Kumppanin huono itsetunto

Ihan samassa tilanteessa olen ollut. Toista kantamassa ja syntipukkina. Varsinkin alussa mausteena rajua mustasukkaisuutta.

Nyt yli 20 v sinnittelyn jälkeen ero. Ei muutu miksikään, jos ei jokin siellä hänen päässään mene uuteen asentoon esim. terapiassa. Sinä et siihen voi vaikuttaa.

Tällä kokemuksella sanoisin, että luovuta (=pelastaudu). Uskomattoman raskas taival edessä. Voihan sen terapiakortin katsoa ensin, varmasti käy suht nopeaan selville onko "perusta korjattavissa".

Sama juttu paitsi että huonoitsetuntoisena olin minä se syntipukki. Aina kun minua haukuttiin niin tuli olo että pitää päästä pois enkä kelpaa.

Onko mitään mielialalääkettä käytössä, voisi olla hyvä että jotain ois tasaamaasa mielialaa.

Kertokaa ihmeessä lisää kokemuksia, minulla sama ongelma.

Aika monellakin voi olla huono itsetunto, mutta ero onkin siinä miten se ilmenee. Toisilla on jatkuva päteminen ja muidentallaus meneillään. He eivät muutu. Tallaajat on kehityskelvottomia.

Sitten on nujerrettuja, jotka kuitenkin kykenee hyvään, itseään korostamatta. Monesti esim ulkonäkökompleksi tasoittuu iän myötä. Terapiat auttaa, jos kyky empatiaan on, eli jossain vaiheessa tajuaa olla myötätuntoinen myös itselle.

Parisuhde tai kaverisuhde ei ole hoitosuhde, mutta henkilölle voi sanoa, että ensin täytyy alkaa rakastaa itseään edes vähän, ennen kuin voi rakastaa muita.

Jos hän haluaa muuttua, toivoa on. Jos hän ei itse näe vikaa toiminnassaan, toivoa ei ole.

Tuollainen ihminen on sisäisesti todella rikki. Jotkut haluavat rakastaa ja rakkaudellaan pelastaa tuollaisen, toiset hylkäävät, jolloin hylkäämiskokemus toistuu ja toistuu toisesta suhteesta toiseen.

RED FLAG

Ihminen jolla on huono itsetunto (varsinkin nainen) pettää jossain vaiheessa lähes varmasti

Selvisin sillä, että lähdin. Annoin hänen selvitellä ongelmansa ihan itse. 

Plim

Kerro että rakastat osoita että rakastat.

Hyvä, että menee terapiaan.

Kerro myös omista tunteistasi, jos et jaksa.

Kerro hänelle silloin, kun tarvitset tukea sinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Aika monellakin voi olla huono itsetunto, mutta ero onkin siinä miten se ilmenee. Toisilla on jatkuva päteminen ja muidentallaus meneillään. He eivät muutu. Tallaajat on kehityskelvottomia.

Sitten on nujerrettuja, jotka kuitenkin kykenee hyvään, itseään korostamatta. Monesti esim ulkonäkökompleksi tasoittuu iän myötä. Terapiat auttaa, jos kyky empatiaan on, eli jossain vaiheessa tajuaa olla myötätuntoinen myös itselle.

Tämä on mielestäni se ydinkysymys. Olen täsmälleen samaa mieltä. Tulevaisuus todellakin riippuu siitä miten se ilmenee.

Vierailija kirjoitti:

RED FLAG

Ihminen jolla on huono itsetunto (varsinkin nainen) pettää jossain vaiheessa lähes varmasti

Ei tod.

Eivät nuo tekijät korreloi keskenään.

Oma kokemukseni on, että jos se huono itsetunto on siis ollut lapsuudesta lähtien, sitä ei sitten muuta mikään. Se on rakentunut niin syvälle, että se on jo toinen luonto. Mieheni on sisarussarjan nuorimmainen. Vanhemmat sisarukset mollanneet koko lapsuuden. Jäi vanhempiensa arvostuksen ja hyväksynnän ulkopuolelle. Minä yritin parhaani ja koitin pelastaa sen, mitä jäljellä oli! Ei onnistunut, yritin yli 30 vuotta. Se juurikin heijastui siihen meidän suhteessa, että minun olisi pitänyt täyttää se kolo, puute elämässä ja lunastaa se arvostus, onnistuminen elämässä mitä vaille jäi omassa. Menestyin työelämässä, synnytin useamman lapsen, tienasin tuohta ja sain arvostusta! No, eihän se ollut yhteistä, se oli minun! Yritin pönkittää miehen itseluottamusta, mutta se meni aina ns. kiville. Hän epäonnistui kaikissa hankkeissa. Halveksunta ja inho kohdistui sen jälkeen minuun! Kaikki oli minun vikani. Ero. En tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu....