hänellä rauhallista omaa aikaa?
Itse olen sellainen, että alkaa ärsyttää, jos joudun olemaan pitkään ihmisten kanssa. Jos siihen lisätään muuta rasitetta, kuten nälkä, jano, kuumuus tai stressi, niin sietokynnyksen ylittyminen on varmaa. Ehkä miehelläsikin on alkanut raja ylittyä, ei siksi että sinussa olisi vikaa, vaan siksi että juuri hänelle riittävä taso rasitetta ylittyy yhdessä sosiaalisuuden ja muiden asioiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Selvä masennus. Ihmeellisiä kommentteja täällä.
Miten sitten jatkaa ja kannatella miestä? Olen koittanut tuoda hyvää ja positiivista ilmapiiriä, ymmärtää, antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos näitä kiukutteluja. Mutta raja se alkaa täyttyä minullakin, olipa sitten kyse vaikka masennuksesta. Ei sitä vaan jaksa pidemmän päälle, jos toinen on koko ajan naama rutussa ja vihamielinen.
Neuvosi?
Mies piristyisi, kun pääsisi välillä toistenkin naisten kanssa puuhastelemaan.