Mies lupasi etta yritetaan vauvaa jos saan laihdutettua 50kg!

Ja eikun soittelemaan Painonvartijoihin!

Mutta terveyteni kannalta ehdottomasti oli hyvaksi! En vaan saa aikaiseksi, herkut vievat voiton. Voi hitto vie. Mies tietaa etta vauva olisi sellainen inspiraatio minulle etta saattaisin onnistuakin. Siksi ei suostu nyt siihen, eika se olisi kylla mikaan helppo raskaus nailla kiloilla!

ensimmäisen raskauden jälkeen mulle puhkesi masennuksen seurauksena ahmimishäiriö... nyt 3 vuotta ja 40kg jälkeenpäin on enää kilot jäljellä ja iso kuume toiselle lapselle. Mieskin on suostuvainen,mutta lääkäri ei.



Kilot tulivat 1-1½vuodessa ja mulla on nivelet ja jalat niin herkillä et PAKKO laihduttaa jos edes haaveilee toisesta lapsesta...



Mutta en edes osaa aloittaa...

t. ei-karppaaja

Onhan tuo miehesi vaatimus aika tiukka, mutta toisaalta aivan upea idea! Minä pudotin painoa yli 10 kiloa häitäni varten ollakseni hoikka morsian, ja se onnistui hyvin. Sen jälkeen ei sitten ole tullut mitään yhtä hyvää motiivia laihdutukseen. Nytkin olisi hyväksi pudottaa yli 10 kiloa, mutta en onnistu motivoimaan itseäni. Sinulla on nyt kaikkien aikojen motiivi: lapsi.



Toivottavasti miehesi seisoo sanojensa takana. Onnea laihdutusurakkaan! Olisipa minullakin noin upea kannustin (meillä on lapsiluku täynnä).

Montakohan vuotta reaalisesti kuluisi 50kg pudotukseen?

Taytyisi aloittaa nyt heti, olen 30v.



Kiitoksia kannustajille!



ap

Ja kun laihdut sinulla on myös kevyempi olo ja jaksat tehdä lasten kanssa enemmän.



Tsemppiä kilojen karistukseen. Et taida olla yksin =)

Tsemppiä matkaan!

Asutko sellaisella paikkakunnalla, jossa ois mahdollista saada henk. koht. valmentaja ja ravinto-ohjaaja kuntosalilta? Se vois auttaa tsemppaamaan!

jälkeen että kolmannessa raskaudessa olen normaalipainoinen. Laihdutettavaa mulla 30 kg. Multa on kahdessa ja puolessa kuukaudessa lähtenyt 8 kg ja 22 on siis jäljellä. Sama se kauanko menee, mutta läski lähtee nyt.



Noudatan samaa ruokavaliota kuin raskausdiabeteksen kanssa ja käyn lenkillä 3x viikossa (1-1,5 tuntia kerrallaan).



Tärkein juttu mulla on kuitenkin ollut henkinen valmistautuminen. Mä kävin itseni kanssa ajatusten vaihtoa 3 kuukautta ennen kuin aloitin laihduttamisen. Mietin huolellisesti miksi haluan laihtua, mikä saa minut syömään herkkuja, ajattelin asioita uudelta kannalta (eli miksi minun ei tarvitse joka päivä syödä herkkuja). Aina kun oli juhlat tulossa, annoin jo etukäteen itselleni luvan mässäillä mutta nyt olen muuttanut ajatusmaailmaani niin että vaikka on juhlat niin minun ei tarvitse syödä määrääni enempää... Ja että en jää oikeasti mistään paitsi, vaikka jätänkin joitain herkkuja syömättä.



Joskus kun kaupassa iskee tunne että olen ansainnut jotain kivaa, menen lehtihyllylle ja valikoin jonkun hienon ja sikakalliin lehden itselleni palkkioksi.



Vinkkinä voisin vielä sanoa, että hypnoosi ja suggestoterapia tehoaa myös ahmimiseen ja herkkujen syömiseen siinä missä tupakanpolttoonkin. Ja jos on asiansa taitava terapeutti, hän kyllä osaa ohjata sinut miettimään syömisesi ongelmakohtia.

muista kuitenkin laihduttaa terveellisesti, ja valvotusti.

esim. nlan kautta ravitsemusterapeutille ja kuten joku sanoi, personal trainer tms voisi olla hyvä.

Kuulostaa niin isolta pudotukselta, ettei taida onnistua omin konstein. Voit vielä voittaa vaikka vuoden laihduttaja -tittelin ja saat palkintoja!

ikään kuin asia olisi vain miehesi päätettävissä. Tai ehkä en osaa vaan katsoa asiaa niiden naisten kannalta, joilla mies päättää ja lupailee, meillä kun päätökset tehdään yhdessä.



Mutta hän on kyllä ihan oikeassa siinä, että olisi todella terveellistä laihduttaa ennen kuin yritätte raskautta ja muutenkin.

Olen ihan varma, että onnistut laihdutuksessa jos tahdot!

Onnea matkaan.

Mutta tuollaisia ehtoja en kuuntelisi mieheltäni. Erään tuttuni mies lupasi ulkomaanmatkan jos vaimo laihduttaa tietyn määrän. Painoni ei kuulu edes miehelleni, hän ei ole sellaisessa asemassa että voisi asettaa ehtoja. En ymmärrä kenen mielestä mies saa käyttäytyä noin?

Ja kun kieltäytyy herkuista totaalisesti, niin ei niitä parin viikon jälkeen edes haluta, vaan sokeri maistuu järkyttävän makealta, eikä sitä saata syödä.



Mulla lähti 3 viikossa 7 kg, eikä ole tullut takaisin. Vois olla hyvä alotus tommonen. Mä en siis ole mikään karppaaja, mutta syön hiilareita vältellen ja vaan " hyviä" hiilareita.

Kiristystä!! sehän on hienoa ,jos itse olet motivoitunut ja haluat muutosta, mutta jos minun mies tollalailla kiristäisi, saisi yrittää lasta hanskansa kanssa. Se on kuitenkin jokaisen oma päätös, joka pitää itsestään lähteä, laihdutus siis. Puolison pitää tukea, eikä tuolla lailla piilo ilmottaa ettei hyväksy sinua sellaisena kuin olet. Onnea Sinulle painonpudotukseen!!

Se haluaa että sä eläisit kauemmin ja että sulla olisi parempi olla. Siinä oli sitten hyvä sauma tehdä ehto että hänkin suostuu lapsen tekoon jos alat vihdoin pudottamaan painoasi eli huolehtimaan itsestäsikin.



Joku ulisi sitä että paino ei kuulu muille ja yhyy ja plääplää. Kyllä me ainakin mieheni kanssa voidaan jutella ihan mistä vain, vaikka sairaalloisesta ylipainosta. Se on sen läskin korvien välissä jos ei siitä pysty normaalisti puhumaan. Ja se taas osoittaa että sen tyyppinen raivoaja ei tosiaankaan lähde laihtumaan koskaan.



Tsemppiä ap. Hienoa että te voitte asiasta puhua, se on jo hyvä alku painon pudotukselle. Ja ilmeisesti miehesi sua kannustaa kun siihen urakkaan ryhdyt. :)



Onnea!

50 kg, painaisin sen jälkeen huikeat 10kg!

ennen toista raskautta. tiesin että raskaudesta tulee vaikea jos en puutu asioihin ennen sitä. ennen kuopusta painoin 52kg mutta mä söin tottavieköön koko komppanian edestä, onnistuin lihomaan 42kg. siis lähestulkoon tuplasin painoni.. vuosi meni kun olin tiukkana, olen lyhyt ihminen (151cm) joten ylipaino oli todella vakava jo. tsemppiä ap, kyllä se on sen arvoista!

Vierailija:

Se haluaa että sä eläisit kauemmin ja että sulla olisi parempi olla. Siinä oli sitten hyvä sauma tehdä ehto että hänkin suostuu lapsen tekoon jos alat vihdoin pudottamaan painoasi eli huolehtimaan itsestäsikin.

Joku ulisi sitä että paino ei kuulu muille ja yhyy ja plääplää. Kyllä me ainakin mieheni kanssa voidaan jutella ihan mistä vain, vaikka sairaalloisesta ylipainosta. Se on sen läskin korvien välissä jos ei siitä pysty normaalisti puhumaan. Ja se taas osoittaa että sen tyyppinen raivoaja ei tosiaankaan lähde laihtumaan koskaan.

Tsemppiä ap. Hienoa että te voitte asiasta puhua, se on jo hyvä alku painon pudotukselle. Ja ilmeisesti miehesi sua kannustaa kun siihen urakkaan ryhdyt. :)

Onnea!

Kyllä minäkin voin puhua mieheni kanssa ylipainostani, mutta en ikinä suostuisi kuuntelemaan kiristystä. Ilmeisesti ap:n mies ei pidä puolisoaan tarpeeksi hyvänä lastensa äidiksi koska tämä on niin lihava, ehkä toivoo ettei olisi lapsia koskaan tehnytkään kun niin lihoi.

Jos ollaantasaveroisia kumppaneita, ehtoja ei saa asettaa näin tärkeässä (ja vaimolle henkilökohtaisessa) asiassa