olenko ainut " huono äiti" ?

et ole. näillä kriteereillä olen itsekkin huono äiti- lapsi on aika paljon yökylässä viikonloppuisin ja syö keksiä ja jätskiä. blaah.

Olen siis vain puoliksi huono äiti ;)

Eiköhän me olla ihan normaaleja äitejä. Ainakin meillä yökyläilyt mitoitetaan sen mukaan, miten lapset (ja isovanhemmat) jaksavat. Kyllä sen lapsesta näkee, jos on ollut liian kauan kylässä.

Karkeista yms. tunnen kyllä huonoa omaatuntoa, syön itse niin usein, että lapsetkin saavat makeaa normien mukaan liian usein.

Itse en koe itseäni huonoksi äidiksi, enkä syyllisty, vaikka matkustelemme mieheni kanssa 1-2x vuodessa 3-5pv reissuja. Lapset ovat mummolassa ja kaikki on mennyt hyvin. Esikoinen oli ekan (yhden ) yön hoidossa 3kk ja kuopus samoin.Ekan reissun aikoihin esikko oli n. 1v ja kuopus n. 6kk. Isovanhemmat " tappelevat" siitä kummat saavat lapset milloinki hoitoonsa, joten pallutuksen puutetta ei tule. Lapset ovat hoidossa n. 1x kk yhden yön. Nyt lapset ovat 2vja5v.

Tämä järjestely sopii meille hyvin.



Koskaan ei ole tullut neuvolasta tai päiväkodista mitään negatiivisia kommentteja kummankaan käytöksestä tai taidoista. Lapset ovat iloisia,reippaita,sosiaalisia ja normaalisti kehittyneitä.



Karkkien ym. suhteen olemme kyllä tiukempia.

Mutta jokainen taplaa tyylillään.

Turha syyllistäminen ja kilpailu pitäisi saada pois. Toki asialliset mielipiteet suuntaan ja toiseen ovat rikkautta. Toisaalta äitien ei tulisi itsekkään syyllistää itseään tämän kaltaisissa asioissa. Eri asioita taas tietysti ovat lapsen hoidon laiminlyönti väkivalta ym. jolloin kuuluukin tuntea syyllisyyttä. Meidän tehtävänä on kasvattaa yhteiskuntakelpoisia ja tasapainoisia lapsia ja siihen pääsee kyllä monta eri reittiä pitkin.

lukemisen just siitä syystä, etten kestäny enää lukea täydellisistä äideistä! On sitä kritiikkiä tullut ittelle asioista, jotka teen ERILAILLA kun joku " parempi äiti" mutta pikkuhiljaa oon opinu ajattelemaan että muut ihmiset ei tiedä meidän elämästä mitään (kuinka ollakkaan arvostelijat on aina vieraampia, ei läheisiä ystäviä jotka meidät tuntevat).



Oon tietyissä tilanteissa jopa ruvennu nimittelemään itteäni huonoksi äidiksi, ihan huumorilla ;D En tod jaksa kaiken tän arkirutiinin keskellä hössöttää olemattomia, ja mun tyttö on silti iloinen, terve ja onnellinen lapsi!

" Huonoille" äideille ei jaeta mitään mitään " maailman super-reloin mutsi" -pääpalkintoja eivätkä " hyvien" äitien lapset säästy maailman pahuuksilta ja kaikkein turhinta on päteä lastensa erinomaisuudella olipa äiti sitten omasta mielestään parasta a- tai relaluokkaa.

Minä en voi uskoa että on yhtä ainutta äitiä joka tekee kaiken suositusten mukaan! Jos suosituksilla nyt arvioidaan mikä on " oikein" ja mikä " väärin" .



Yks syöttää karkkia, yks vie hoitoon 1-vuotiaana, yks jättää yökylään, yks antaa pelkkää purkkiruokaa, yks antaa korviketta, yks lahjoo uhmista, yks unikouluttaa, yks käyttää kertiksiä jne jne jne. Tämä lista on loputon. Tästä aiheesta on oikeestaan aivan turhaa puhua.

Jokainen äiti on täydellinen kaikkine virheineen.



Jokainen äiti kantaa itse oman äitiytensä parhaakseen näkemällään eikä mielestäni ketään ole tarpeeksi täydellinen ( eikä tarvitse ollakkaan) moralisoidakseen muita äitejä.





Itse olen ainakin lopen kyllästynyt tähän täydellisyyteen...



tuntuu että äiti on huono jos



- ei ole imettänyt syystä tai toisesta vähintää 6kk ikään asti

- ei hoida lastaan/lapsiaan vähintään 3 vuotiaaksi kotona

- käy ulkona yksin

- jättää lapsensa yökylään

- hoitaa parisuhdettaan joka ei ole sama kuin perhe

- hoitaa omaa ulkonäköään, hemmottelee itseään

- käyttää kertakäyttö vaippoja

- antaa lapselleen herkkuja

- ei kiellä joka asiaa

- antaa lapsensa syödä tuttia pidempään kuin mitä kirjoissa sanotaan





itse ainakin voin vain todeta että olen kyllä tosi huono äiti näiden nykypäivän täydellisyys kriteerien mukaisesti

Eiköhän jokainen normaali äiti kyseenalaista joskus omia tekojaan tai valintojaan. Jos ei koskaan kyseenalaista itse mitään tekemisiään, niin uskoisin sillon kyseessä olevan " oikeasti" huonon äidin.



Itseäni ärsyttää näissä keskusteluissa se, miten kerrotaan että tein sitä tai tätä, eikä lapselleni tullut mitään traumoja (yleensä yökylään tai hoitoonjättämiskeskustelut) tai annoin niitä tai näitä ruokia jo niin nuorelle vauvalle, eikä tullut mitään allergioita tai ongelmia. Hei haloo! Ne ongelmat ja traumat voi näkyä vasta murrosikäisellä tai aikuisena, ei välttämättä seuraavana päivänä tai edes vauva-aikana. Jos poikani vaikkapa kaljuuntuu nuorena, voi syynä olla liian aikaisin syötetty ketsuppi, luovuttamani huonot geenit, liian aikainen hoitoon jättö (jonka vuoksi hän raapi seuraavina vuosina ahdistuneena enemmän päätään) tai se että pesin hänen hiuksensa liian usein shampoolla... tai sitten se on vain sattumaa ;-) Eihän näistä syy-seuraus -suhteista oikeasti kukaan ihan tarkalleen voi tietää.



Itse yritän olla lapselleni hyvä äiti ja pyrin jatkuvasti olemaan " tuntosarvet herkkinä" jotta voisin kehittyä ihmisenä ja äitinä paremmaksi. Täydellisyyteen en pyri - enkä koskaan pääsisi vaikka pyrkisinkin. Täydellinen äiti olisikin lapsilleen varmaan kaikkein kauhein äiti, sillä miten kukaan voisi elää täydellisen ihmisen kanssa - sehän olisi sietämätöntä. Lapsellekin on hyvä oppia, ettei kukaan meistä ole täydellinen eikä hänenkään tarvitse olla. Hyväksytään toisemme virheinemme päivineen, mutta yritetään olla toisillemme hyviä ihmisiä - huomenna hieman parempia kuin tänään.



Päättelen onnistumiseni äitinä suunnilleen silloin, kun lapseni toivottavasti elävät aikuisina onnellisina hyvässä parisuhteessa ja toimivassa perheessä, ovat psyykkisesti ja fyysisesti suht. terveitä ja toivottavasti haluavat pitää minuun yhteyttä ja tuoda lapsenlapsiani minulle hoitoon ja kylään. Silloin olen ehkä onnistunut antamaan lapselleni hyvät eväät elämään ja onnistunut äitinä. Ainakin siihen saakka projekti on kesken eikä keskeneräistä työtä parane arvostella!

Annoin tänään vajaa vuosikkaalle puistossa pullaa, ja voi niitä paheksuvia katseita... ja perään vielä kehtasin imettää julkisesti... (no, se taas ei taida olla huonoutta, vaan sitä toista ääripäätä kohta kai...)



Onhan noita " huonon äidin" juttuja paljonkin, ja toisaalta ihmiset joskus taas pitää minua (?!) täysin luomu-supersuorittajana, elleivät toista tiedä. ;)



Huonoja tai ei, kunhan tekee niinkuin itsestä tuntuu parhaalle, muiden kommenteista viis. Ja jos joku muu on tiukempi, niin saa olla. Tai löysempi, ihan sama. Kunhan pysyvät omalla tontillaan. ;)

Ja syy miksi siltä tuntuu on ulkopuolelta tulevat kommentit ja painostus..

Lapset ovat olleet yökylässä useasti tai siis esikoinen joka nyt 2v. Tästä en kumma kyllä koe yhtään huonoa omaatuntoa..

Poika saa joskus karkkia ja keksiä päivittäin mutta vain esim. aterian päätteeksi.

Minua syyllistetään lähinnä esim tutin käytöstä. Pojalla on vieläkin tutti ja haluaisin sen pois mutta oma äitinikin on sitä mieltä ettei sitä vielä voi ottaa.. Siis aivan kuin tutti olisi niin tärkeä että henki riippuu siitä.

Eniten huolettaa se että minusta tulee samanlainen äiti kuin omani.

pallukka-85:

odottaessani lapsiani täällä oli ihana käydä juttelemassa samassa tilanteessa olevien kanssa. nyt koen olevani todella huono äiti, tai siis en istu päiviä miettiessä asiaa, vaan välillä jopa huittaa muiden hössötys...

olenko todella ainut äiti jonka 1 ja 2 lapset ovat yö kylässä yli 2 yötä, esim. vanhempien matkan aikana?

tai jonka 2 v lapsi saa keksin tai karkin kun äitikin syö, ei siis kokoajan, mutta välillä?

kuitenkin kaikesta huolimatta lapseni ovat muidenkin kuin minun mielestä jopa kiltimpiä ja " helpompia" kuin keskiverto lapset ja ainakin nla tädin mukaan ihan normaaleja.

en kirjoita loukatakseni ketään, vaan koska tekisi mieli avata ihmisten silmiä. kaikki ei kuitenkaan elä samalla tavalla, niin rassaa tyyli jolla kaikkien pitäisi kasvattaa lapset, kuten " täydelliset äidit" ...

tulipa taas vuodatus, mutta kyllä helpotti

Siis tämä " huono äitiys" ja sen kirjoittamattomat kriteerit, joista eppuliini kirjoitti. Tuskin tällaisia määritelmiä on hakattu mihinkään sementtiin. Eiköhän se mene jotenkin näin:



Nimimerkki X kysyy mitä mieltä olette, voinko jättää x-kuisen hoitoon x ajaksi x:n luokse kun menemme miehen kanssa hoitamaan parisuhdetta?



Joka toinen kannustaa, joo menkää hei, mekin oltiin ja meni toooooosi hyvin. Joka toinen sanoo että MINÄ EN jättäisi, ei ole tarvetta, voimme hoitaa parisuhdetta ihan 24/7 -pohjalta ilman viikon irtiottoa.



Ja kilpailu käy kuumana, kuka tarvitsee vähiten mitäkin koskaan ikinä en itselleni mitään ja ei tulisi IKINÄ mieleenikään jättää plaaplaaplaa.



Tässä katergoriassa jaetaan gloriaa ja tunnustusta tutkimusnettilinkkisivujen nopeasta googlettamisesta.



Lopulta joku vetää herneen nokkaansa: no joo, olen sitten TOSI huono äiti kun y-kuinen jäi y ajaksi hoitoon y:n luokse kun minulta leikattiin polyyppi ja suonikohjut ja jäin auton alle ja NYT olen siis TOSI huono äiti kun jätin lapsen hoitoon. Vai olenko minä ainoa huono äiti???



Ja sitten käydään taas samaa kilpailua siitä kuka kehtaa nimimerkin takana tunnustaa olevansa huonoin äiti... kukaan ei kuitenkaan tunnusta hakkaavansa lapsiaan ja miestään, vetävänsä röökiä ketjussa sisällä päivät pitkät ja mukulat tuijottaa mitälie pornoa ovat löytäneet äijän lootasta ja sitten pari bissee päälle.



Tässä kategoriassa palkitaan " vedin odotusaikana 2 askia päivässä ja ihan terveeltähän toi näyttää" -tunnustuspalkinto.





Ja jossakin tässä välimaastossa seilaa suuri tervejärkisten joukko, joka osaa poimia parhaat ja käyttökelpoisimmat ideat ääripäiden mittaamattomista varastoista.



Terv. kukkahattu-natsi

...taytyy sanoa etta minusta ihan liikaa ihmiset vertailevat toisiaan nailla(kin) palstoilla; ei se etta jotkut tekevat eri tavalla valttamatta tee heista tai sinusta toista huonompaa. Eri ihmisten olosuhteet kun ovat monesti niin erilaisia etta vertaileminen on mahdotonta. Vertais_tuki_ on toki hyva asia mutta negatiivinen paivittely suuntaan tai toiseen ei aja mitaan asiaa. Jos on tyytyvainen omaan tapaansa elaa ei siina muiden hommat hetkauta suuntaan tai toiseen. Taman takia en melkein enaa edes viitsi vastata alkuperaiseen kysymykseen, mutta laitetaan nyt kuitenkin: eli meilla 3 v. saa syoda karkkia, jatskia jne. (kunhan nyt ei ihan niita ihan kaikkein keinotekoisimman makuisia ja varisia sortteja koko ajan syo) mutta yokylaan ei olla jatetty viela kertaakaan. Aidista on ollut erossa yolla tasan aidin kolmen sairaalareissun ajan (kakkosen raskausaikana, kakkosta synnyttaessa, ja nielurisaleikkauksen jalkeen), ja silloinkin oli isa hoitamassa. Olemma tyytyvaisia omaan tapaamme tehda nama asiat.

Jokainen tekee tyylillään ja luultavasti kun elämän kokemusta karttuu, niin oma näkemys lasten kasvatukseenkin selkiytyy. Sanon näin, koska myös minun lähipiiriini kuuluu näitä ainaisia kasvatusperiaatteiden " kommentoijia" , mutta ne eivät mieltäni paljon hetkauta, johtuen riittävästä itseluottamuksesta lasten kasvatuksessa. Pääsääntöisesti tiedän mitä lapseni kanssa teen ja minkä uskon olevan hänelle hyväksi. Jos jokin asia pääsee yllättämään, niin rohkeasti kysyn neuvoa. Mutta sanon suoraan, että kysymykseesi ei ole oikeaa vastausta, mielipiteitä on yhtä paljon kuin on ihmisiä...

Minä olen vakaasti sitä mieltä, että jos on oikeasti sinut omien ratkaisujensa kanssa ja tuntee tekevänsä niin kuin omille lapsille ja perheelle on parasta, niin ulkopuolisten on hyvin hyvin vaikeaa saada tälläistä äitiä tuntemaan itseään huonoksi äidiksi. Jos sen sijaan itsekin epäilee toimintaansa niin pienikin vihjaus erilaisesta kasvatus- tai suhtautumistyylistä lapsiin saa niskakarvat pystyyn ja puollustuksen täysille.